Hei, te kaikki, jotka olette sijaisvanhempia. Minä en pysty saamaan biologisia lapsia ( kohtu poistettu ) ,emmekä pysty adoptoimaan ( koska olen sairastanut syövän ). Halu toimia lasten kanssa on kuitenkin suuri.
Tiedän, että sijoituslapsi ei koskaan ole "oma". Tiedän että hän useimmiten tapaa biologisia vanhempiaan jne.
Kannattaako meidän kuitenkin harkita vielä sijaisvanhemmuutta. Olemme opettajapariskunta, mieheni 49, minä 46. Asumme maalla tilavassa omakotitalossa.
Tiedän, että sijoituslapsi ei koskaan ole "oma". Tiedän että hän useimmiten tapaa biologisia vanhempiaan jne.
Kannattaako meidän kuitenkin harkita vielä sijaisvanhemmuutta. Olemme opettajapariskunta, mieheni 49, minä 46. Asumme maalla tilavassa omakotitalossa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
toisten lapsia,ja se ei ole lapsettomuuden hoidolsi tarkoitettu hoito huostaanotto.
sijaisvanhemmuus on jaettua vanhemmuutta, sanovat nuo piruilijat mitä tahansa.
ikänne rajaa teidät pois aivan pikkuisten vanhemmuudesta, mutta 5vuotiaasta vanhempaan löytyy kyllä teillekin sijoitettavia.
opettajina teillä luulisi olevan jo valmiuksia kohdata erilaisia biovanhempia, tehdä tiimityötä ja muistaa että lapsi on aina lainaa, se biologinenkin.
suosittelen kääntymään jonkun kunnan sostoimen tai pelan puoleen ja kysymäänkuinka päästä eteenpäin.
ja omien päätösten tueksi ja varmistamiseksi suositan myös sijaisvanhemmille tarkoitetun PRIDE-kirssin käymistä.
ei ole,edes pehevälejä 4 vuoteen sijarin kanssa,kunnes soskut huomaavat sijariperheen huonoksi,ja siirtävät lapsen toiseen "yhtä huonoon sijariperheeseen.Luuletko sen 4 vuoden jälkeen luottavani yhteenkääm soskuun,tai sijariin.Ja "JAETTUVANHEMMUUS" on irvikuva sananakin.
Syyllistät jo tulevankin sijaisperheen huonoksi.
Olisi mukava tietää perusteluja.
Tunsitko heidät kenties jo aiemmin?
Kannattaa ryhtyä sijaisvanhemmaksi,itse olin 45 kun ensimmäiset tulivat.Nyt lapsia 4,nuorimmainen tuli 3viikon ikäisenä.Pysyy itse nuorena kun on pieniä lapsia.Meidän kohdallemme tulleet yhteistyökykyiset biovanhemmat,jotka osaavat ajatella lastensa parasta.Yhden lapsen vanhemmat jopa sanovat meitä yhdeksi perheeksi.Kun itse arvostamme lapsen omia vanhempia,niin uskon että näin rakennamme hyvän pohjan ,josta on yhdessä lasten parhaaksi mennä eteenpäin.
en minä tiedä miten sinä voisit jakaa vanhemmuuden, MUTTA meillä se toimii...
minä olen natkuttava, vahtiva ja kasvattava vanhempi, se jonka luo tullaan kun tarvitaan konkreettista apua ja turvaa.
ja bioäiti on se viihdyttävä, puuhamaaäiti, jonka kanssa on kivaa ja karamellia, sokeria ja siirappia.
se toimii, kun tietää, että molempia tarvitaan ja että kaurapuuro ja ruisleipä ovat hyviä kaiken makean jälkeen. ja että välillä on kiva saada kaikki ja tehdä mitä lystää, rajoitta.
kumpikin rakastaa lasta ja täyttää tarpeellisen osan hänen kasvustaan ja kehityksestään.
olemme lapselle tärkeitä, molemmat, yhdessä. JA ME MOLEMMAT TIEDÄMME SEN.
Kiitos kaikille positiivista palautetta antaneille. Ja negatiivista palautetta antaneille sanon,että tämä ei todellakaan ole "lapsettomuushoitoa". Olemme molemmat kasvatusalan ihmisiä, itse työskentelen päivittäin nimenomaan pienten lasten kanssa, samassa luokassa esim. kaksi kehitysvammaista ja yksi adhd. Vaikka päivä olisi raskas, illalla kuitenkin huomaan kuinka paljon olen nauttinut päivästä.
Käsittääkseni sijoituskoteja on lapsimäärään nähden liian vähän, joten miksemme harkitsisi myös tällaista mahdollisuutta.