Tämmöisen mieltä ylentävän kysymyksen esitän, että miten teillä koira(t) suhtautuu jos kotona ihmiset riitelevät? En nyt tarkoita että lyödään toisia tai hajotetaan paikkoja, vaan ihan "tavallista" ohimenevää erimielisyyttä. Koirahan kuitenkin hirveästi tarkkailee laumaansa ja tulkitsee ihmisten tekemisiä.
Minulla tuo koira ilmeisesti tuntee minut niin läpikotaisin kun on raukka minua lähes koko ikänsä kestänyt, että se ei kyllä vähästä hätkähdä jos satun purkautumaan kotona. Varmasti se siis luottaa siihen, että en minä sille ole vihainen. Kyllä se väistää mielellään vähän syrjään, ja ilme sanoo että jaaha, se oli semmoinen päivä tällä kertaa, menenpäs odottamaan että tuo tuosta asettuu. :) Sen sijaan se on paljon herkempi reagoimaan miehen mielialoihin. Hän ei juuri ääntään korota, mutta koira reagoi voimakkaammin, jos mies on ärtynyt tai stressaa jotakin. Ikinä hän ei ole koiraan kiukkua purkanut (voisinpa itsekin sanoa etten IKINÄ ole näin tehnyt!) mutta koira näyttää joskus kovasti säikähtävän aika vähästä. Onko se sitten sitä, että mies tuli koiran elämään vasta koiran jo ollessa aikuinen, ja toisaalta hän on muuten niin tasainen ja rauhallinen että koira reagoi vähemmästä?
Reagoivatko teillä koirat aikuisten tunteenpurkauksiin, entä lasten ja murkkujen kiukutteluun?
Minulla tuo koira ilmeisesti tuntee minut niin läpikotaisin kun on raukka minua lähes koko ikänsä kestänyt, että se ei kyllä vähästä hätkähdä jos satun purkautumaan kotona. Varmasti se siis luottaa siihen, että en minä sille ole vihainen. Kyllä se väistää mielellään vähän syrjään, ja ilme sanoo että jaaha, se oli semmoinen päivä tällä kertaa, menenpäs odottamaan että tuo tuosta asettuu. :) Sen sijaan se on paljon herkempi reagoimaan miehen mielialoihin. Hän ei juuri ääntään korota, mutta koira reagoi voimakkaammin, jos mies on ärtynyt tai stressaa jotakin. Ikinä hän ei ole koiraan kiukkua purkanut (voisinpa itsekin sanoa etten IKINÄ ole näin tehnyt!) mutta koira näyttää joskus kovasti säikähtävän aika vähästä. Onko se sitten sitä, että mies tuli koiran elämään vasta koiran jo ollessa aikuinen, ja toisaalta hän on muuten niin tasainen ja rauhallinen että koira reagoi vähemmästä?
Reagoivatko teillä koirat aikuisten tunteenpurkauksiin, entä lasten ja murkkujen kiukutteluun?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei oikeastaan tapahdu mitään reagointia. Joskus nauruttaa kun luen lakia miesparalleni niin Tintti säestää.
Eli olen usein ajatellut jos meille tulisi kunnon yhteenotto niin koirat olisivat puolellani. Tämän hetkiset Griffonimme ovat täysin minun koiriani. Toki miehestä tykätään, mutta vietän aikaani niiden kanssa niin paljon ja kaikki tehdään yhdessä.
omata vähän tyttöjen välistä solidaarisuutta ja tulla minua säestämään eikä vaan luikkia tiehensä. :D
Vakavan paikan tullen se on minun puolella, mutta muuten tuosta ei kyllä tiedä. Entinen työkaveri (miespuolinen) keksi että hänpä testaa, miten koira suhtautuu, jos hän yhtäkkiä "hyökkää kimppuuni". Kovin tuttu tuo tyyppi ei ollut koiralle, joten suojeluviettinen koira olisi hyvinkin voinut Suhtautua... No mitäs minun peto, kurkusta kuului pieni innostunut urahdus ja se syöksähti oitis auttamaan - hyökkäyksessä emäntää vastaan! Häntä heiluen oli leikissä mukana, jee, nyt me jyrätään se!
kun riitelee ja sohvassa vähän toisiaan tönii niin Belggari räksyttää vieressä aina.
Meillä saadaan kyllä huutaa toisillemme isännän kanssa ihan rauhassa, noista ei kumpikaan korvaansakaan lopsauta sen takia, lienevät tottuneet siihen;) Tietävät kyllä aina jos niille ääntä korotetaan ja osaavatkin olla molemmat todella katuvan ja surkean näköisiä.
Välillä jos vauva itkee pidempään, niin sitä meillä kyllä tullaan katsomaan korvat "pystyssä", mutta silloinkin vaan tarkastetaan, että miksi mä en saa tilannetta hoidetuksi.
Joskus on kyllä käynyt niin, että isännän saunakaverit on saanut mut polttaan pinnani ja jos tuolloin meen ääntäni korottaan, niin meillä ollaan heti puolustamassa mua hampaat irvessä.
pointti, että jos koira on tottunut isäntäväen riitelyyn, niin eihän se silloin siitä välitä! =D Kun mies joskus on puhissut että me muka riidellään liian usein, mutta nytpä voinkin lohduttaa kertomalla, että päinvastoin mekastamme liian VÄHÄN, kun ei koirakaan ole siihen vielä tottunut. Jokohan siitäkin saisi riidan aikaiseksi, edes ihan pienen...? ;o)
Vauvan itkuun taitaa moni eläin reagoida huolestumalla. Mummolla oli kissa, joka ei ollut ikinä nähnyt vauvaa, mutta kun semmoinen taloon tuli ja rupesi itkemään, niin kisu tästä selvästi huolestui, meni ensin katsomaan lasta ja sitten ikäänkuin "hakemaan" ihmisiä avuksi paikalle.
Riidoista en osaa sanoa, mutta yksi tuttu koira ryntää aina sängyn alle piiloon, kun tv:stä alkaa jääkiekko... Niiden isäntä kun karjuu silloin :-)
Meidän neiti reagoi aika herkästi kinasteluun, hipsii sängyn/pöydän alle yms, ihan varmaan vain varmuuden vuoksi. Sillä on tapana pyöriä jaloissa ja kun suutun/kiivastun askeleitteni tahti kiihtyy enkä pysy paikoillani joten koira on oppinut varomaan sitä. Hyvä että meneekin itse "turvaan" etten vahingossa astu vaikka hännälle. Itsesuojeluvaisto toimii onneksi. Harmi vaan että joutuu joskus tappelemaan, eiköhän jokainen joskus ole haaveillut täydellisestä (riidattomasta) parisuhteesta? ;)