Olen muuttamassa mieheni kanssa yhteiseen talouteen. Mieltä askarruttaa sellainen tosiasia, että hänen lapsensa eivät ole, luonnollisesti, yhtä rakkaita tai tärkeitä kuin omani. Tämän tosiasian hyväksyn ja ymmärrän osana emouttani.
Miten osaan elää osoittamatta sitä heille joka päivä joko sanattomasti tai sanallisesti? Pelkkä äänenpaino voi kertoa jo paljon asenteesta.
Vai onko minun kerrottava heille tosiasiat ja toivottava parasta, enhän itsekään kuvittele olevani heille yhtä tärkeä kuin biologinen äiti?
Omat aikuiset lapseni eivät asu enää kanssani, mutta miehen lapset asuvat hänen kanssaan. Puhelin- tai meseyhteydessä olemme lähes päivittäin omieni kanssa ja kertoilen kuulumisia kotona.
Minun ja sinun lapset
13
1849
Vastaukset
- Uusperheen äiti minäkin
Älä vaan kerro suoraan lapsille ajatuksiasi! Vuodet vierii ja lapset kasvaa, eikä aikaakaan kun jo olette kahdestaan miehesi kanssa. Voisitko ajatella edessä olevaa tilannetta niin, että suhtautuisit lapsiin kuten muihinkin vieraisiin ihmisiin suhtaudut (todennäköisesti), eli asiallisen ystävällisesti? Eikä mielenkiinto lapsia kohtaan olisi myöskään pahasta.
Hyvä tälläisia henkisenpuolen asioita on miettiä etukäteen, mutta ei niitä kuitenkaan kannata tyystin mustamaalata etukäteen.- Meirami
Toki suhtautudun heihin ystävällisesti ja yritän olla kiinnostunut, mutta kun sitä rakkautta heitä kohtaan ei löydy. Toinen lapsista on kaikenlisäksi melko vaikea, keskittymis- ja järjestyshäiriöitä koulussa (15v.). Kun ne omat on aina olleet ns. kilttejä, kritiikin kynnys on matala minun puoleltani. Toistaiseksi on suu pysynyt kiinni, mutta miten sitten jokapäiväisessä elämässä kävisi.
En halua mustamaalata, mutta en myös tehdä kenenkään elämää hankalaksi asettumalla "väärään" perheeseen.
Miten muut olette junailleet omien tunteidenne kanssa? - suhtautumista
Meirami kirjoitti:
Toki suhtautudun heihin ystävällisesti ja yritän olla kiinnostunut, mutta kun sitä rakkautta heitä kohtaan ei löydy. Toinen lapsista on kaikenlisäksi melko vaikea, keskittymis- ja järjestyshäiriöitä koulussa (15v.). Kun ne omat on aina olleet ns. kilttejä, kritiikin kynnys on matala minun puoleltani. Toistaiseksi on suu pysynyt kiinni, mutta miten sitten jokapäiväisessä elämässä kävisi.
En halua mustamaalata, mutta en myös tehdä kenenkään elämää hankalaksi asettumalla "väärään" perheeseen.
Miten muut olette junailleet omien tunteidenne kanssa?HEI!
Oma "lapsipuoleni" on puolet nuorempi, kuin nuo sinun, joten en tiedä ajattelenko erilailla..
Vaikeaa on joskus käyttäytyä neutraalisti, kun mieheni lapsi toisinaan ärsyttää minua suunnattomasti, mutta pidän itseäni kuitenkin aikuisena ja aikuisen tehtävä on tällaisessa tilanteessa sopeutua. Toki mitä tahansa käytöstä ei pidä hyväksyä, esim. haistattelua tai valehtelua yms. mutta meillä ei ole sellaisesta kyse, vaan ihan pienistä (?!) jutuista. Lapsi on niin erilainen kuin omani, hän esimerkiksi kantelee ja itkee todella herkästi ja odottaa aina aikuisen pitävän puoliaan muita vastaan ja tekevän hänelle asiat valmiiksi. En ole tottunut sellaiseen käytökseen lapsilta ja minua se ärsyttää. Samoin miestäni joskus suututtaa minun lasteni omatoimisuus ja kovaäänisyys...
