On se kotimaa rakas, ainakin tällä hetkellä. Palasin n viikko sitten eräästä tyynen valtameren saarelta, jossa on täysi sota päällä. Kun siellä 3 kuukautta vietti sotilaallisissa ympyröissä siviilinä, teki aika paljon huomiota ja peilasi omaa varusmiesaikaa.
Täälläkin on puhuttu kurista ja joukkojen hallinnasta. Perustotuushan on, että ihminen on sopeutuva eläin. Yksi engelsmanni sai käsiinsä ihan sotilas-asioissa ummikkoja kaupunkilaiskakaroita. Ihailin hänen "sopeutustapaansa", hän opetti tarkoitusperänsä ensin ryhmänjohtajille, teki näille hyvin selväksi, mihin hän pyrkii ja mitkä ovat ne keinot.
Ihan päivittäisellä lukujärjestyksellä edettiin 3 viikkoa, jonka kuluessa vain yksi alokkaista poistui, muuten porukalle opetettiin kuri samalla peruskuntoa nostaen. Ei ollut mitään sikaa-hyppyytystä, vaan suht rauhalliseen tahtiin opetusta, siirtymiset eri paikkojen välillä tehtiin marsseina, esim. uimaopetuspaikalle kului 20 tuntia, vaikka suoraan matkaa olisi ollut vain 6 kilometriä. Samalla opetettiin, kun porukka oli vasta 4 päivää ollut yhdessä, mitä seuraa tottelemattomuudesta, luotiin ryhmähenkeä ja -vastuuta hommien toiminnasta. 10 päivän kuluttua porukoista poimittiin kyvykkäimmät ja sopeutumattomat ja tehtiin näistä uusia ryhmiä ja taas jatkettiin aseen käsittelyä, ensiapua, viestintää jne.
Koulutuksen koko pituus oli 2 kuukautta, siinä ajassa oli poimittu joukosta parhaat johtajakoulutusta varten, taltutettu vikoijat ja opetettu yli 140 miehelle perustaidot. Ja kuri, se oli 3 päivän jälkeen kovempi kuin 80-luvun alussa omana varusmiesaikanani. Mutta kaikkeen sopeutuu, kunhan henkinen tasapaino säilyy ja ryhmien jäsenet saadaan tukemaan toisiaan.
Täälläkin on puhuttu kurista ja joukkojen hallinnasta. Perustotuushan on, että ihminen on sopeutuva eläin. Yksi engelsmanni sai käsiinsä ihan sotilas-asioissa ummikkoja kaupunkilaiskakaroita. Ihailin hänen "sopeutustapaansa", hän opetti tarkoitusperänsä ensin ryhmänjohtajille, teki näille hyvin selväksi, mihin hän pyrkii ja mitkä ovat ne keinot.
Ihan päivittäisellä lukujärjestyksellä edettiin 3 viikkoa, jonka kuluessa vain yksi alokkaista poistui, muuten porukalle opetettiin kuri samalla peruskuntoa nostaen. Ei ollut mitään sikaa-hyppyytystä, vaan suht rauhalliseen tahtiin opetusta, siirtymiset eri paikkojen välillä tehtiin marsseina, esim. uimaopetuspaikalle kului 20 tuntia, vaikka suoraan matkaa olisi ollut vain 6 kilometriä. Samalla opetettiin, kun porukka oli vasta 4 päivää ollut yhdessä, mitä seuraa tottelemattomuudesta, luotiin ryhmähenkeä ja -vastuuta hommien toiminnasta. 10 päivän kuluttua porukoista poimittiin kyvykkäimmät ja sopeutumattomat ja tehtiin näistä uusia ryhmiä ja taas jatkettiin aseen käsittelyä, ensiapua, viestintää jne.
Koulutuksen koko pituus oli 2 kuukautta, siinä ajassa oli poimittu joukosta parhaat johtajakoulutusta varten, taltutettu vikoijat ja opetettu yli 140 miehelle perustaidot. Ja kuri, se oli 3 päivän jälkeen kovempi kuin 80-luvun alussa omana varusmiesaikanani. Mutta kaikkeen sopeutuu, kunhan henkinen tasapaino säilyy ja ryhmien jäsenet saadaan tukemaan toisiaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.