Hei!
Kyselisin apua en niinkään ongelmaan vaan mieltäni askarruttavaan asiaan.
Itselläni on 16 vuotiast tytär. Hän oli todella iloinen ja hymyileväinen. Kyllä hän vieläkin hymyilee paljon mutta iloisuus on kadonnut.
Hänellä ja hänen poikaystvällään meni suhde tuossa n. kuukausi sitten poikki ja siihen tyttäreni iloisuus hävisi. Hän istuu huoneessaan kynttilöiden valossa ja on lopettanut aika hyvin syömisen vaikka yritän pyydellä häntä aina kanssani syömään. Hänelle oli kova pala kun erosimme mieheni kanssa mutta hän ymmärsi sen todella hyvin ja toipuikin aika nopeaan. Erostamme on n. vuosi.
Nyt eräänä yönä kävin sammuttamassa tyttäreni huoneesta valot ja huomasin että hän nukkui puristaen isoa pehlolelu oravaa. Siis hän kunnolla puristi oravaa. Onko tämä jotain yksinäisyyden, turvattomuuden vai minä tunnetta?
En ole enää pitkiin aikoihin edes nähnyt hänellä mitään "unilelua"... Mutta jos joku osaisi kertoa että saisin mielenrauhaa.
Kyselisin apua en niinkään ongelmaan vaan mieltäni askarruttavaan asiaan.
Itselläni on 16 vuotiast tytär. Hän oli todella iloinen ja hymyileväinen. Kyllä hän vieläkin hymyilee paljon mutta iloisuus on kadonnut.
Hänellä ja hänen poikaystvällään meni suhde tuossa n. kuukausi sitten poikki ja siihen tyttäreni iloisuus hävisi. Hän istuu huoneessaan kynttilöiden valossa ja on lopettanut aika hyvin syömisen vaikka yritän pyydellä häntä aina kanssani syömään. Hänelle oli kova pala kun erosimme mieheni kanssa mutta hän ymmärsi sen todella hyvin ja toipuikin aika nopeaan. Erostamme on n. vuosi.
Nyt eräänä yönä kävin sammuttamassa tyttäreni huoneesta valot ja huomasin että hän nukkui puristaen isoa pehlolelu oravaa. Siis hän kunnolla puristi oravaa. Onko tämä jotain yksinäisyyden, turvattomuuden vai minä tunnetta?
En ole enää pitkiin aikoihin edes nähnyt hänellä mitään "unilelua"... Mutta jos joku osaisi kertoa että saisin mielenrauhaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ihana lohduttaja..Itelläni ainaki. Omistan ison oravan(myös!) ja aina ku on huolia tai olo turvaton, otan sen kainaloon ja nukahan se kainalossa. Se on oikeesti ihana. Luo turvallisuuden tunnetta ja on etes joku jota halata.. Ootko yrittäny puhua tyttäresi kanssa? Ite oon 18v. ja edelleenki, ku on paljon huolia, iltasin nukkumaanmennessä itkettää ni miettii että tulispa nyt äiti ja halais, sanos kuin paljon se minusta välittää ja auttas mua, kuuntelis edes vaikka en muuten äidille kovin avaudukaan asioistani. Äiti on kuitenkin aina äiti, johon voi luottaa. Ainaki pitäis voida luottaa. Olet itse kokenut eron, joten luulisi sinulla olevan kokemusta eron tuskasta. Jaa kokemuksesi tyttösi kanssa.
Vaikka tytölläsi olisikin ystäviä, se voi tarvita ihmistä johon tuntee luottavansa ihan täysillä. Ole tyttärellesi kiltti ja osoita pienillä asioilla kuinka tärkeä hän sinulle on. Yritä jutella, vaikka se oiski vaikeaa. Mene ja tarjoa olkapäätä johon itkeä ja purkaa pahaa oloa. Murrosikä on varmaan pahimmillaan tuossa vaiheessa.
yritä vaikka houkutella tytärtäsi valmistamaan ruokaa kanssasi alusta asti. Varaa jokin ilta pelkästään hänelle. Älä missään välissä luovuta tai jätä häntä yksin.
Neuvoni eivät ole välttämättä mitään helppoja, mutta kuvittelin itseni tyttösi tilalle ja nuista neuvoista saattaisin itse ainakin innostua.
toivottavasti etes jotain apua!!
