keskustelun aiheeni/kysymykseni on yksinkertaisesti: mitä tehdä? olen nuori ihminen, koulu vielä kesken jne. perhetausta ei kuitenkaan ole mikään ehjin. isäni aloitti päivittäisen alkoholin käytön kun oli siinä yhdentoista vuoden paikkeilla. siitä alkanut vanhempien jokaöinen riitely raastoi hermoja ihan kiitettävästi. nyt en enää usein muistele näitä riitoja mutta olen huomannut olevani herkkä kumeille yhtäkkisille äänille, säikähdän sellaisia helposti, ilmeisesti ne muistuttavat lyönnin ääntä. parin vuoden riitelyn jälkeen vanhempani erosivat kun olin 14. sitä ennen isäni sanoi minulle tekevänsä itsemurhan tai muuttavansa ulkomaille jos näin kävisi koska hänellä ei olisi syytä jäädä tänne. hän muutti kuitenkin puolentunnin matkan päähän meidän kodistamme, asun siis äitini kanssa. isäni alkoholin käyttö ei ainakaan vähentynyt tämän jälkeen. hänelle luvattiin lääkärin testeissä kolme vuotta elinaikaa. vähän aikaa sitten hän sai jonkinlaisen kohtauksen, joutui sairaalaan eikä ollut kykeneväinen edes soittamaan minulle kolmeen päivään. nyt ei tiedetä tarkalleen mikä muu häntä vaivaa kuin alkoholinkäytön ja tupakanpolton haitat. hänen siskonsa käyttää huumeita, hänen äitinsä kuoli, hänen tyttöystävänsä yritti itsemurhaa. haluaisin auttaa häntä mutta en tiedä mitä tekisin. olen täydellisesti avuton. se on pahinta, kun elää epätietoisuudessa ja epävarmuudessa. kysymykseni kuuluu mitä tehdä?
perheestä
maria
2151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Isäsi alkoholin ja tupakan käyttöön voi vaikuttaa vain isäsi. Hänen sairauksiaan et voi parantaa, et lopettaa hänen siskonsa huumeiden käyttöä tai pitää tyttöystävää hengissä.
Tärkeintä, mitä toiselle ihmiselle voi antaa on aika (ellei kyse ole jostakin hätätilanteesta). Huolehdi kuitenkin siitä, että sinulla on elämässäni paljon muutakin isäsi. Älä myöskään alistu hyväksikäytettäväksi, esim. älä osta isällesi alkoholia (en tiedä ikääsi...).
En halua olla tyly, mutta unohda isäsi ongelmat. Olen samantapaisesta perheesta kotoisin ja huomasin aikani itseäni muiden huolilla kiusattuani, että en niille mahda mitään, joten annoin olla. Vaikeaa se on. Mutta sinä et ole vastuussa isästäsi!