viina vapaaksi vaikka lampaat söis

kihlakunnan poliisilaitos on 4.11.2003 tekemällään päätöksellä alkoholilain 34 §:n nojalla asettanut A:lta takavarikoidun väkiviinan palauttamisen ehdoksi, että A esittää poliisilaitokselle Tuotevalvontakeskukselta väkiviinan hallussapitoa ja kuljettamista koskevan luvan 12.2.2004 mennessä uhalla, että väkiviinan omistus siirtyy valtiolle.

Lohjan oikeusaputoimisto on 27.11.2003 tekemällään oikeusapupäätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua asiassa 7.11.2003 lukien ilman perusomavastuuta ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja B:n.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että poliisilaitoksen päätös kumotaan ja asia palautetaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Helsingin hovioikeus on 15.10.2003 antamallaan tuomiolla määrännyt A:lta takavarikoidusta pirtuerästä palautettavaksi 21 litraa. Vantaan poliisilaitos on kuitenkin 4.11.2003 tekemällään päätöksellä kieltäytynyt palauttamasta juomia A:lle. Päätöstä on perusteltu sillä, että alkoholilain 34 §:n perusteella väkiviinan hallussapito edellyttää Tuotevalvontakeskuksen lupaa. Poliisilaitoksen päätös on oikeudellisesti virheellinen.

A on saanut kyseisen juomaerän aikoinaan laillisesti haltuunsa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1999:17 todetaan, että 96 tilavuusprosenttinen pirtu on ollut tuohon aikaan alkoholilain 3 § 2 momentin (306/97) määritelmän mukaisesti alkoholijuomaa. Vasta lainmuutoksen (1/2001) jälkeen yli 80 tilavuusprosenttisen juoman hankkiminen on muuttunut luvanvaraiseksi. Lainmuutoksella ei kuitenkaan ollut tarkoitus muuttaa aiemman lain aikana luvallisesti haltuun saatua juomaa taannehtivasti laittomaksi. Asian käsittely on kestänyt niin kauan, että laki on ehtinyt muuttua. On kohtuutonta, että A:n omaisuuden suojan loukkaamista jatketaan vedoten nyt muuttuneeseen lainsäädäntöön.

Vantaan kihlakunnan poliisilaitos on antanut lausunnon. Nyt kyseessä olevat alkoholijuomat on takavarikoitu A:n hallusta vuonna 2000. Alkoholilain 3 §:n 2 momentin muutoksen myötä vuonna 2001 kysymyksessä olevat alkoholijuomat määriteltiin väkiviinaksi, jonka hallussa pitäminen edellyttää lupaa. Lakia muutettaessa ei ole säädetty siirtymäajasta tai siirtymäsäännöstä, joka mahdollistaisi ennen lainmuutosta laillisesti hankitun väkiviinan edelleen hallussa pitämisen. Kaikki yli 80 tilavuusprosenttinen alkoholi muuttui luvanvaraiseksi alkoholijuomaksi. Lainmuutoksen myötä aikaisemmin laillisesti hankittu väkiviina on rangaistusvastuulta välttämiseksi tullut hävittää.

A on antanut vastaselityksen. Ennen lainmuutosta laillisesti hallussaolevaan alkoholiin ei voida soveltaa luvanvaraisuutta taannehtivasti. Poliisilaitoksen päätös on myös Suomen perustuslain 8 §:stä johdettavan taannehtivan rikoslain kiellon vastainen ja sillä on lisäksi loukattu A:lle perustuslain 15 §:ssä taattua omaisuuden suojaa. A:n on täytynyt voida luottaa siihen, että hän on pirtua ennen vuotta 2001 omaan käyttöön hankkiessaan toiminut voimassa olevien säännösten mukaisesti.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen tekemästä päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Alkoholilain 3 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan väkiviinalla tarkoitetaan etyylialkoholia ja etyylialkoholin vesiliuosta, joka sisältää enemmän kuin 80 tilavuusprosenttia etyylialkoholia ja joka ei ole denaturoitu. Mainitun lain 34 §:n 3 momentin mukaan väkiviinaa saa pitää hallussaan tai kuljettaa ainoastaan se, jolla tämän lain mukaan on lupa tai oikeus valmistaa, maahantuoda, myydä tai käyttää väkiviinaa.

Vantaan käräjäoikeus on 20.3.2002 antamallaan tuomiolla muun ohessa hylännyt A:ta vastaan nostetun syytteen alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta. Tuomion perustelujen mukaan A:lta on takavarikoitu kotoaan 25 litraa pirtua 11.9.2000, jolloin sen maahantuonti on henkilökohtaisena matkatavarana ollut laillista. Käräjäoikeus katsoi, että pirtu on ollut laillista alkoholijuomaa takavarikon ajankohtana ja määräsi takavarikoiduista alkoholijuomista 21 litraa palautettavaksi A:lle. Käräjäoikeus määräsi kuitenkin takavarikon pidettäväksi edelleen voimassa, kunnes käräjäoikeuden kumoamispäätös saa lainvoiman tai asiasta toisin päätetään.

Hovioikeus ei 15.10.2003 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota nyt puheena olevilta osin ja määräsi alkoholijuomat käräjäoikeuden toteamin tavoin palautettavaksi A:lle.

Alkoholilain 3 §:n 1.3.2001, oikeastaan 1.2.2001, voimaan tulleella muutoksella (4.1.2001/1) määriteltiin yli 80 tilavuusprosenttinen alkoholi väkiviinaksi, jonka hallussapitoon vaaditaan erityinen lupa. Poliisilaitos ei ole enää lainmuutoksen jälkeen voinut palauttaa väkiviinaksi luokiteltavaa pirtua A:lle, jolla ei ole väkiviinan hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Niin ollen poliisilaitoksen on tullut asettaa takavarikoidun väkiviinan palauttamisen ehdoksi, että A:n hankkii Tuotevalvontakeskukselta väkiviinan hallussapitoa ja kuljettamista koskevan luvan. Sillä seikalla, että A on aikanaan saanut pirtun laillisesti haltuunsa, ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei poliisilaitoksen asettama ehto ole ristiriidassa Suomen perustuslain 8 §:ssä säädetyn rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen tai 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan kanssa. Poliisilaitoksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi sekä poliisilaitoksen päätöksen täytäntöönpano kielletään.

A on ollut Vantaan käräjäoikeudessa syytettynä 11.9.2000 tapahtuneesta 25 litran suuruisen 96 tilavuusprosenttisen alkoholijuoman