Pää täynnä niin sekavia ajatuksia. Ei saa selvää, ei osaisi edes aakkosia jos joku niitä kysyisi. Ei osaisi laskea kuin ehkä viiteen. Ei osaisi puhua, jos pitäisi. Ei osaisi kuunnella, vaikka yrittäisi. Niin kovin tyhjä olo. Tuntuu että vaeltelisi ympäriinsä ilman päämäärää, ilman mitään järkeä. Vaellan, enkä löydä mitään. Samaa on ollut nyt muutaman päivän ajan, tänään se vaellus on ollut pahimmillaan.
Onko se hulluutta? Identiteettikriisi? Tyhmyyttä? Viisautta? Ikävää? Vainoharhaa?
Sydän riittää, vaan riittäkö rakkaus. Tuommonen kappale soi, se on kovin kaunis kappale. En halua miettiä, riittääkö rakkaus, haluan tietää että se riittää. Mutta ei sekään riitä saamaan mun päätä kuntoon, mun ajatuksia selkeiksi. En edes tiedä miksi tätä juttua kirjoitan, mun piti kirjoittaa tämä wordiin vain itseni luettavaksi, mutta kun on levytila vähissä niin mitä sitä turhaan sinne kirjottelemaan. Hulla. Kaikki on hullua ja itsekästä.
En pysty väitettä perustelemaan, ehkä sitten kun opin itseni tuntemaan. Eli en koskaan. Voi kun olen sekaisin... Hullua.
Todellakin. Kuin olisi aineita vetänyt. Hah! Tunteet ne vaan pyörii ympyrää ja ikävä yllättää ja.. En tiedä. Pelottaa. Pelottaa ihan suunnattomasti, pelottaa että menetän vielä sen minulle kaikista tärkeimmän. Enhän minä sitä menetä, en. Mutta mistä tiedän? Kunpa olisin nyt siellä minulle tärkeimmän luona. Mutta ei, ei. Olen täällä kotona ja kirjoitan sekavaa juttua, ilmoitan hulluuttani maailmalle.
Olen hullu, sen te varmaan jo tiesittekin :)
Onko se hulluutta? Identiteettikriisi? Tyhmyyttä? Viisautta? Ikävää? Vainoharhaa?
Sydän riittää, vaan riittäkö rakkaus. Tuommonen kappale soi, se on kovin kaunis kappale. En halua miettiä, riittääkö rakkaus, haluan tietää että se riittää. Mutta ei sekään riitä saamaan mun päätä kuntoon, mun ajatuksia selkeiksi. En edes tiedä miksi tätä juttua kirjoitan, mun piti kirjoittaa tämä wordiin vain itseni luettavaksi, mutta kun on levytila vähissä niin mitä sitä turhaan sinne kirjottelemaan. Hulla. Kaikki on hullua ja itsekästä.
En pysty väitettä perustelemaan, ehkä sitten kun opin itseni tuntemaan. Eli en koskaan. Voi kun olen sekaisin... Hullua.
Todellakin. Kuin olisi aineita vetänyt. Hah! Tunteet ne vaan pyörii ympyrää ja ikävä yllättää ja.. En tiedä. Pelottaa. Pelottaa ihan suunnattomasti, pelottaa että menetän vielä sen minulle kaikista tärkeimmän. Enhän minä sitä menetä, en. Mutta mistä tiedän? Kunpa olisin nyt siellä minulle tärkeimmän luona. Mutta ei, ei. Olen täällä kotona ja kirjoitan sekavaa juttua, ilmoitan hulluuttani maailmalle.
Olen hullu, sen te varmaan jo tiesittekin :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elä ajattele.. Tunne se.