Tunnen itseni todella yksinäiseksi ja tästä syystä olen masentunut ja minulla on myös syömishäiriö. Tuntuu ettei ketään kiinnosta mitä mulle kuuluu. Saan aina itse yrittää pitää kaikkiin yhteyttä KUKAAN ei koskaan soita mulle hyvin harvoin edes oma perhe.
Sitten jos sanon jollekkin, että tunnen itseni yksinäiseksi, niin tulee vaan vastaus no niin mäkin JOSKUS. Ärsyttää kun kukaan ei tajua, että tunne olevani kokoajan yksin.
Kaipaisin niin elämääni jonkun, joka ymmärtäis miltä musta tuntuu ja joka OIKEESTI haluais olla mun kaveri.
Sitten jos sanon jollekkin, että tunnen itseni yksinäiseksi, niin tulee vaan vastaus no niin mäkin JOSKUS. Ärsyttää kun kukaan ei tajua, että tunne olevani kokoajan yksin.
Kaipaisin niin elämääni jonkun, joka ymmärtäis miltä musta tuntuu ja joka OIKEESTI haluais olla mun kaveri.
Vastaukset 12
Vanhimmat
... me ihmiset ollaan kiireisiä ja itsekkäitä.
Mutta on asiassa toinenkin puoli. Eräs ystäväni sanoi, ettei kukaan ota häntä huomioon. No, olimme syömässä ja kerroin kuulumisiani. Hän ei puhunut itsestään yhtään mitään, ellen kysynyt "miten töissä menee", "käytkö lenkillä vielä", "mitäs viikonloppuna teet" jne. Olisin toivonut häneltä hieman oma-aloitteisuutta. Typerää kysellä kaikkea koko ajan. Sama koskee meidän yhteydenpitoa muutenkin. Se olen aina minä joka pyytää jonnekin tai kyselee kuulumisia.
Olisko sinun syytä olla aktiivisempi?
Itseasiassa se olen juuri minä joka aina yrittää pitää muihin yhteyttä, mutta siihen kyllästyy kun tuntuu ettei niitä kiinosta kun ei kerta vihti ees joskus laittaa oma-aloitteisesti viestiä....
... vika on ystävissä. Laita ikäsi ja s-postisi, ehkä uusia ystäviä löytyisi tätä kautta? Ilmeisesti olet nainen?
Elikkäs keskisuomessa asustelen ja ikää on kertynyt jo 23 vuotta. Tässäpä tämä mailiosoite, jos joku haluaa laitella mailia =)
[email protected]
....
ilmoitan piakkoin uuden.. vanha sulkeutunut...
Missäpäin asustelet ja anna mulle vaikka sähköpostiosoitteesi. Lupaan mailata. Ehkä ystävystytään. Eihän sitä koskaan tiedä. Pallo on nyt sulla.
Tietystkikään en voi ihan kirjaimellisesti sanoa olevani yksin, onhan sukulaisia ja työkavereita, joiden kanssa sentään joskus tulee jotain puhuttua, mutta vain ihan pinnallisia juttuja. Eli sittenkin olen yksinäinen. Aina.
Mietin viikonloppuna, että kannattaakohan minun puhelinta ollenkaan pitää, ei nimittäin kahteen viikkoon kukaan ole soittanut. Tänään sitten tulikin peräti kaksi puhelua, ensin soitti lehtikauppias, sen jälkeen sisko kyseli rahaa lainaan...
Haluaisin kyllä oikeasti olla vaikka sinun kaverisi, mutta taitaa olla vähän heikot lähtökohdat, olen mitä ilmeisimmin huomattavasti sinua vanhempi. Harmin paikka. Parempaa jatkoa kuitenkin :)
mulla on joskus ihan sama fiilis, tuntuu että kukaan ei välitä... jos minä en soita, ei soita muutkaa. Sama jos en kirjoita, ei kirjoita muutkaan.
Kokeilin pari kk:tta olla hiljaa ja nii kävi et sain olla rauhassa.
Olen itse kärsinyt ennen anoreksiasta, nyt bulimiasta..
Ja sama mulla jos sanon että olen ollu jo vuoden pirun yksin.. tulee takas vaa et "joudun mäki tänää olee yksin"..
sit oon sillee et eijeijei, vaan olen ollut yksin joulut, juhannukset, vaput, uudet vuoden, pääsiäset.. kokoajan..
ja silti en tajua miten olen tässä.
Ilman ainuttakaan läheistä.
Haluaisitko antaa sähköposti osoitteesi? koska huomaan että meillä on paljon yhteistä..
Onpa lohduttavaa huomata että en ole ainut tämän yksinäisyyden tunteen kanssa.
Mutta laitanpa tähän vielä tämän mailiosoitteeni [email protected]
Noniin elikkäs nyt toimii taas sähköposti. Tuli vaan nyt uudella osoitteella elikkäs kun laitatte [email protected] niin viestin pitäisi tulla perille =)
Uusia kavereita todella kaivattas.... =)
Itse olen myös usein yksinäinen ja huomasin viestistäsi paljon samaa.