Olen tässä miettinyt, että mikähän siinä on, että tunnen aina suurta fyysistä vetovoimaa sellaisiin, joiden kanssa minulla ei henkisellä tasolla ole mitään yhteistä. Onko kenelläkään käynyt samalla tavalla? Itse olen naisellinen ja ihastun poikamaisiin tyttöihin eikä siinä mitään, mutta kun alamme tutustua, ei löydy mitään yhteistä. Olen sitä mieltä, että erilaisuus on hyvä asia, mutta kyllä jotain yhdistävääkin täytyy olla, joista tärkein on yhteinen arvomaailma ja edes jotenkin samanlainen elämäntyyli/asenne. Mitä mieltä te olette?
Fysiikka pelaa, muu ei
Blackflower
61630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pelkän ulkonäön takia minkäänlaista vetoa. Mut sytyttää se persoona.
Ja tietysti on hyvä olla yhteistä, ja plaaplaa myös erilaisuus tuo plaaplaa piristystä parisuhteeseen ja täytyy muistaa plaaplaa että tärkeintä on tuntea itsensä että voi saada sen mitä haluaa.
Mä voin kyllä tuntea fyysistä vetovoimaa, mutta ei sekään fiilis pitkälle kanna (puhun siis vain hetkellisyydestä), kun yhteisiä juttuja ei löydy. Yhenillanjutut on yhenillanjuttuja, mutta oon jotenkin niihin niin kyllästynyt...se fiilis, kun lähtee toisen luota aamulla ja tietää tarkkaan, ettei aio soittaa eikä toinenkaan...jää tyhjä olo...
Ja sitten kun löydät sellaisen, jonka kanssa muuten on ihanaa ja synkkaa, niin arvaas huvikses, että toimiiko seksi...
...no mut kyllä kai sen saa toimimaan. Tai en tiiä...luulis jotenkin. Jos pystyy avoimesti puhumaan siitä mistä tykkää ja mistä ei ja esittää toivomuksia, niin mikesi toimisi...Mulla ei ole huonoja kokemuksia sen suhteen. Oikeastaan sen suhteen vaan, et jos joku on ollu henkisesti just sopiva, niin ei ole sit seksuaalisesti ollu sitä. Eli on ollu enemmänki kaveri...
todellakin,kun löytää ihmisen jonka kanssa pelaa henkisesti JA fyysisesti, siitä kannattaa pitää kiinni. Itselläni ei ollut aiemman tyttöyst. kanssa kovinkaan kummoista henkistä yhteyttä, mutta aivan mieletöntä seksiä.. Suhde kaatui kuitenkin (vasta 2 vuoden jälk!) omaan mahdottomuuteensa. Rakastin kyllä häntä. Nykyisen tyttöyst. kanssa on sängyssä hiljaisempaa, mutta henkisesti synkkää paremmin ja tuntuu että pikhiljaa myös fyysisesti.. ;)
on sitten hyvä tilanne. Oon kade, ei voi muuta sanoa. Mä vaan retkahdan aina mahdottomiin tapauksiin, joihin ei saa sit mitään yhteyttä...