Päivämies ja väkivalta

Luin sen pakinan. Nyt minullekin alkaa valjeta, minkä takia vl-lapset tuntuvat niin pelokkailta ja eivät vanhempinakaan uskalla edes kyseenalaistaa terveesti auktoriteetteja. Jos tuollainen ilmapiiri liikkeessä on niin mikäs ihme se on että vl:sta kasvaa pelokkaita!

Sanoit:

"Joka hyväksyy väkivallan, sallii rikoksen ja synnnin tapahtuvan. Väkivalta on rikos, kohdistui se naapuriin, kadun tallaajaan, omaan vaimoon tai lapseen. Näin myös kristillisyys sen ymmärtää."

Eipä pidä paikkaansa, se Päivämiehen keskustelu lie ollut joidenkin "intoilijoiden" yritys muuttaa vakiintuneita asenteita Suomen lain mukaiseksi. Lie ollut tarkoitus putsata väkivaltaisesta kasvatuksesta tunnetuksi tulleen yhteisön imagoa...:-(

Tämä kaksinaamaisuus näkyy keskustelussa tälläkin palstalla. Lestadiolainen kirjoittaja puolustaa avoimesti tehokkaana kasvatusmenetelmänä fyysistä kurittamista toisessa ketjussa, seuraavasti:

"Intoilijat haluavat taas käyttää ääntänsä.Aivan samanlainen äänen sävy kuin feministeillä.On päivänselvä asia, ettei normaali ihminen puolustele väkivaltaa ja ruumiin pieksämistä. Piiskassa ei ole kysymys siitä, vaan se on lopullinen keino, kun puhe ei mene perille.Monestei riittää vain , että risu on näkyvillä. Kyllä lapset osaavat olla joskus niin kurittomia ja tottelemattomia , että vasta pikkuisen kintuille ripsautuas vasta ´rauhoittaa. Mutta se vaatii vanhemmmalta myös maltin säilyttämistä ja rakkauden pitämistä, eikä turmelusta. Minun isäni oli hyvä esimerkki tässä, eikä mitään järkytyksiä ole tullut, näinhän kaikkia lapsia kasvatettin aikaisemmmin. Miten lapset olisivat nyt niin ylihekiksi tulleet? Siksi kun vanhemmilla ei ole aikaa eikä tahtoa lapsilleen paneutua edes rajojen asettamiseen , saati muuten heitä kasvattamaan pitkäjänteisyyteen ja toisten huomioimiseen, vaan eletään nyt ja tässä kaikki minulle -aikakautta."

Kirjoittan kanta siis on, että ei saa harjoittaa "ruumiin pieksämistä" (!!), mutta "varovaisempi" väkivalta on kuitenkin sallittua: se "pikkuinen ripsautus kintuille".

Hän varmaan sallii sen saman tehtävän hänelle itselleenkin. Jos työpaikalla alaine on esimiehen kanssa eri mieltä, esimies voi sopivasti ripsauttaa häntä kintuille.

Aikuisten välisten konfliktien ratkaisuun sopinee käyttää samoja keinoja kuin kasvatuksessa lasten ja nuorten kanssa. Aikuiselle "ripsautus kintuille" vähän voimallisemmin ehkä? Ja ehkäpä sallitaan tukistaminen tai vähän kovempikin repäisy hiuksista?

Olivatko muuten niissä Päivämiehen kirjoituksissa joissa väkivalta suoraan tuomittiin, asialla jonkinlaiset rauhanyhdistyksen sisällä vaikuttavat "intoilijat"??

Luin äsken Leon pakinan "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Olen täysin samaa mieltä pakinan kirjoittajan kanssa.
Ehkä ikävimmät lapsuudenmuistoni liittyvät isoveljeeni, joka väkivallalla ja uhkaillen sorti nuorempia. Vanhemmat syyllistyivät hempeyteen häntä kohtaan, mistä me muut lapset jouduimme kärsimään. Kuri tuo perheeseen turvallisuutta. Väkivalta ei kuulu kasvatukseen, eikä sitä voi isompien poikien kasvatuksessa käyttääkään. Raamatussa mainittuja vitsaa ja keppiä voi käyttää vahingoittamatta lasta aivan kuten arestia, jälkiruuatta jäämistä tms. Väkivaltaiseen murrosikäiseen poikaan ei ehkä tehonnut keppiä hellempi keino. Nykyään meillä on poliisi viimeisenä keinona.
Lakia tulee kunnioittaa ja piiskaaminen on siksi väärin. tätä kai Leokin tarkoitti kirjoittaessaan: "1980-luvulla säädettiin laki, joka kieltää ruumiillisen kurittamisen. Rajojen asettamista laki ei sen sijaan kiellä."
-Ei kai kukaan tulkitse rajojen asettamista väkivaltaan yllyttämiseksi?

Tässä on muutamia sananlaskuja Raamatusta:
16:24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain
19:18 Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta
19:26 Huono ja häpeämätön se poika, joka isäänsä lyö ja äitinsä häätää.
28:24 Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi
29:15 Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä
29:17 Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa

Meillä kuritukseen käytettiin tosi pajon remmiä, ja niin pienestä kuin muistan. Yhtä kauan minulla on ollut pelkotiloja, vaikeuksia nukahtaa, neuroottista varpaillaan oloa ja säikkymistä ja säpsähtelyä kaikissa tilanteissa. Teini.iässä kärsin siitä, etten osannut laittaa rajoja muillekaan asioille, mitä ihmiset minulta tahtoivat....nyt olen jo iällä, mutta samat vaivat seuraavat aina vaan. Ahdistus ja stressiherkkyys.