Totuus Kaikesta 7

KultaharjaLeijona kirjoitti:

TADDADAAAATTADAAA!!!!!!!!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Jenna sulki Englannin kirjansa ja huokaisi helpotuksesta. Vihdoinkin hän sai läksyt tehtyä...
Marski ja hänen asiansa pyörivät päässä lennokin lailla.Puhelinkin soi.Näytössä välkkyi tuntematon numero. Jenna ei jaksanut vastata. Ei nyt, ei tänään. Hän hautautui syvälle peiton alle ja ummisti silmänsä.
Valtaisa flunssa-aalto oli saapunut kylään eikä hän ollut ollut melkein viikkoon koulussa.
Läksyjä oli kiertynyt monen kymmenen sivun verran.
Välillä äiti kurkki oven raosta ja toi mitä milloinkin: pullaa, kaakaota, mehua ja teetä.
"Kun olet flunssassa, sinun tulee juoda paljon" -näytti olevan hänen ainainen mottonsa.
Äiti oli aina höösäämässä ja kun hän oli sillä tietyllä tuulella, Jenna varoi tuomasta kotiinsa kavereita. Ja "se tietty tuuli" tietenkin oli se YLI-ILOINEN ja yli-hössöttävä.
Kun kännykkä pirahti yhdennentoista kerran, Jenna
nappasi sen kouraansa ja oli juuri heittämässä...
onneksi hän tajusi juuri ajoissa sen olevan Aleksi!
"Niin?" Hän vastasi flunssaisella äänellä vaikka yrittikin saada sen kuulostamaan suurinpiirtein
normaalilta.
"Miten voit?" Aleksi tiedusteli jotenkin huolestuneella äänellä, mutta siitä huomasi, että hänellä oli kiire siirtyä aiheesta seuraavaan.
"Mä voin ihan hyvin, kiitos." Jenna hymyili luurille.
"Entä sä?"
"Mä en voi hyvin." Taustalta kuului kummallinen
kuiskaus ja Jennan sydäntä vihlaisi.
"Mikä hätänä...?"
Vastausta ei kuulunut ja puhelu katkesi. Jenna
painoi päänsä kumaraan ja hengitti syvään.
Pian puhelin piippasi, mutta tällä kertaa tekstiviestin merkin ilmaannuttua näyttöön.
Se olikin varsin shokeeraava viesti. Eikä se tullut lainkaan oletettuna ajankohtana. Sen lähettäjän te varmasti arvaattekin.
"Mä olen tosi pahoillani -multa loppui akku..."
Siinä luki ensin.
"Aivan varmasti loppuikin..." Jenna ajatteli ja jatkoi lukemista:
"Mun täytyy laittaa poikki. Meillä oli tosi hauskaa enkä halua että kannat mulle kaunaa. Mä
olen edelleen rakastunut Janniin ja kyllä sä sen varmaan huomasitkin... Sori! T: Aleksi."
Jennan sydäntä vihlaisi. Hän oli ollut välikappale! Häntä oli käytetty hyväksi! Häntä oli loukattu! Puhelin lensi seinään ja etukuori pirstoutui kiilteleviksi palasiksi. Olisi voinut edes vähän totutella Jennaa ajatukseen... ei hän olisi todellakaan uskonut, että se loppuu näin.
Jenna ja Aleksi -ei se ollutkaan totta.

Marski hyppeli kerrostalon raput ylös ja pysähtyi huohottaen ylä-tasanteelle.
Hän ojensi varovasti kätensä ja pirautti pari kertaa ovikelloa. Joku mies tuli avaamaan ja Marski esitti asiansa.
"Ai Tuukka..." Mies hymyili,
"Onhan hän kotona. Tule sisälle vain!"
Marski vilkaisi nopeasti eteisen peilistä asuaan ja koputti sitten Tuukan huoneen oveen. Tuukan korvilla oli kuulokkeet eikä hän heti kuullut oven avautuvan.
"Mari-Annika!" Poika hämmästyi kun Marski rykäisi.
"Mitä SÄ teet täällä?!"
"Ajattelin tulla käymään." Tyttö selitti,
"Saitko mun kirjeen?"
"Joo." Tuukka punastui hiukan ja heitti pitkät hiuksensa olan taakse -yritti varmaan näyttää kovinkin rennolta.
"Se oli tosi kauniisti ajateltu! Sä siis... pidät musta paljonkin?"
"Pidän... mutta oltaisiinko nyt ihan aluksi vain kavereita?"
Marski puri hermostuneena ala-huultaan ja välillä tuntui, että jos hän ei olisi varuillaan, hän voisi jopa hermostuksissaan nielaista sen!
Tuukka mietti hetken, nyökkäsi ja heitti sitten kuulokkeet uudelle kamulleen.
"Toivottavasti sä pidät musiikista!"

