Jos saisin yhden toiveeni, ei mitenkään mielyttävä, toteen, lopettaisin sen jälkeen elämäni. Se olisi viimeinen pisara, myös pullosta. En halua olla enää täällä, sen takia toivon jotain joka syöstäis mut äärimmäisyyteen. Mikään ei auta, väsyttää.
jos kohtalo on suopea
jaksamaton
8433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
täällä eli mikä on ongelmasi nimi? Ja mikä on se epämiellyttävä toive jonka tahtoisit toteutuvan? Ois helpompi Sulle jotain kirjoittaa, jos tietäs enempi miksi/miten elämäsi joutunut noin ahtaalle, ettet näe enää muuta ratkaisua kuin kuolema! Kyllä Joku ratkaisu löytyy Sullekin muu, jos vain haluat ottaa apua vastaan. Kaikkihan me joskus tarvitsemme toisten ihmisten apua/tukea elämässä. Kirjoittele Moi !
tein elämäni suurimman virheen ja nyt saan kärsiä siitä sieluni kipeeks, mitä siitä on enää jäljellä. Eräs johon olen tuntenut eniten nuoren, kovan elämäni aikana, murskasi kerta toisen jälkeen viattoman sieluni. Annoin hänelle itseni enkä odottanut ystävyyttä enempää. Jos sanat voisi tappaa, olisin jo kuollut. Sitä hän toivokin. Häneen se epämiellyttävä asia liittyykin, vielä kerran antaisin hänelle niin eiköhän itseri tulisi tehtyä. Hän voisi olla jopa todistajana, varmaan nauttsisi siitä.
Eilen illalla tein jotain tyhmää, rikoin lasin (kiva sotku tuli) ja tein pienen pintaviillon käteeni. En todellakaan riko mitään astioita enää, mutta tulenko tekemään itselleni pahaa, pahempaa viiltelyä en ainakaan, ällöttää se.
mä usein ajattelen, että jos saisin hetken tuntea itseni onnelliseksi ja rakastuneeksi ja rakastetuksi olisin valmis kuolemaan hymy huulillani. Kuitenkin tiedän, että jos toi kaikki toteutuisi, ei se sittenkään riittäisi. Mikä sun toiveesi on?
lisäksi täältä näkyy löytyvän toinenkin vastaavanlainen ihminen! Ja kaiken ydin ihmiselämäs tulikin Hänen sanomanaan, nimittäin, et ois Joku joka rakastais. Ihmisen pitää elämäs kiinni jo tunne siitä, että on rakastettu. joku jolle puhua tunteistaan ja vastavuoroisesti olla itse tarpeellinen&tärkeä jollekkin lähimmäiselle. Kyllä ois ei kirveellä, vaan kirkolla tekemistä, kun ihmisiltä usko Elämään mennyt!
Onnellisuus on mulle tärkeintä, terveyttä ja rakkautta elämässä, itselläni ja läheisiläni. olen yrittänyt, en vain saa intoa. On rakkaita ihmisiä lähelläni, mutta olen silti yksin. En ole koskaan ollut rakastettu naisena. Nyt sillä ei ole väliä, eipä paljon millään. Yritän silti tehdä mukavia asioita ennen kuin aikani on lähteä pois, toivottavasti hyvin pian.
eikö ketään Heistä, voisi olla se jolle purkaa tunteitaan? Tosin tuntemattoman ammatti-auttajan luona voisit puhua aroistakin asioista. mielenterveystoimisto, kriisikeskus tulee lähinnä mieleen. Kun sentään kykenit tännekkin kirjoittamaan on Sulla vielä jonkinlainen elämänliekki tallella. Olen monelle erilaisia avunsaanti kanavia yrtitänyt tarjota. Miksi ihmisten on niin vaikea ottaa vastaan apua psyykkisissä palveluis kun fyysiset taudit, sairaudet kyl mennään hoitaan. Minusta ei nykyään pitäisi olla minkäänlaista kynnystä hakeutua johonkin mielenterv. ongelmien hoitoon, johon myös kuuluu sellaiset asiat kuin yksinäisyys,syrjäytyminen, erilaisuus. kaikki masennus, ahdistus, pelot, tuska ja kärsimys henkisellä tasolla, noihin kaikkiin löytyy kyl hoitomuotoja, itsestä se kiinni on kuinka motivoitunut on. Tosin Kaiken Synkkyyden syvissä syövereissä oleva ihminen ei tahdo nähdä toivoa missään. tääl internetissäkin palveluita joista kysyä neuvoa, kun elämä näyttää toivottomalta
edes läheisilleen. En ole mitä avoimimpia ihmisiä, kaikenmaailman psykologit ja lääkärit saavat aina kaivaa tiedot minusta. Mitä henkilökohtaisempia, sitä vaikeampi kertoo. Ja sitten on myös pelko, että joku läheinen (etenkin hyvä ystävä) hylkäisi minut kuultuaan kaikki pahuudet ja muut paskat mitä ajattelen, vaikkei se niin kävisikää.
tahdostasi haluat, nimittäin Jeesus. Hän ei ikinä tule sinua pakottamaan uskoon, mutta Hän rakastaa juuri sinua ja odottaa, että pyydät Hänet elämäsi Herraksi.
Minä olin yli kaksikymmentä vuotta sitten täysin toivoton ja elämän halua ei ollut tippaakaan. Nyt olen täysin toiveikas ja onnellinen ollut jo yli kaksikymmmentä vuotta. Jeesus antoi uuden elämän.
Aikanaan se vuoden jakso, jolloin olin niin synkkämielinen kuin ihminen voi olla, opetti minut kaikessa turvaamaan Jumalaan ja olen pysynyt sen jälkee vapaudessa ja tasapainossa.