Skitsofrenian tunnistaa KTL:n mukaan näin:
Skitsofrenialle tyypillisiä oireita ovat harhaluulot, aistiharhat, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus sekä esimerkiksi tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen ja tahdottomuus.
Selittäisikö joku mulle mitä tarkoitetaan puheen ja käyttäytymisen hajanaisuudella ja puheen tahdottomuudella?
Skitsofrenialle tyypillisiä oireita ovat harhaluulot, aistiharhat, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus sekä esimerkiksi tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen ja tahdottomuus.
Selittäisikö joku mulle mitä tarkoitetaan puheen ja käyttäytymisen hajanaisuudella ja puheen tahdottomuudella?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ehkä poissaolevuus? Ei löydä enää keskusteltavia asioita. Sanoo vain hyvää huomenta, hyvää päivää jne. Lauseet jäävät kesken tms. Pahinta ehkä on, ettei puhu ollenkaan. Ei vastaa puhuteltaessa, ei edes nyökkää. Voi kyllä johtua masennuksesta tai muuten vain luottamuksen puutteestakin.
Mun mielestäni vaikkapa oudot, tavallisuudesta poikkeavat olosuhteet voivat aiheuttaa tällaista käyttäytymistä terveilläkin ihmisillä. Miettii että onkohan tämä nyt hyvä, onkohan tämä oikein, voinko toimia näin? Epävarma ihminen jättää tällaisessa tilanteessa ratkaisunmahdollisuuden muille.
Samoin jotkut tietyn tyyppiset ns. väkitukkoihmiset tai muutoin päällekäyvät aiheuttavat epävarmuutta. Ei ole kiva olla sellaisen "hyökkäys-vastahyökkäys"-keskustelun kohteena.
tällaisen ihmisen kanssa itse ohjat omiin käsiinsä. Näin hänkin saa kuvan siitä, ettei tarvitse hirveästi varoa sanomisiaan tai tekemisiään ja sellaiset turhat lukkotilat saattavat poistua, mikä on todella hyvä.
Tämä myös lisää hänen omaa iseluottamustaan ja siten samalla myös toimintakykyä ja oman vastuunottamista yleisestä viihtyvyydestä ja omasta itsestään. Ja sitten kaikki onkin taas hetken aikaa hyvin, niinkuin elämässä kuuluukin.
Jokainen meistä erottaa mikä on oikein ja mikä väärin ja huomaa milloin häntä kohden toimitaan väärin, ärsytetään tai muutoin kohdellaan vihamielisesti tai aliarvoisesti. Yleensä alamme kaihtaa tällaisia tilanteita hyvin nopeasti, jossa emme tunne oloamme kotoisaksi tai ainakin vähennämme ne minimiin ja olemme jatkuvasti näissä tilanteissa varuillamme, epäluuloisia jne. Toimintamme on siis tilannekohtaista. Nämä varuilla olotkin ovat mielestäni ihan normaaleja tunteita, joita meidän yksinkertaisesti tulee kokea. Muuten tulemme tavalla tai toisella hyväksikäytetyiksi tai väärinymmärretyiksi.
Onko mainituilla persoonanpiirteillä jokin looginen yhteys toisiinsa jos on niin kertokaa millainen?
Asiantunteva ihminen sanoi minulle mielipiteensä mitä nuo kuvaamasi puheen hajanaisuus jne voisi olla, vaikka kai se voi olla niin monenlaista,ihminen kuitenkin on yksilö-
Kun mieli pirstaloituu niinsanotusti kuten skitsofreniassa yleensäkin niin monet osa-alueetkin voivat hajota sen mukana, kuten puhe ja käyttäytyminen. Mieli ei ota enää vastaan rationaalisia käskyjä ja aivokemiatkin voivat olla sekaisin (juuri niitähän lääkkeillä korjataan). Skitsofreniassa on kyllä monenmoisia eri oireita ja tunnistusmerkkejä- niitä on kymmeniä erilaisia , riippuen skitsofrenian laadusta.
Tuo käyttäytyminen ja puhe ovat sellaisia juttuja että ne kalskahtavat enemmänkin muiden korviin, sitä saattaa olla vaiikea itse ymmärtää että puhuu/käyttäytyy sekalaisesti.