Samaan aikaan Aleksi ja Janni kulkivat käsi- kädessä kohti kioskia. He olivat päättäneet aloittaa alusta... tarkoitti se sitten mitä tahansa!
Aleksi tunsi kieltämättä pientä häpeää siitä,
mitä oli tehnyt Jennalle... mutta tuskin kukaan
saattoi kieltää, etteivätkö Janni ja Aleksi olisi
olleet toisilleen tarkoitetut.
"Vuokrataanko joku filmi?" Janni kysyi ja muiskautti keltaisen sadetakkinsa raosta suukon
Aleksin poskelle.
"Kävisikö luonto-dokumentti?"
"Ei." Aleksi pudisti päätään,
"Tälläkertaa vuokrataan kunnon kauhua."
He painautuivat toisiinsa kiinni ja pujahtivat kioskin katoksen alle.
"Mitä jos mä nään painajaisia?"
Janni piipitti muka surkealla äänellä niin että
Aleksia alkoi naurattaa.
"Sitten mä suojelen sua!" Poika lupasi -ja niin hän todella vannoikin tekevänsä.

Jennalla oli paha mieli, mutta kyyneleensä niellen hän laski takin hartioilleen ja katsoi ostos-listaa kädessään.
"YSKÄNPASTILLEJA JA MAITOA"
Hän taitteli sen lompakon väliin ja avasi oven.
Sateenvarjo antoi tarvittavan suojan sateelta -matka kävi joutuisasti.
Ostoskeskuksen piha näytti autiolta ja Jenna näki kioskin ikkunassa jonkun onnellisen parin halailemassa. Pettymys viilsi jälleen läpi ruumiin. Juuri kun hän oli kiskaisemassa ovea auki, hänen takaansa kuului tuttu ääni:
"Jenna, odota!"
Hän kääntyi ja näki ilokseen Marskin säteilevät kasvot. Hän oli umpi-märkä ja mustat hiukset roikkuivat raskaina kasvoilla -eikö hän piitannut lainkaan sateesta?
"Mä olen tosi onnellinen! Tosi onnellinen!"
Hän hihkui ja kaappasi Jennan syleilyyn. Kun hän vihdoin päästi irti, oli kulunut jo monta minuuttia.
"Saat kyllä selittää, miksi sä oot noin hyvällä päällä." Jenna tokaisi aika apaattisen kuuloisena ja muutama kyynel purkautui poskelle sekoittuen sadepisaroihin.
"Tule." Marski otti Jennaa kädestä kiinni ja he avasivat yhteis-tuumin kioskin oven.
Tietysti kummankin hämmästykseksi siellä olivat myös Aleksi ja Janni!
"Älä välitä..." Mari-Annika kuiskasi lohduttavasti ystävänsä korvaan ja he piiloutuivat karkki-hyllyn taa.
Janni ojensi myyjälle vuokrafilmin ja pian kyyhkyläiset alkoivat valua kohti ulko-ovea.
"Hei!" Jenna huudahti vaistomaisesti ja kurkotti kätensä Aleksin perään kuin estäen heidän lähtemisensä.
"Anna niiden mennä."
Marski sanoi. Se oli viisaasti tehty sillä silloin Jenna vasta ymmärsi, ettei enää voisi vaikuttaa asioihin. Aleksin ja Jannin yhteen kietoutuneet varjot alkoivat pienentyä ja hävisivät pian kokonaan.
Marski oli hiljaa ja katseli ymmärtäväisesti Jennan surullisia kasvoja.
Hän oli juuri ymmärtänyt kaiken. Ja se oli totuus.
Vihdoin Jenna antoi Aleksin kävellä pois elämstään ja viedä mukanaan kaiken menneen.

THE END

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä