Minä olen kyllä nyt niin kyllästynyt tähän olooni, että keinot ovat vähissä.
Aamulla hetki saattaa olla normaalin oloista, mutta siitä lähtee päivän piina, oksettaa, huimaa, puristaa rintaa, heikottaa, tykyttelee, muljahtelee, hikoiluttaa, palelee ja AHDISTAA.
7-Vuotta kestänyt enemmän ja vähemmän kauheena, ja lääkkeitä en suostu enään syömään, siinäkö vika?
Liikun ja harrastan ja käyn töissä, olo on silti kaamea.
Aamulla hetki saattaa olla normaalin oloista, mutta siitä lähtee päivän piina, oksettaa, huimaa, puristaa rintaa, heikottaa, tykyttelee, muljahtelee, hikoiluttaa, palelee ja AHDISTAA.
7-Vuotta kestänyt enemmän ja vähemmän kauheena, ja lääkkeitä en suostu enään syömään, siinäkö vika?
Liikun ja harrastan ja käyn töissä, olo on silti kaamea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä kärsin p-häiriöistä (kiva ilmaisu... P-HÄIRIÖT)
neljä vuotta.
Sitten tuskastuin ja menin LÄÄKÄRILLE.
Siis oikealle kunnon lääkärille. Sain lääkkeitä (jotain sypramill...zypramil..), ja kävin ko. lekurilla noin kuusi kertaa.
Aikaa meni noin vuosi.... ja olin... ööö... terve???
AInakaan en saanut enää hulluusahdistus - ÄKKIÄPAKOON JA POIS - kohtauksia ja tunsin OLEVANI OLEMASSA!
Voi hyvin
erppa