Mutta pärjäilty on ja uskon, että tekin pärjäätte. Sinun tilanteessasi on vielä se hyvä puoli, että ainakin tuo toinenhan on jo teini, eikä enää kovin montaa vuotta asu luonanne =) - voi mitään
suhtautumista kirjoitti:
HEI!
Oma "lapsipuoleni" on puolet nuorempi, kuin nuo sinun, joten en tiedä ajattelenko erilailla..
Vaikeaa on joskus käyttäytyä neutraalisti, kun mieheni lapsi toisinaan ärsyttää minua suunnattomasti, mutta pidän itseäni kuitenkin aikuisena ja aikuisen tehtävä on tällaisessa tilanteessa sopeutua. Toki mitä tahansa käytöstä ei pidä hyväksyä, esim. haistattelua tai valehtelua yms. mutta meillä ei ole sellaisesta kyse, vaan ihan pienistä (?!) jutuista. Lapsi on niin erilainen kuin omani, hän esimerkiksi kantelee ja itkee todella herkästi ja odottaa aina aikuisen pitävän puoliaan muita vastaan ja tekevän hänelle asiat valmiiksi. En ole tottunut sellaiseen käytökseen lapsilta ja minua se ärsyttää. Samoin miestäni joskus suututtaa minun lasteni omatoimisuus ja kovaäänisyys...
Mutta pärjäilty on ja uskon, että tekin pärjäätte. Sinun tilanteessasi on vielä se hyvä puoli, että ainakin tuo toinenhan on jo teini, eikä enää kovin montaa vuotta asu luonanne =)mutta tuli vain heti mieleen, että miehesi lapsi on masentunut. Nimittäin tuo itkuherkkyys kertoo, että lapsella on paha olla..
Lapsenlapsi reagoi juuri itkuherkkyydellä ja jatkuvalla kiukuttelulla ja huomionhakemisella kun vanhempansa erosivat ja selvisi, että lapsi kärsi masennuksesta... - ollut
voi mitään kirjoitti:
mutta tuli vain heti mieleen, että miehesi lapsi on masentunut. Nimittäin tuo itkuherkkyys kertoo, että lapsella on paha olla..
Lapsenlapsi reagoi juuri itkuherkkyydellä ja jatkuvalla kiukuttelulla ja huomionhakemisella kun vanhempansa erosivat ja selvisi, että lapsi kärsi masennuksesta...Eli mieheni lapsi on aina ollut kovin herkkä itkemään ja on elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta asunut kahdestaan äitinsä kanssa, joka on antanut kaiken periksi pojalleen. Hänellä ei ole ollut aiemmin kontakteja muihin lapsiin, joten on tottunut turvaamaan aikuisiin. Nyt kiukuttelee ja varsinkin itkee huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. Ehkä on saattanut tulla myös muilta pojilta siitä huomautuksia, nyt kun hän on päiväkodissa... Perinteisiinhän täällä valitettavasti kuuluu, etteivät miespuoliset saa itkeä!
Äitinsä kuoleman jälkeen pari vuotta sitten on poikaa toki käytetty kaikki terapeutit läpi, eikä masennuksesta ole puhuttu mitään. ( vaikka itsekin sitä joskus ajattelen, eikä se toki ihme olisikaan tuollaisten kokemusten jälkeen! ) - näkökulma
ollut kirjoitti:
Eli mieheni lapsi on aina ollut kovin herkkä itkemään ja on elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta asunut kahdestaan äitinsä kanssa, joka on antanut kaiken periksi pojalleen. Hänellä ei ole ollut aiemmin kontakteja muihin lapsiin, joten on tottunut turvaamaan aikuisiin. Nyt kiukuttelee ja varsinkin itkee huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. Ehkä on saattanut tulla myös muilta pojilta siitä huomautuksia, nyt kun hän on päiväkodissa... Perinteisiinhän täällä valitettavasti kuuluu, etteivät miespuoliset saa itkeä!
Äitinsä kuoleman jälkeen pari vuotta sitten on poikaa toki käytetty kaikki terapeutit läpi, eikä masennuksesta ole puhuttu mitään. ( vaikka itsekin sitä joskus ajattelen, eikä se toki ihme olisikaan tuollaisten kokemusten jälkeen! )hei!
