Minun ja sinun lapset

Toki suhtautudun heihin ystävällisesti ja yritän olla kiinnostunut, mutta kun sitä rakkautta heitä kohtaan ei löydy. Toinen lapsista on kaikenlisäksi melko vaikea, keskittymis- ja järjestyshäiriöitä koulussa (15v.). Kun ne omat on aina olleet ns. kilttejä, kritiikin kynnys on matala minun puoleltani. Toistaiseksi on suu pysynyt kiinni, mutta miten sitten jokapäiväisessä elämässä kävisi.

En halua mustamaalata, mutta en myös tehdä kenenkään elämää hankalaksi asettumalla "väärään" perheeseen.

Miten muut olette junailleet omien tunteidenne kanssa?

Meirami kirjoitti:

Toki suhtautudun heihin ystävällisesti ja yritän olla kiinnostunut, mutta kun sitä rakkautta heitä kohtaan ei löydy. Toinen lapsista on kaikenlisäksi melko vaikea, keskittymis- ja järjestyshäiriöitä koulussa (15v.). Kun ne omat on aina olleet ns. kilttejä, kritiikin kynnys on matala minun puoleltani. Toistaiseksi on suu pysynyt kiinni, mutta miten sitten jokapäiväisessä elämässä kävisi.

En halua mustamaalata, mutta en myös tehdä kenenkään elämää hankalaksi asettumalla "väärään" perheeseen.

Miten muut olette junailleet omien tunteidenne kanssa?

Lue lisää

HEI!
Oma "lapsipuoleni" on puolet nuorempi, kuin nuo sinun, joten en tiedä ajattelenko erilailla..

Vaikeaa on joskus käyttäytyä neutraalisti, kun mieheni lapsi toisinaan ärsyttää minua suunnattomasti, mutta pidän itseäni kuitenkin aikuisena ja aikuisen tehtävä on tällaisessa tilanteessa sopeutua. Toki mitä tahansa käytöstä ei pidä hyväksyä, esim. haistattelua tai valehtelua yms. mutta meillä ei ole sellaisesta kyse, vaan ihan pienistä (?!) jutuista. Lapsi on niin erilainen kuin omani, hän esimerkiksi kantelee ja itkee todella herkästi ja odottaa aina aikuisen pitävän puoliaan muita vastaan ja tekevän hänelle asiat valmiiksi. En ole tottunut sellaiseen käytökseen lapsilta ja minua se ärsyttää. Samoin miestäni joskus suututtaa minun lasteni omatoimisuus ja kovaäänisyys...

Mutta pärjäilty on ja uskon, että tekin pärjäätte. Sinun tilanteessasi on vielä se hyvä puoli, että ainakin tuo toinenhan on jo teini, eikä enää kovin montaa vuotta asu luonanne =)

suhtautumista kirjoitti:

HEI!
Oma "lapsipuoleni" on puolet nuorempi, kuin nuo sinun, joten en tiedä ajattelenko erilailla..

Vaikeaa on joskus käyttäytyä neutraalisti, kun mieheni lapsi toisinaan ärsyttää minua suunnattomasti, mutta pidän itseäni kuitenkin aikuisena ja aikuisen tehtävä on tällaisessa tilanteessa sopeutua. Toki mitä tahansa käytöstä ei pidä hyväksyä, esim. haistattelua tai valehtelua yms. mutta meillä ei ole sellaisesta kyse, vaan ihan pienistä (?!) jutuista. Lapsi on niin erilainen kuin omani, hän esimerkiksi kantelee ja itkee todella herkästi ja odottaa aina aikuisen pitävän puoliaan muita vastaan ja tekevän hänelle asiat valmiiksi. En ole tottunut sellaiseen käytökseen lapsilta ja minua se ärsyttää. Samoin miestäni joskus suututtaa minun lasteni omatoimisuus ja kovaäänisyys...

Mutta pärjäilty on ja uskon, että tekin pärjäätte. Sinun tilanteessasi on vielä se hyvä puoli, että ainakin tuo toinenhan on jo teini, eikä enää kovin montaa vuotta asu luonanne =)

Lue lisää

mutta tuli vain heti mieleen, että miehesi lapsi on masentunut. Nimittäin tuo itkuherkkyys kertoo, että lapsella on paha olla..
Lapsenlapsi reagoi juuri itkuherkkyydellä ja jatkuvalla kiukuttelulla ja huomionhakemisella kun vanhempansa erosivat ja selvisi, että lapsi kärsi masennuksesta...

voi mitään kirjoitti:

mutta tuli vain heti mieleen, että miehesi lapsi on masentunut. Nimittäin tuo itkuherkkyys kertoo, että lapsella on paha olla..
Lapsenlapsi reagoi juuri itkuherkkyydellä ja jatkuvalla kiukuttelulla ja huomionhakemisella kun vanhempansa erosivat ja selvisi, että lapsi kärsi masennuksesta...

