Tää on

Ehdotus on hyvä. Ei siihen muuta lisäämistä, kuin että apteekista saatavat glukomannaanirakeet (Guarem) hidastavat ruuan kulkua suolistossa ja pitävät pitempään kylläisenä, koska verensokeri pysyy tasaisena. Otetaan pääaterioiden yhteydessä runsaaseen vesilasilliseen sekoitettuna.

Puuronsyöjät ovat myös yleensä aina hoikkia. Aamulla syöty kaurapuuro pitää hyvin nälkää lounaaseen asti ja on erinomaisen terveellistä ja hyvän makuista veteen tai rasvattomaan maitoon keitettynä. Oma suosikkini on suuret kaurahiutaleet, joita tosin joutuu keittämään hieman pitempään - mutta on makukin sitten ihan toinen, kuin minuutin tai parin pikakaurahiutaleissa.

calmato kirjoitti:

Ehdotus on hyvä. Ei siihen muuta lisäämistä, kuin että apteekista saatavat glukomannaanirakeet (Guarem) hidastavat ruuan kulkua suolistossa ja pitävät pitempään kylläisenä, koska verensokeri pysyy tasaisena. Otetaan pääaterioiden yhteydessä runsaaseen vesilasilliseen sekoitettuna.

Puuronsyöjät ovat myös yleensä aina hoikkia. Aamulla syöty kaurapuuro pitää hyvin nälkää lounaaseen asti ja on erinomaisen terveellistä ja hyvän makuista veteen tai rasvattomaan maitoon keitettynä. Oma suosikkini on suuret kaurahiutaleet, joita tosin joutuu keittämään hieman pitempään - mutta on makukin sitten ihan toinen, kuin minuutin tai parin pikakaurahiutaleissa.

Olen tässä vähän miettinyt, että minkä takia pyörit näillä syömishäiriöpalstoilla. Kirjoitat kyllä ihan asiaa ja kommenttisi ovat välillä mielestäni todella hyviä, mutta kun olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että itse olet terve kuin pukki, niin hieman ihmettelen. Minusta on siis hienoa, että täällä kirjoittelet enkä missään nimessä ole häätämässä pois. Onko joku lähimmäisesi sairastanut syömishäiriötä tai kenties itse nuoruudessa sairastit, vai minkä takia jaksat jakaa neuvoja näillä palstoilla?

minä vaan kirjoitti:

Olen tässä vähän miettinyt, että minkä takia pyörit näillä syömishäiriöpalstoilla. Kirjoitat kyllä ihan asiaa ja kommenttisi ovat välillä mielestäni todella hyviä, mutta kun olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että itse olet terve kuin pukki, niin hieman ihmettelen. Minusta on siis hienoa, että täällä kirjoittelet enkä missään nimessä ole häätämässä pois. Onko joku lähimmäisesi sairastanut syömishäiriötä tai kenties itse nuoruudessa sairastit, vai minkä takia jaksat jakaa neuvoja näillä palstoilla?

En ole sairastanut anoreksiaa, mutta 15-22 vuotiaana olin kyllä välillä alipainoinen. En kuitenkaan tietoisesti laihduttanut koskaan, ei vain ollut nälkä. Näin aikuisena jälkikäteen arvelen sen johtuneen masennuksesta. Kehoani en kokenut koskaan lihavaksi tai rumaksi, en vain jaksanut aina huolehtia itsestäni. Alimmillani olen painanut 170 cm poituisena alle 50 kiloa, olisiko ollut jotain 48-9. Siihen aikaan ei ollut kotona vaakoja.

Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen lihoin lyhyessä ajassa yli 20 kiloa, mutta sain ne kohtuullisen helposti vuoden sisällä pois. Sen jälkeen syömiseni oli pitkään normaalia.

Kun tyttäreni tuli murrosikään, hän halusi ryhtyä kasvissyöjäksi ja jotta kodin ruuanlaitto sujuisi hieman kätevämmin, ryhdyin minäkin. Olin aikaisemmin ollut nuorempana ennen lasten syntymää joitakin vuosia kasvissyöjä, mutta silloin en osannut koostaa ruokavaliota riittävän monipuoliseksi. Tästä viisastuneena rupesin tosissani tutkimaan ravintoaineita, että kasvuikäinen tyttäreni varmasti saisi kaiken tarpeellisen kasvisruokavaliostaan.

Tämän ruokien ja ravintoarvojen tutkimisen myötä sekä varmaan myös siksi, että olen ollut virallinen luomuviljelijä (puutarhatuotteet) on suhteeni ruokaan taas mielestäni hieman kieroutunut.

Varsinaista ortoreksiaa minulla ei kai vielä ole, mutta välillä itseäni häiritsee oma yliterveellisyyteni. Jo omillaan asuva ja itse ruokansa valmistava kasvissyöjätyttäreni huomauttaa välillä, että olen turhaan huolissani hänen ruokavaliostaan ja kaiken riittävyydestä. Eli sellaista vikaa, että minäkin omalla tavallani olen turhan kiinnostunut ruuasta.