Oma ekaluokkalaiseni on käynyt tapaa säännöllisesti exää hänen puolisoansa, jolla samanikäinen lapsi.
Palatessaan kotiin, lapseni kertoo erinäisiä sattumuksia ja tapahtumia, joista paistaa läpi em.kokemukset. Lapselta ei pysty tuollaisia salaamaan. Pyrin kyllä suodattamaan jutut ja en missään nimessä rohkaise, että kerrot nyt kaikki kauheudet, eikä mitään kauheuksia ole tapahtunutkaan, kun aikuisilta ja lapsilta taidetaan vaatia uusperheilyssä liikaa.
Itse en uskalla uutta kumppania tähän huusholliin ottaa, että lapsella on edes jossain "täysvaltainen" olo. Meidän ero oli suurinpiirtein yhteinen päätös, joten osasyyllinen olen itsekin, että hoidin asiat niin, että lapseni joutuu uuden puoliskon ja hänen lastensa ristiriitaisten tuntemusten kohteeksi. Lapsen ainutkertainen lapsuus pitäis olla jotain ihan muuta. - Meirami
näkökulma kirjoitti:
hei!
Oma ekaluokkalaiseni on käynyt tapaa säännöllisesti exää hänen puolisoansa, jolla samanikäinen lapsi.
Palatessaan kotiin, lapseni kertoo erinäisiä sattumuksia ja tapahtumia, joista paistaa läpi em.kokemukset. Lapselta ei pysty tuollaisia salaamaan. Pyrin kyllä suodattamaan jutut ja en missään nimessä rohkaise, että kerrot nyt kaikki kauheudet, eikä mitään kauheuksia ole tapahtunutkaan, kun aikuisilta ja lapsilta taidetaan vaatia uusperheilyssä liikaa.
Itse en uskalla uutta kumppania tähän huusholliin ottaa, että lapsella on edes jossain "täysvaltainen" olo. Meidän ero oli suurinpiirtein yhteinen päätös, joten osasyyllinen olen itsekin, että hoidin asiat niin, että lapseni joutuu uuden puoliskon ja hänen lastensa ristiriitaisten tuntemusten kohteeksi. Lapsen ainutkertainen lapsuus pitäis olla jotain ihan muuta.Tuota juuri pelkään, että lapset eivät tunne oloaan kotoisaksi omassa kodissaan ja näin ollen tuskin minäkään.
Mikä arvo sellaisella parisuhteella sitten on ollenkaan, parasta pysyttäytyä seurusteluasteella.
Liian usein mun mielestä sännätään yhteen ja jätetään nämä tärkeät asiat tunnustamatta.
Mitä enemmän uusi vanhempi todistelee rakastavansa kumppanin lapsia, sen enemmän tulen epäileväksi ja luulen hänen yrittävän todistella lähinnä itselleen epätotuuksia tosiksi.
Mutta kun me ihmiset emme voi salata sisimpiä tunteitamme ja etenkin lapsi vaistoaa teennäisyyden tai epäaitouden helposti. - tapauksessa kävi näin
Meirami kirjoitti:
Tuota juuri pelkään, että lapset eivät tunne oloaan kotoisaksi omassa kodissaan ja näin ollen tuskin minäkään.
Mikä arvo sellaisella parisuhteella sitten on ollenkaan, parasta pysyttäytyä seurusteluasteella.
Liian usein mun mielestä sännätään yhteen ja jätetään nämä tärkeät asiat tunnustamatta.
Mitä enemmän uusi vanhempi todistelee rakastavansa kumppanin lapsia, sen enemmän tulen epäileväksi ja luulen hänen yrittävän todistella lähinnä itselleen epätotuuksia tosiksi.