Lue lisää

Eli mieheni lapsi on aina ollut kovin herkkä itkemään ja on elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta asunut kahdestaan äitinsä kanssa, joka on antanut kaiken periksi pojalleen. Hänellä ei ole ollut aiemmin kontakteja muihin lapsiin, joten on tottunut turvaamaan aikuisiin. Nyt kiukuttelee ja varsinkin itkee huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. Ehkä on saattanut tulla myös muilta pojilta siitä huomautuksia, nyt kun hän on päiväkodissa... Perinteisiinhän täällä valitettavasti kuuluu, etteivät miespuoliset saa itkeä!

Äitinsä kuoleman jälkeen pari vuotta sitten on poikaa toki käytetty kaikki terapeutit läpi, eikä masennuksesta ole puhuttu mitään. ( vaikka itsekin sitä joskus ajattelen, eikä se toki ihme olisikaan tuollaisten kokemusten jälkeen! )

ollut kirjoitti:

Eli mieheni lapsi on aina ollut kovin herkkä itkemään ja on elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta asunut kahdestaan äitinsä kanssa, joka on antanut kaiken periksi pojalleen. Hänellä ei ole ollut aiemmin kontakteja muihin lapsiin, joten on tottunut turvaamaan aikuisiin. Nyt kiukuttelee ja varsinkin itkee huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. Ehkä on saattanut tulla myös muilta pojilta siitä huomautuksia, nyt kun hän on päiväkodissa... Perinteisiinhän täällä valitettavasti kuuluu, etteivät miespuoliset saa itkeä!

Äitinsä kuoleman jälkeen pari vuotta sitten on poikaa toki käytetty kaikki terapeutit läpi, eikä masennuksesta ole puhuttu mitään. ( vaikka itsekin sitä joskus ajattelen, eikä se toki ihme olisikaan tuollaisten kokemusten jälkeen! )

Lue lisää

hei!

Oma ekaluokkalaiseni on käynyt tapaa säännöllisesti exää hänen puolisoansa, jolla samanikäinen lapsi.

Palatessaan kotiin, lapseni kertoo erinäisiä sattumuksia ja tapahtumia, joista paistaa läpi em.kokemukset. Lapselta ei pysty tuollaisia salaamaan. Pyrin kyllä suodattamaan jutut ja en missään nimessä rohkaise, että kerrot nyt kaikki kauheudet, eikä mitään kauheuksia ole tapahtunutkaan, kun aikuisilta ja lapsilta taidetaan vaatia uusperheilyssä liikaa.

Itse en uskalla uutta kumppania tähän huusholliin ottaa, että lapsella on edes jossain "täysvaltainen" olo. Meidän ero oli suurinpiirtein yhteinen päätös, joten osasyyllinen olen itsekin, että hoidin asiat niin, että lapseni joutuu uuden puoliskon ja hänen lastensa ristiriitaisten tuntemusten kohteeksi. Lapsen ainutkertainen lapsuus pitäis olla jotain ihan muuta.

näkökulma kirjoitti:

hei!

Oma ekaluokkalaiseni on käynyt tapaa säännöllisesti exää hänen puolisoansa, jolla samanikäinen lapsi.

Palatessaan kotiin, lapseni kertoo erinäisiä sattumuksia ja tapahtumia, joista paistaa läpi em.kokemukset. Lapselta ei pysty tuollaisia salaamaan. Pyrin kyllä suodattamaan jutut ja en missään nimessä rohkaise, että kerrot nyt kaikki kauheudet, eikä mitään kauheuksia ole tapahtunutkaan, kun aikuisilta ja lapsilta taidetaan vaatia uusperheilyssä liikaa.

Itse en uskalla uutta kumppania tähän huusholliin ottaa, että lapsella on edes jossain "täysvaltainen" olo. Meidän ero oli suurinpiirtein yhteinen päätös, joten osasyyllinen olen itsekin, että hoidin asiat niin, että lapseni joutuu uuden puoliskon ja hänen lastensa ristiriitaisten tuntemusten kohteeksi. Lapsen ainutkertainen lapsuus pitäis olla jotain ihan muuta.

Lue lisää

Tuota juuri pelkään, että lapset eivät tunne oloaan kotoisaksi omassa kodissaan ja näin ollen tuskin minäkään.
Mikä arvo sellaisella parisuhteella sitten on ollenkaan, parasta pysyttäytyä seurusteluasteella.

Liian usein mun mielestä sännätään yhteen ja jätetään nämä tärkeät asiat tunnustamatta.
Mitä enemmän uusi vanhempi todistelee rakastavansa kumppanin lapsia, sen enemmän tulen epäileväksi ja luulen hänen yrittävän todistella lähinnä itselleen epätotuuksia tosiksi.

