tänä viikon loppuna huomasin kuinka ilkeästi mieheni piikitteli ylipainostani.
Nimittäin kun odottelin euroviisu alkamista niin olin ostannut itselleni naposteltavaksi mansikoita ja rahkaa ja kevyt kermaa. kun mieheni näki sen ilta naposteluni niin hän kuvainnollisesti näytti minulle mitä tapahtuu kun syönsen ja minne se suulaa. (mahaan,reisiin ja takapuoleeni) sitten seuraavana päivänä mieheni ja minä olimme poikani kanssa hiekka laatikolla ja mieheni meni puisiin kiipeily telineisiin ja hän sanoi minulle älä tule tänne roikkumaan muuten rikot tämän lasten leikki paikan.
Silloin se riitti minulle. onko kenenkään elämän kumppani loukkannut toista osa puolta painonsa takia?
nyt tämän piikittelyn takia tekisi mieli syödö masennukseen. nimittäin olen tunne syöppö. mutta yritän pysyä lujana.
muuten ???????
Nimittäin kun odottelin euroviisu alkamista niin olin ostannut itselleni naposteltavaksi mansikoita ja rahkaa ja kevyt kermaa. kun mieheni näki sen ilta naposteluni niin hän kuvainnollisesti näytti minulle mitä tapahtuu kun syönsen ja minne se suulaa. (mahaan,reisiin ja takapuoleeni) sitten seuraavana päivänä mieheni ja minä olimme poikani kanssa hiekka laatikolla ja mieheni meni puisiin kiipeily telineisiin ja hän sanoi minulle älä tule tänne roikkumaan muuten rikot tämän lasten leikki paikan.
Silloin se riitti minulle. onko kenenkään elämän kumppani loukkannut toista osa puolta painonsa takia?
nyt tämän piikittelyn takia tekisi mieli syödö masennukseen. nimittäin olen tunne syöppö. mutta yritän pysyä lujana.
muuten ???????
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän miltä susta tuntuu. Olen kokenut vastaavanlaista, mutta en ihan noilla sanoilla. Mm. äitini ja tuleva ex-mieheni jaksaa jauhaa mun syömisestä. Musta on tulossa piilosyöppö, ku ei voi julkisesti syödä. Jos teen vaikka voileivän, niin heti kuuluu, että taasko syöt. Mitään ei saisi suuhun pistää, ku on lihava.
Tuleva ex-mieheni tekee tällaista henkistä kiusaamista. Ensin haukkuu lihavaksi tai jotakin syömisestä ja laihtumisesta ja arvaappa mitä sitte. Sitte pizzalle tai hampurilaista. Mä oon tietenki ihan tyrmistynyt, että mitäh, pizzaa/hampurilaista ja eikös vasta ollu puhe, että syön liikaa ja pitäs laihtua jne.
Sen tiedän, että sinun ei tarvitse sietää sellaista käytöstä. En osaa neuvoa mitä sun kannattaisi tehdä. Mutta olisiko kuitenki hyvä vaikka puhua hänelle suoraan ja kertoa miltä susta tuntuu hänen sanansa ja käytöksensä. Ei kaikkea voi pistää huumorin piikkiin. Kyllä huumoria ymmärtää, mutta tuollainen ei mielestäni ole huumoria, koska se selvästi loukkaa sinua.
miehesi on minusta todella törppö.minulle tulee tuosta vain mieleen että hän ei rakasta sinua, koska jos rakastaisi niin hän ottaisi sinut sellaisena kuin olet. älä nyt hyvä ihminen tuosta masennu, vaan jos asia ei korjaannu niin kannattaa harkita jopa eroa, koska jokaisella on oikeus onneen ja siihen että tulee hyväksytyksi itsenään. elämä on lyhyt tuhlattavaksi, varmasti jossakin on sinullekin mies joka ei pikkuasioihin puutu. Hyvää kesää ja parempaa huomista sinulle :)
Menin parikymppisenä avioon miehen kanssa joka osoittautui varsinaiseksi ilkiöksi . Lihoin hänen kanssaan ollessani montakymmentä kiloa kun sain aina kuulla painostani . Hän mm. oli omien sanojensa mukaan siksi hoikka kun ajatteli niin paljon , oli käynyt enemmän koulua kuin minä , oli älykkäämpi kuin minä ( vilkas aivotoimita kuulemma kulutti kaloreita niin paljon ) . Muutaman vuoden avioliiton jälkeen laihdutin 40 kg ja jätin hänet . Sitten kyllä itkua ja valitusta riitti !
suurin piirtein tyydyttävintä mitä ihmiselle voi tapahtua. Onnittelen!
isäntä huomautellut kuinka en ole enää sam nainen kuin tvatessamme.Perse levinny ja roikkuu ja selluliitit haittaa.Tosi kiva.Yritin laihdutella ja liikkua enemmän koska onhan muutosta 6 vuoden aikana kroppaan tullut,mutta ei se vartalo hetkessä muokkaudu entiselleen.Pahimmalle kai tuntui se että hän on oikeassa.Voi itku,ei taida riittää voimat koko päivä treeneihin tai muuhunkaan.
Aikas hyvin tehty! Itsekin ajattelin yhdessä vaiheessa, kun mieheni piikitteli pyöreydestäni loukkaavaan sävyyn, että kun laihdun jätän hänet. Mutta olemme olleet jo 26vuotta yhdessä, enkä ehkä kuitenkaan jättäisi häntä piikittelystä huolimatta. Sitten astui kuvaan mukaan toinen mies, jota ei näytä läskini häiritsevän, vaan saan ylenpalttisia huomionosoituksia, ihania halauksia jne. jotka on kuin balsamia itsetunnolleni. Miehenikin heräsi ja se kauhea mustasukkaisuuden mörkö. "Huomaatko mitä tuo jätkä yrittää? Jos lähdet sen mukaan tapan sinut!" kummallista että tällaisesta läskistä pitää sitten kuitenkin olla mustasukkainen, luulisi että mieheni olisi tyytyväinen, kun en kerran hänelle kelpaa tällaisenaan, että kelpaan edes jollekkin toiselle. No ehkä tyydyn kuitenkin vain korjailemaan omaa avioliittoani ja yritän hieman laihtua, vaikka tämä toinen mies hiukan kiinnostaakin jo kokonsa puolestakin 190cm/110kg, ei mikään äidin pikkupoika.
Miten olet antanut itsesi päästä tuohon kuntoon?
en todellakaan tiedä en vain pidä itsestäni huolta.