Oma kokemus asiasta: (JA huom ei todellakaan mikään totuus)
Itse tunnen skitsofreenikkoja, Minä en sairasta tätä sairautta sen enempää kuin mitään muutakaan psykoosia, mutta elämanvarrella on ollut monenkaltaisia kavereita/ystäviä =D . Ja olen huomannut jotain yhteistä ihmisissä jotka sairastaneet tätä tautia, jotkin sairastuneet saattavat puhua hyvin monenmoista, kohta jotain muuta, siis eivät ole rationaalisia. Muuttavat pian mieltänsä ja niin edelleen.... Minusta tuntuu etteivät he aina muista että ova juuri käyneet keskustelun kanssani, vaan saattavat kohta tulla uudelleen hieman samoissa merkeissä puhumaan. (ja TÄMÄ on vain esimerkki-toisenlaisiakin juttuja on, itse suhtaudun siihen osaksi huumorilla siis eihän se nyt niin vakavaa ole kun vain muistaa että sairas ei välttämättä tiedosta sitä) Jos en aina tietäisi asiasta voisin ajatella että , ahaa kaverini on vain ailahteleva, tai outo, mutta sitten kun he kertovat mistä on kyse osaa suhtautua paremmin asiaan .
Tuo ainakin oma kokemus siitä mitä ainakin ystävilläni tuo puheen/käyttäytymisen hajanaisuus tarkoittaa. Mutta luulen että aika moni voi pitää sitä vain hieman outona käytöksena, tai mieltää kaverin vain hieman taiteelliseksi. Harvoin sitä ymmärtää ellei hieman tutustu asiaan tai toinen kerro suoraan sairaudestaan.
"Mieli ei ota enää vastaan rationaalisia käskyjä ja aivokemiatkin voivat olla sekaisin (juuri niitähän lääkkeillä korjataan)."
Tarkoitatko tällä ettei "hullu" enää tottele sinua? Se saattaa johtua siitä että sinut koetaan röyhkeäksi pilkkaajaksi, vaikka toinen onkin ulkoisesti tyyni. Ehkäpä psykologia pitää "hullun" ei-toivottua käytöstä aivokemiasta johtuvana sairautena koska jotkut kemikaalit vievät ihmiseltä tahdon, kuten myös jotkut psyykelääkkeetkin.
"jotkin sairastuneet saattavat puhua hyvin monenmoista, kohta jotain muuta, siis eivät ole rationaalisia. Muuttavat pian mieltänsä ja niin edelleen.... "
Eräs selitys tähän on se että ihmisellä voi olla keskenään ristiriitaistia asenteita ja arvoja. On "virallinen" arvo joka on puheissa paljon esillä ja sitten on se "todellinen" arvo jonka mukaan toimitaan. Välissä on yleensä se mutta sana. Politiikko saattaa aloittaa puheensa sanoin "En ole mikään feministi MUTTA...". Puhujan venkurointi johtuu siitä ettei hän uskalla olla avoimesti ja suoraan feministi.
Pidätkö venkulointia skitsofreniana?
Minun diagnoosi on skitsofrenia. Toimintakykyni on tippunut monta pykälää sairastumisen jälkeen varmaankin johtuen pillereistä. Pitäiskö tässä heittää pillerit mäkeen ja hakee töitä, kun ura ruokapalkalla mt-kuntoutujien työpajalla ei oikein kiinnostaisi.
Oletko tutustunut Byron Katie'n ns. the work. Taytyy olla suomennettunakin. Todella mullistava uusi ajattelu, kannattaa tutustua.
Minä en kirjoja jaksa lukea puhumattakaan englanninkielisistä kirjoista. Kerro nyt kumminkin lyhyesti, että mitä mullistavia ajatuksia siinä kirjassa on.
Tunnen monta kaltaistasi tapausta. Kyllä harmittaa kun jotkut joutuvat tekemään ruokapalkalla työtä ja olemaan psyykelääkkein tönkkösuolattuja vain siksi että jotkut ovat niin kaikkitietäviä psykologiaan uskomisensa vuoksi.
Vaaditko toisilta jotain erikoiskohtelua vain pelkkien hullun papereitten vuoksi? Minusta se olisi väärin.