Mutta kun me ihmiset emme voi salata sisimpiä tunteitamme ja etenkin lapsi vaistoaa teennäisyyden tai epäaitouden helposti.

Meirami kirjoitti:

Tuota juuri pelkään, että lapset eivät tunne oloaan kotoisaksi omassa kodissaan ja näin ollen tuskin minäkään.
Mikä arvo sellaisella parisuhteella sitten on ollenkaan, parasta pysyttäytyä seurusteluasteella.

Liian usein mun mielestä sännätään yhteen ja jätetään nämä tärkeät asiat tunnustamatta.
Mitä enemmän uusi vanhempi todistelee rakastavansa kumppanin lapsia, sen enemmän tulen epäileväksi ja luulen hänen yrittävän todistella lähinnä itselleen epätotuuksia tosiksi.

Mutta kun me ihmiset emme voi salata sisimpiä tunteitamme ja etenkin lapsi vaistoaa teennäisyyden tai epäaitouden helposti.

Lue lisää

Meillä tyttö (15v.) jäi isälleen asumaan, muuttipa paikalle isän uusi naisystävä lapsensa kanssa ja siitä vaikeudet alkoivat. Tyttö ei voinut olla oma itsensä eikä tuntenut oloaan enää omassa kodissaan hyväksi, tunsi olevansa ei tervetullut uuden naisen suunnasta. Uuden lapsi oli ainoa lapsi ollut ja tottunut saamaan tahtonsa läpi ja osoitti sen sitten uudessa paikassa kiukuttelulla yms. päinvastoin kuin meidän sisaruskatraassa kasvanut lapsi.... kuka sai silti syyt naisen puolelta niskoilleen, meidän tyttömme ei tietenkään oma pikku enkeli. Uuden naisen oli vaikea sopeutua meidän tyttöömme, huomautteli asioista ulkonäköä myöden mutta oma lapsi oli kaiken napa ja sen huomasi kaikki. No tyttömme otti ja muutti minun eli siis äitinsä luokse ja katkaisi välit isäänsä ja naisystävään ja hänen lapseen. Onko nyt uusi nainen tyytyväinen tilanteeseen, on ja vielä myöntää sen vaikka ex eli tyttömme isä on murheen murtama koska ei enää tyttönsä kanssa voi aikaa viettää. Puheet ei auta, tyttö aikoo mennä isälleen heti kun tuntee itsensä tervetulleeksi. Ja nainen sinne muuttaessaan ylisti meidänkin lapsia ja sitä kuinka välittää ja hyväksyy. Itsellänikin paha olla tilanteen takia sillä en koskaan halunnut erollani isän ja lasten välejä katkaista. No ex on itse valintansa tehnyt ja naisensa kanssa haluaa elää kaikesta huolimatta. Panee vaan miettimään kestääkö moinen vai alkaako ex vihata naisystäväänsä sen vuoksi että menetti tyttärensä hänen takiaan. Itse otin opiksi énkä ota ketään miestä jolla on lapsia "pilaamaan" lasteni elämää. Julman ja kylmän kuulosta mutta näin asia on.

tapauksessa kävi näin kirjoitti:

Meillä tyttö (15v.) jäi isälleen asumaan, muuttipa paikalle isän uusi naisystävä lapsensa kanssa ja siitä vaikeudet alkoivat. Tyttö ei voinut olla oma itsensä eikä tuntenut oloaan enää omassa kodissaan hyväksi, tunsi olevansa ei tervetullut uuden naisen suunnasta. Uuden lapsi oli ainoa lapsi ollut ja tottunut saamaan tahtonsa läpi ja osoitti sen sitten uudessa paikassa kiukuttelulla yms. päinvastoin kuin meidän sisaruskatraassa kasvanut lapsi.... kuka sai silti syyt naisen puolelta niskoilleen, meidän tyttömme ei tietenkään oma pikku enkeli. Uuden naisen oli vaikea sopeutua meidän tyttöömme, huomautteli asioista ulkonäköä myöden mutta oma lapsi oli kaiken napa ja sen huomasi kaikki. No tyttömme otti ja muutti minun eli siis äitinsä luokse ja katkaisi välit isäänsä ja naisystävään ja hänen lapseen. Onko nyt uusi nainen tyytyväinen tilanteeseen, on ja vielä myöntää sen vaikka ex eli tyttömme isä on murheen murtama koska ei enää tyttönsä kanssa voi aikaa viettää. Puheet ei auta, tyttö aikoo mennä isälleen heti kun tuntee itsensä tervetulleeksi. Ja nainen sinne muuttaessaan ylisti meidänkin lapsia ja sitä kuinka välittää ja hyväksyy. Itsellänikin paha olla tilanteen takia sillä en koskaan halunnut erollani isän ja lasten välejä katkaista. No ex on itse valintansa tehnyt ja naisensa kanssa haluaa elää kaikesta huolimatta. Panee vaan miettimään kestääkö moinen vai alkaako ex vihata naisystäväänsä sen vuoksi että menetti tyttärensä hänen takiaan. Itse otin opiksi énkä ota ketään miestä jolla on lapsia "pilaamaan" lasteni elämää. Julman ja kylmän kuulosta mutta näin asia on.

