kysymys

baareista kannattaa etsiä. ei tuo sosiaalinen tyhjänpuhuminen oikein suju. tuntuu olevan arvostettu piirre. ja koko ajan pitäisi hymyillä. paha neuvoa mitään kun on itse samassa asemassa.

Olen as kuten myös mieheni. Alussa meillä oli aikamoisia hankaluuksia saada toistemme tietoisuuteen että kiinnostusta on enemmänkin kuin kaveriksi. Tällöin emme edes tienneet vielä olevamme as. Pidin miestäni kylmänä ja tunteettomana (hänellä sosiaalisissa taidoissa enemmän puutteita kuin minulla), mutta luotin vaistoihini että pinnan alla on oikeasti ihana ihminen ja en ollut väärässä. Vaaditaan kyllä rohkeutta sanoa tunteistaan suoraan, sillä as kun ei tunnetusti ole ajatustenlukija parhaasta päästä...

Mutta hyvänä puolena mainittakoon; as tyyppiä ei luulla gigoloksi ja monet tytöt haluavat ensin tutustua mieheen kunnolla ennen kuin mitään vakavampaa.

Tuosta assista ei kyllä taida kannattaa mainita seurustelukumppanille, ellei toinen ole varmasti assi, tai ellei ole varma, että toinen ymmärtää asian.
Tietty on kyllä moraalisesti välttämätöntä kertoa asiasta tulevien lasten kannalta.

Onko kukaan muu tehnyt sitä virhettä, että olisi mennyt kertomaan toiselle assista?

..Itselläni kävi niin, että ennen diagnoosiani ja tietämystäni as-oireistosta olin ennättänyt säheltää monenlaisissa suhteissa.
Olen siis sellainen ulospäin suuntautunut "ylisosiaalinen" as-tapaus..

Tosin.. usein taisi alkoholilla olla osuutta asiaan.
Vaikka olen selvinpäin puhelias, olen aika varauksellinen ja epätietoinen siitä kuinka pitäisi, miten.. siksi kait käytinkin alkomahoolia kun sen avulla asiat jotenkin sujuivat niin, että oli helppoa ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.

Kun hoksasin oireiston ja hoksasin myös alkoholin aiheuttamat haitat ja ajauduin as-aktiviteetteihin tapasin vastakkaista sukupuolta olevan assin ja meille kehittyi ns. suhde.

Tyyppi oli hyvin samankaltainen kuin minä.
Harmi toisaalta, että suhde ajautui intiimiski, sillä hän oli naimisissa.
Jotenkin niin mun tuuria !
Ja jotenkin niin taas mun tuuria, että tyyppi kuoli !

Kävi kuitenkin niin, että puhuttuani netissä julkisesti assiudestani muuan vastakkaista sukupuolta oleva tyyppi, jonka kanssa olin jutellet eräällä keskustelupalstalla, hän laittoi kerran yksityisviestin jossa kysyi haluaisinko tavata ?

Hän oli ohimennen maininnut olevansa todennäköisesti myös as-oireinen.

Tiesin, että hän on minua melkoisesti nuorempi, mutta muutaman yksityisviestin vaihdeltuamme päädyimme sit tapaamaan IRL.
Matkustin kotikaupunkiinsa kun menein sinne erään toisen asian johdattamana.
Sit meillä oli treffit.

Tuppisuu. Ujo. Tyyppi, jolta saa lypsää puhetta.. ääh.. Jotenkin niin konstikas tyyppi .. hän introvertti, minä ekstrovertti.

Tai niin minä alussa koin. Tapailtiin muutamia kertoja ja pidettiin yllä nettiyhteyttä.
Päädyttiin siihen, ettei enään tapailla.
Ei sitten tapailtu.
Soittelin joskus kuitenkin koskapa hän oli kuitenkin tavallaan hirmu mukava.

Sitten kävi sattuma.
Tapasimme erään kerran ennalta suunnittelematta ihan vallan muusta syystä kuin tavataksemme toisiamme.

Sitten otinkin minä yhteyttä ja kysyin, että voitaiskos treffata.

Siitä se sit "lämpeni" uudelleen. Välillä on ihan hiki ja aina vaan jaksaa innostaa. Oikeastaan ollaan jotenkin niinkuin matkalla tutustumaan toinen tosiimme ja aina vaan riittää ihan kuin uutta ja uutta.. vaikka ollaan oltu jo pitkään yhdessä.. siis pitkään oman mittapuuni mukaan kun suhteiluni ennen kariutuivat jo alkuvaiheessa mikä mihinkin.

Emme siis tavanneet baarissa.
Hän onkin oikeastaan eka melkein raitis kumppanini.
Joka on oikeastaan arvokkaampi asia kuin, että olisi joku lipeväkielinen gasanova joka hyyssää ja palvoo välillä puhuen "läpiä päähänsä" = lirkuttaisi ja lärkyttäisi rakkaudesta, josta ihmiset puhuvat paljon soopaa.

Hän on rehti ja reilu.. olkoot vaikka kuinka inhimillisesti vajavainen joiltakin sosiaalisislta kommervenkkitaidoiltaan.. hän on ehdotonta a-ryhmää, eikä tarvitse mun sietää tyhmää :)

Kivaa on.
Jopa niin, että ollaan ihan sopimuspohjalta opeteltu riitelemään rakentavasti. Sekin on kivaa. Joskus niin hauskaa, että meinaa tulla pissat housuun kun on niin vaikeaa yrittää riidellä ikäänkuin vakavalla naamalla.

Tottakai meilläkin on joskus mielipahaa, eikä ole sanottua, että tämä kestää ns. maailman tappiin. Jotakin voi tulla mutta nyt on näin.