Kiitos neuvoistasi.
Olen koittanut olla tyttäreni tukena sen jälkeen kun sain suulla hänen erostaan. Itse tiedän miltä tuntuu kasvaa ilman äitiä ja jos isäkin on sellainen joka ei välitä paljoa. Olemme jutelleet paljon asioista ja silloin kun tyttäreni kertoi erostaan niin hän itse hypähti syliini ja alkoi itkemään. En usko hänen raskauteensa mutta 16 vuotiaana voi tapahtua mitä vain. Kiitos todella paljon kun vaivauduit näin paljon auttamaan minua. Tuli vain sellainen olo etten osaisi ollenkaan olla äitinä. Ja olen huomannut sen että tyttäreni viettää aikaa paljon kotona ja sillon kun hän haluaa seuraani hän hakeutuu kirjaimellisesti lähelleni. Tulee sohvalle makaamaan ja laittaa pään syliini ja antaa silitellä hiuksiaan ja välillä hän siihen nukahtaakin. Kiitos todella paljon! Pelästyin vain tuota pehmolelu asiaa. On kuitenkin varmaan asioita joita ei edes äidille halua puhua...
ero poikaystävästä ottaa aina koville. ajattelin kirjoittaa sinulle itse koska olin itse samassa tilanteessa vuosi sitten kun olin 16 vuotta.istuin puoli vuotta huoneessani ja pidin kiinni pehmolelusta ja kuvittelin että hän olisi siinä ja lohduttaisi minua.pehmolelu on tavallaa avun huuto, tyttäresi tarvitsee apua ja sinä osaat varmasti auttaa puhumalla.puhumalla kaikki selviää. viisaus kaikki mikä ei tapa vahvistaa on totta. en minäkään kuollut ja olen vahvempi taas.. onnea teidän yritykselle ja minä uskon että lopputulos tyydyttää teitä molempia..tie on pitkä mutta pääsette varmasti perille.
Itse omistan vieläki pehmoleluja pari kappaletta,oli ne vaan niin tärkeitä pikkulikkana..Kun silloisen poikaystävän kans tuli ero, nautin siitä, kun sain illalla nallen kainaloon ja itkin sitä vasten..Eikä todella tullu mieleen, et menisin tilittää sydänsurujani mutsille.Arvatenki olisin saanut vastaukseksi, et olen niin nuori vielä,miehiä tulee ja menee.Totta;mut sillo se ei siltä tuntunut.Nyt, 10 vuotta myöhemmin rutistan miestäni, tai lemmikkejäni..Mutta se rakkain pieni sininen koira on tallella, varmuuden vuoksi ;)
Siis, KOKONAAN ei lapset ikinä toivu vanhempien erosta. Sillai, ettei sisimpässään jäisi yhtään mitään, sillai ei käy koskaan. Paitsi ehkä jos isä/äiti oli väkivaltainen, että se ero oli helpotus. Mutta kyllä silloinkin jää arpeja, vähän toisenlaisia kylläkin.
Ja mietis nyt... kun tyttärelläsi meni suhde poikki poikaystävänsä kanssa, sehän varmaankin elää teiän ero uudestaan, paitsi ehkä enemmän sattuu.
Ja unilelua puristellaan kyllä kun ollaan yksinäisiä, kun pelottaa, kun halutaan turvaan, eikä haluta olla yksin.
Sori, ei nyt ollu tullu mitää lohtua..
(huokaus.)
Tämä on osa murrosikää.Pienet vastoinkäymiset
otetaan raskaasti.Voisit puhua hänen kanssa
ja selvittää asia hänen kanssaan.
Älä anna hänen vaipua omaan maailmansa täysin.
Tälloin mahdollisesti voi astua esiin itsemurha-
ajatukset.
Tietenkin jos side isäänsä on ollut vahva,niin
toipuminen erosta kestää.Aika parantaa haavat.
Olisi tietenkin hyvä jos tytär voisi vielä tavata
isäänsä.
Tulevaisuus myös tuossa iässä pelottaa.Pian edessä
uusi elämä ja psykologisesti tarkastellessa puhu-
taan ns.eroahdistuksesta eli lapsi tiedostaa,että
hän jättää kotinsa,aloittaa aivan uuden,oman
elämän,joka aiheuttaa ahdistusta.
(huokaus.)
PEKKA SAURI,psykologi