Mutta kun me ihmiset emme voi salata sisimpiä tunteitamme ja etenkin lapsi vaistoaa teennäisyyden tai epäaitouden helposti.Meillä tyttö (15v.) jäi isälleen asumaan, muuttipa paikalle isän uusi naisystävä lapsensa kanssa ja siitä vaikeudet alkoivat. Tyttö ei voinut olla oma itsensä eikä tuntenut oloaan enää omassa kodissaan hyväksi, tunsi olevansa ei tervetullut uuden naisen suunnasta. Uuden lapsi oli ainoa lapsi ollut ja tottunut saamaan tahtonsa läpi ja osoitti sen sitten uudessa paikassa kiukuttelulla yms. päinvastoin kuin meidän sisaruskatraassa kasvanut lapsi.... kuka sai silti syyt naisen puolelta niskoilleen, meidän tyttömme ei tietenkään oma pikku enkeli. Uuden naisen oli vaikea sopeutua meidän tyttöömme, huomautteli asioista ulkonäköä myöden mutta oma lapsi oli kaiken napa ja sen huomasi kaikki. No tyttömme otti ja muutti minun eli siis äitinsä luokse ja katkaisi välit isäänsä ja naisystävään ja hänen lapseen. Onko nyt uusi nainen tyytyväinen tilanteeseen, on ja vielä myöntää sen vaikka ex eli tyttömme isä on murheen murtama koska ei enää tyttönsä kanssa voi aikaa viettää. Puheet ei auta, tyttö aikoo mennä isälleen heti kun tuntee itsensä tervetulleeksi. Ja nainen sinne muuttaessaan ylisti meidänkin lapsia ja sitä kuinka välittää ja hyväksyy. Itsellänikin paha olla tilanteen takia sillä en koskaan halunnut erollani isän ja lasten välejä katkaista. No ex on itse valintansa tehnyt ja naisensa kanssa haluaa elää kaikesta huolimatta. Panee vaan miettimään kestääkö moinen vai alkaako ex vihata naisystäväänsä sen vuoksi että menetti tyttärensä hänen takiaan. Itse otin opiksi énkä ota ketään miestä jolla on lapsia "pilaamaan" lasteni elämää. Julman ja kylmän kuulosta mutta näin asia on.
- Meirami
tapauksessa kävi näin kirjoitti:
Meillä tyttö (15v.) jäi isälleen asumaan, muuttipa paikalle isän uusi naisystävä lapsensa kanssa ja siitä vaikeudet alkoivat. Tyttö ei voinut olla oma itsensä eikä tuntenut oloaan enää omassa kodissaan hyväksi, tunsi olevansa ei tervetullut uuden naisen suunnasta. Uuden lapsi oli ainoa lapsi ollut ja tottunut saamaan tahtonsa läpi ja osoitti sen sitten uudessa paikassa kiukuttelulla yms. päinvastoin kuin meidän sisaruskatraassa kasvanut lapsi.... kuka sai silti syyt naisen puolelta niskoilleen, meidän tyttömme ei tietenkään oma pikku enkeli. Uuden naisen oli vaikea sopeutua meidän tyttöömme, huomautteli asioista ulkonäköä myöden mutta oma lapsi oli kaiken napa ja sen huomasi kaikki. No tyttömme otti ja muutti minun eli siis äitinsä luokse ja katkaisi välit isäänsä ja naisystävään ja hänen lapseen. Onko nyt uusi nainen tyytyväinen tilanteeseen, on ja vielä myöntää sen vaikka ex eli tyttömme isä on murheen murtama koska ei enää tyttönsä kanssa voi aikaa viettää. Puheet ei auta, tyttö aikoo mennä isälleen heti kun tuntee itsensä tervetulleeksi. Ja nainen sinne muuttaessaan ylisti meidänkin lapsia ja sitä kuinka välittää ja hyväksyy. Itsellänikin paha olla tilanteen takia sillä en koskaan halunnut erollani isän ja lasten välejä katkaista. No ex on itse valintansa tehnyt ja naisensa kanssa haluaa elää kaikesta huolimatta. Panee vaan miettimään kestääkö moinen vai alkaako ex vihata naisystäväänsä sen vuoksi että menetti tyttärensä hänen takiaan. Itse otin opiksi énkä ota ketään miestä jolla on lapsia "pilaamaan" lasteni elämää. Julman ja kylmän kuulosta mutta näin asia on.
tyttäresi kohtelu ja varmasti äidin sydämeen koskee kuten isänkin.
