Muistan, kun näin sinut ensimmäisen kerran. Näytit niin ujolta ja katsoit suoraan silmiin, pieni hymyn virne naamalla. Pidin sinusta heti siitä lähtien vaikken asiaa kummemmin miettinyt.
Aikaa kului ja näimme välillä ja nautin pienistä huomioista joita sain. Toisaalta olin todella nolostunut, ujona ja epävarmana persoonana.
Sinusta en tiennyt oikeastaan mitään. Ja päivät, kuukaudet vuodet kuluivat. Elämä ja arki meni menojaan, mutta ajatuskin sinusta sai minut hyvälle tuulelle. Sitten jotain tapahtui yhtäkkiä.
Käytöksesi muuttui yhdessä päivässä. Miksi, en tiedä.
Nolostuin, häpesin, koitin inhota ja vihata sinua, tuntematonta ihmistä. Aika kului ja painoin pääni alas jos näin sinut, vaikka pidin sinusta aina vain. Nyt jo tiesin sinusta enemmän, liikaakin ja taas häpesin.
Luulen, että olet hieman kiusaantunut, nähdessäsi minut, minun taas tekisi mieli työntää pää piiloon, kun näen sinut. Pidän sinusta liikaa, mutta miksi, en tiedä. Haluaisin sanoa sinulle sen, ihan vain sanana, ilman, että kiusaannut tai ajattelet minut huonoksi ihmiseksi.
Kuitenkaan en sitä tee, vaan annan sinun olla rauhassa.
Tämä oli nyt vain ajatusten purkausta.
Olet ajatuksissani aina se mukava,arka oppipoika, josta pidän, vaikka minusta ajattelet mitä.
Aikaa kului ja näimme välillä ja nautin pienistä huomioista joita sain. Toisaalta olin todella nolostunut, ujona ja epävarmana persoonana.
Sinusta en tiennyt oikeastaan mitään. Ja päivät, kuukaudet vuodet kuluivat. Elämä ja arki meni menojaan, mutta ajatuskin sinusta sai minut hyvälle tuulelle. Sitten jotain tapahtui yhtäkkiä.
Käytöksesi muuttui yhdessä päivässä. Miksi, en tiedä.
Nolostuin, häpesin, koitin inhota ja vihata sinua, tuntematonta ihmistä. Aika kului ja painoin pääni alas jos näin sinut, vaikka pidin sinusta aina vain. Nyt jo tiesin sinusta enemmän, liikaakin ja taas häpesin.
Luulen, että olet hieman kiusaantunut, nähdessäsi minut, minun taas tekisi mieli työntää pää piiloon, kun näen sinut. Pidän sinusta liikaa, mutta miksi, en tiedä. Haluaisin sanoa sinulle sen, ihan vain sanana, ilman, että kiusaannut tai ajattelet minut huonoksi ihmiseksi.
Kuitenkaan en sitä tee, vaan annan sinun olla rauhassa.
Tämä oli nyt vain ajatusten purkausta.
Olet ajatuksissani aina se mukava,arka oppipoika, josta pidän, vaikka minusta ajattelet mitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niinpä taas kerran, kuka tuosta voi päätellä yhtään mitään? ei voi tietää kelle tuo on tarkoitettu.
ja keneltä. vaikka tuskin se edes kiinnostaa sinua.
Kuten sanoin, mietteitä.
Enkä voi nyt sanoa, että se kenestä kirjoitin tunnistaa itsensä, ei varmasti voi tunnistaa ja parempi niin.
Annan hänen olla rauhassa, hän saa häiritä minua, jos niin haluaisi.
Täällä on aina juttuja jotka olisi kuin nakutettu itselle. Mut niinhän se on, turhaa kuvittelua ja haihattelua.