Lue lisää

tyttäresi kohtelu ja varmasti äidin sydämeen koskee kuten isänkin.
Uskon, että tämä uusi nainenkaan ei tietoisesti ole paha, mutta kun valitettavasti biologia ajaa niin usein järjen ohi.
Eli tehtävämme ensisijaisesti on varmistaa omien poikasten hyvinvointi ja sitten vasta muiden.

Uusperhe on vaativa elämänmuoto eikä sovi kaikille, hyvistä aikomuksista huolimatta. Plussaksi luen itselleni sen, että edes tunnistan ja tunnustan oman rajallisuuteni etukäteen.

Meirami kirjoitti:

tyttäresi kohtelu ja varmasti äidin sydämeen koskee kuten isänkin.
Uskon, että tämä uusi nainenkaan ei tietoisesti ole paha, mutta kun valitettavasti biologia ajaa niin usein järjen ohi.
Eli tehtävämme ensisijaisesti on varmistaa omien poikasten hyvinvointi ja sitten vasta muiden.

Uusperhe on vaativa elämänmuoto eikä sovi kaikille, hyvistä aikomuksista huolimatta. Plussaksi luen itselleni sen, että edes tunnistan ja tunnustan oman rajallisuuteni etukäteen.

Lue lisää

Ainakin n.kolmekymppisille. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta siitä, miten ikä ja elämänkokemus vaikuttaa uusperheen onnistumiseen? Itsestäni tuntuu (lähipiiriä ja omaa elämääni katsoessani) että pahimmat ongelmat ja vaikeudet kohtaavat juuri siinä kolmenkympin ikäluokkaa olevia.

Vaativa elämänmuoto! kirjoitti:

Ainakin n.kolmekymppisille. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta siitä, miten ikä ja elämänkokemus vaikuttaa uusperheen onnistumiseen? Itsestäni tuntuu (lähipiiriä ja omaa elämääni katsoessani) että pahimmat ongelmat ja vaikeudet kohtaavat juuri siinä kolmenkympin ikäluokkaa olevia.

Lue lisää

että sopeutuminen uusperheeseen on ikäkysymys.
Kun me ollaan jo 50-kieppeilla ja tuntuu että se side omiin lapsiin pysyy yhtä vahvana ikään katsomatta.
Päinvastoin kuvittelin asian olevan: tällainen aikuinen nainen on jo sen verran mukavuudenhaluinen, että ei jaksa liiemmälti ponnistella ymmärtääkseen toisten teini-ikäisiä lapsia, kun ne ongelmat omalta kohdalta on ohi.

Meirami kirjoitti:

tyttäresi kohtelu ja varmasti äidin sydämeen koskee kuten isänkin.
Uskon, että tämä uusi nainenkaan ei tietoisesti ole paha, mutta kun valitettavasti biologia ajaa niin usein järjen ohi.
Eli tehtävämme ensisijaisesti on varmistaa omien poikasten hyvinvointi ja sitten vasta muiden.

Uusperhe on vaativa elämänmuoto eikä sovi kaikille, hyvistä aikomuksista huolimatta. Plussaksi luen itselleni sen, että edes tunnistan ja tunnustan oman rajallisuuteni etukäteen.

Lue lisää

Miehesi lapset kasvavat mutta tulevat aina olemaan elämässäsi halusit tai et. He tulevat aikuisina kylään ja tuovat lapsensakin viellä. Sitä vaan joko suhtautuu hyvin tai ei. Jos et heitä hyväksy kyllä se joskus paljastuu. Ei sitä tunnetta voi kauaa kätekä.

Meirami kirjoitti:

että sopeutuminen uusperheeseen on ikäkysymys.
Kun me ollaan jo 50-kieppeilla ja tuntuu että se side omiin lapsiin pysyy yhtä vahvana ikään katsomatta.
Päinvastoin kuvittelin asian olevan: tällainen aikuinen nainen on jo sen verran mukavuudenhaluinen, että ei jaksa liiemmälti ponnistella ymmärtääkseen toisten teini-ikäisiä lapsia, kun ne ongelmat omalta kohdalta on ohi.

Lue lisää

samoilla linjoilla ollaan.