Uskon, että tämä uusi nainenkaan ei tietoisesti ole paha, mutta kun valitettavasti biologia ajaa niin usein järjen ohi.
Eli tehtävämme ensisijaisesti on varmistaa omien poikasten hyvinvointi ja sitten vasta muiden.
Uusperhe on vaativa elämänmuoto eikä sovi kaikille, hyvistä aikomuksista huolimatta. Plussaksi luen itselleni sen, että edes tunnistan ja tunnustan oman rajallisuuteni etukäteen. - Vaativa elämänmuoto!
Meirami kirjoitti:
tyttäresi kohtelu ja varmasti äidin sydämeen koskee kuten isänkin.
Uskon, että tämä uusi nainenkaan ei tietoisesti ole paha, mutta kun valitettavasti biologia ajaa niin usein järjen ohi.
Eli tehtävämme ensisijaisesti on varmistaa omien poikasten hyvinvointi ja sitten vasta muiden.
Uusperhe on vaativa elämänmuoto eikä sovi kaikille, hyvistä aikomuksista huolimatta. Plussaksi luen itselleni sen, että edes tunnistan ja tunnustan oman rajallisuuteni etukäteen.Ainakin n.kolmekymppisille. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta siitä, miten ikä ja elämänkokemus vaikuttaa uusperheen onnistumiseen? Itsestäni tuntuu (lähipiiriä ja omaa elämääni katsoessani) että pahimmat ongelmat ja vaikeudet kohtaavat juuri siinä kolmenkympin ikäluokkaa olevia.
- Meirami
Vaativa elämänmuoto! kirjoitti:
Ainakin n.kolmekymppisille. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta siitä, miten ikä ja elämänkokemus vaikuttaa uusperheen onnistumiseen? Itsestäni tuntuu (lähipiiriä ja omaa elämääni katsoessani) että pahimmat ongelmat ja vaikeudet kohtaavat juuri siinä kolmenkympin ikäluokkaa olevia.
että sopeutuminen uusperheeseen on ikäkysymys.
Kun me ollaan jo 50-kieppeilla ja tuntuu että se side omiin lapsiin pysyy yhtä vahvana ikään katsomatta.
Päinvastoin kuvittelin asian olevan: tällainen aikuinen nainen on jo sen verran mukavuudenhaluinen, että ei jaksa liiemmälti ponnistella ymmärtääkseen toisten teini-ikäisiä lapsia, kun ne ongelmat omalta kohdalta on ohi. - Tiinuli
Meirami kirjoitti:
tyttäresi kohtelu ja varmasti äidin sydämeen koskee kuten isänkin.
Uskon, että tämä uusi nainenkaan ei tietoisesti ole paha, mutta kun valitettavasti biologia ajaa niin usein järjen ohi.
Eli tehtävämme ensisijaisesti on varmistaa omien poikasten hyvinvointi ja sitten vasta muiden.
Uusperhe on vaativa elämänmuoto eikä sovi kaikille, hyvistä aikomuksista huolimatta. Plussaksi luen itselleni sen, että edes tunnistan ja tunnustan oman rajallisuuteni etukäteen.Miehesi lapset kasvavat mutta tulevat aina olemaan elämässäsi halusit tai et. He tulevat aikuisina kylään ja tuovat lapsensakin viellä. Sitä vaan joko suhtautuu hyvin tai ei. Jos et heitä hyväksy kyllä se joskus paljastuu. Ei sitä tunnetta voi kauaa kätekä.
- saman ikäinen
Meirami kirjoitti:
että sopeutuminen uusperheeseen on ikäkysymys.
Kun me ollaan jo 50-kieppeilla ja tuntuu että se side omiin lapsiin pysyy yhtä vahvana ikään katsomatta.
Päinvastoin kuvittelin asian olevan: tällainen aikuinen nainen on jo sen verran mukavuudenhaluinen, että ei jaksa liiemmälti ponnistella ymmärtääkseen toisten teini-ikäisiä lapsia, kun ne ongelmat omalta kohdalta on ohi.samoilla linjoilla ollaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26416953Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235458- 1152581
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152058Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361762Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111996- 59952
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32880Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?44880