Olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa jo kaksi ja puolivuotta.löysimme pitkän eron jälkeen toisemme uudelleen ja kaikki oli ihanaa.kunnes sitten muutimme puolivuotta sitten avoliittoon.alkoi ainainen kinastelu ja riitely.oli hyviäkin hetkiä mutta nyt keväällä kaikki on mennyt päin puuta.
minusta on tullut kovin mustasukkainen ja riippuvainen ja tunnustin sen jätkälleni ja sanoin haluavani kuitenkin taistella.koska molemmat rakastaa ja haluaa toisiaan.
nyt sitten saimme puhuttua ja poikaystävä sanoi että haluaa vapautta mikä jäi kun olimme yhdessä.(aloimme seurustella 16-17vuotiaina.molemmat kuitenkin uskoivat löytäneen sen oikean).hän sanoi minulle että ei halua etsiä parempaa kuin minä.mutta haluaa mennä ja tulla ja olla kavereidensa kanssa hyvällä omalla tunnolla,että oltaisi ystäviä.
koska asumme yhdessä olemme nyt niin sanottuja kämppäkavereita.samalla yritämme löytää toisemme uudelleen ja oppia puhumaan.ja löytää sen rakkauden ja ne asiat jotka toisessa merkitsivät.ei tappeluita enää koska molemmat ovat siihen ainaiseen vittuiluun todella kyllästyneitä.ja mikä suhde nyt semmosesta paranisikaan.
en tiedä olenko niin vahva että jaksan mutta haluan taistella sen oikean puolesta.en ole valmis luovuttamaan kun molemmat välittää.ja mielestäni tämä on kokeilemisen arvoinen ja parempi kuin muutto eri asuntoihin.voimme molemmat etsiä itsemme ja toisemme uudelleen.kaikkea ei voi vaan pyyhkiä pois yhdellä huitaisulla.rakkaus ei katoa ja sen eteen on tehtävä töitä.olen valmis siihen.ja kun uskoo rakkauteen mikä sydänmessä asuu...voi saavuttaa paljon.uskon että kyyneleestä voi syntyä lupaus.
kaikki halukkaat vastailkaa ja antakaa vinkkejä jos sellasia on tarjolla.miten tätä suhdetta voi pelastaa.miten te teette kun pelkäätte eroavanne.ja miten pidätte itse kasassa pitkät parisuhteet?Kiitos
minusta on tullut kovin mustasukkainen ja riippuvainen ja tunnustin sen jätkälleni ja sanoin haluavani kuitenkin taistella.koska molemmat rakastaa ja haluaa toisiaan.
nyt sitten saimme puhuttua ja poikaystävä sanoi että haluaa vapautta mikä jäi kun olimme yhdessä.(aloimme seurustella 16-17vuotiaina.molemmat kuitenkin uskoivat löytäneen sen oikean).hän sanoi minulle että ei halua etsiä parempaa kuin minä.mutta haluaa mennä ja tulla ja olla kavereidensa kanssa hyvällä omalla tunnolla,että oltaisi ystäviä.
koska asumme yhdessä olemme nyt niin sanottuja kämppäkavereita.samalla yritämme löytää toisemme uudelleen ja oppia puhumaan.ja löytää sen rakkauden ja ne asiat jotka toisessa merkitsivät.ei tappeluita enää koska molemmat ovat siihen ainaiseen vittuiluun todella kyllästyneitä.ja mikä suhde nyt semmosesta paranisikaan.
en tiedä olenko niin vahva että jaksan mutta haluan taistella sen oikean puolesta.en ole valmis luovuttamaan kun molemmat välittää.ja mielestäni tämä on kokeilemisen arvoinen ja parempi kuin muutto eri asuntoihin.voimme molemmat etsiä itsemme ja toisemme uudelleen.kaikkea ei voi vaan pyyhkiä pois yhdellä huitaisulla.rakkaus ei katoa ja sen eteen on tehtävä töitä.olen valmis siihen.ja kun uskoo rakkauteen mikä sydänmessä asuu...voi saavuttaa paljon.uskon että kyyneleestä voi syntyä lupaus.
kaikki halukkaat vastailkaa ja antakaa vinkkejä jos sellasia on tarjolla.miten tätä suhdetta voi pelastaa.miten te teette kun pelkäätte eroavanne.ja miten pidätte itse kasassa pitkät parisuhteet?Kiitos
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.