Taitaa kai olla niin että tietyn iän jälkeen psykologiasta ei vierotuta, koska sen mukana romahtaisi niin paljon, vaikka psykologia tekisi elämästä helvetin.
Mistä sinä sellaisen käsityksen sait, että vaadin erikoiskohtelua? Onko sulla kenties paranoia, että kuvittelet tietäväsi muiden ajatukset nettikirjoitusten perusteella.
Tiedän aika monta jotka vaativat erikoiskohtelua "sairauden" vuoksi, siksi EPÄILIN sinuakin. Olemmehan me molemmat sitä mieltä että yhteiskuntakelpoisuus tarkoittaa toisten intressien huomioimista kohtuuden rajoissa. Mikään yhteiskunta ei toimi siten että kaikki vain poimivat rusinat pullasta.
Kerron esimerkin venkulasta avohoitotapauksesta: Muutama vuosi sitten naapuri sai tyhmään päähänsä että hänellä on kiistaton oikeus leikkiä tulella asunnossaan (kenelläkään ei tuli karkaa kolmesti samana iltana ja olihan rappusissa savua harva se päivä siitä lukien kun hän taloon muutti). Silloin häntä ei tietenkään tippaakaan huolettanut toisten turvallisuus, olipa vain ilme kuin oravalla ja omasta mielestään niin pirun nerokas kun asenteenaan oli "paskat minä muista välitän". Hän piti muita ihmisiä tyhminä kun he eivät elä kuten hän. Hänelle hullun paperit on vain ja ainoastaan venkuroinnin apuväline, siksi ne ovat hänelle niin tärkeitä. Oli hyvä kun isännöitsijä antoi hänelle pikahäädön. Asukoot taivasalla jos ei sääntöjen noudattaminen huvita, omapa on vikansa.
Tämä paska tietysti pitää isännöitsijää ihmisvihaajana kun tämä ei loputtomiin "ymmärrä hänen sairauttaan". Venkuroilla on ihmeellinen kyky vedättää, valehdella, selittää ja antaa ymmärtää itsestään yhtä ja toista loputtomiin. Heillä ei tuota pienintäkään tunnontuskaa käyttää toisen persoonan heikkouksia, hyvää tahtoa ja luottamusta häikäilemättä omaksi hyväkseen ja auttajan vahingoksi koska heillä ei ole kunniantuntoa. Venkurointi loppuu vasta sitten kun ymmärtäminen loppuu koska silloin löytyy syy toisten kunnioittamiseen: pelko toisten hyväksynnän loppumisesta. Ex-naapuri on loputtomalla ymmärtämisellä pilattu.
PS: Vaikka kuinka vetäisit miten vahvoja lääkkeitä ja miten pitkään tahansa, se ei tosiaankaan paranna sinun työkykyäsi tai elämäntilannettasi tippaakaan, päinvastoin, vaikka muuta luvataankin. Mikä on mennyt on mennyttä, sitä on turha enää itkeä takaisin. Kannattaa varjella nyt sitä mitä on vielä jäljellä ja yrittää estää elämän syvempi vajoaminen vaikeuksien alhoon. Mt-kuntoutujan elämä on yhtä alamäkeä ellei koko ajan taistele ja osaa suhtautua epäluuloisesti "auttajiin". Yleensä takaiskut tulevat yllätyksinä. Kannattaa suhtautua asioihin rakentavasti. Kun kaikki on päin vittua niin pienikin parannus on kovasti avuksi.
Emme kai nyt kaikki mt-potilaat ole venkuloita?
Kyllä minä sairastumisen takia olen pohjalle tippunut ja vaikeeta se nouseminen on. Kai tässä pienin askelin olisi tarkoitus edetä toipumisen tiellä.
Se ei tapahdu itsesäälin ansaan langeten. Itsesäälissä rypeminen saa aikaan nuo typerät temput.
Varsin monella on hullun paperit vain katalan lähiomaisen vuoksi. Monet ovat ehkä koko ikänsä uskoneet psykologiaan ja sitten vanhoilla päivillä erehtyvät etsimään heiltä apua mutta silloin ollaankin jo liian vanhoja että silmät enää aukeisivat näkemään mistä on kyse.