En tiedä oikein minkä otsikon alle tämä edes kuuluisi... Miksi näen vain omat epäonnistumiseni? miten voisin oppia ottamaan rennommin? Löysin kappaleen joka kertoi elämänsä näyttelijöistä. Tunnen olevani sellainen ulkoa päin voisi luulla että kaikki on hyvin mutta niin ei ole voin hymyillä ja nauraa, mutta joskus koen huonoa omatuntoa siitä että mulla oli liian hauskaa. Töistäkin muistan vain virheet ja joka aamu töihin mennessäni pelkään saavani palautetta että olen mokannut. Tämä heijastuu myös ihastumisiin, koska ajattelen aina ettei se kuitenkaan onnistu hän kyllästyy minuun tai löytää paremman.
Tuskin tämä kirjoittelu asioita muuttaa mutta lohduttava ajatus on että olen kertonut tämän jonnekin.
Tuskin tämä kirjoittelu asioita muuttaa mutta lohduttava ajatus on että olen kertonut tämän jonnekin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tyylipuhtaasti läpi koko elämänsä, luulis jo kelpaavan vaativimmallekin elokuvaohjaajalle.
Epäsuorasti.
Minä häpeän itseäni ja sitä, että tunnen tekeväni vain virheitä. Olen nyt ollut uudessa työpaikassa yli kuukauden ja vähän aikaa sitten on alkanut tulla tunteita, ettei kerta kaikkiaan yhtään tykkäisi mennä töihin. Hävettää. Muistan myös ainoastaan kaikki pienimmätkin virheet joita olen tenhyt, jos olen tehnyt jotain liian hitaasti, jos olen tehnyt jotain väärin. Mitään hyvää en oikeastaan saakaan aikaan missään.
Olen myös epäonnistunut opiskelussani, käyn edelleenkin aikuislukiota enkä vieläkään edes tiedä mitä teen sen jälkeen. Olen myös epäonnistunut ystävien saannissa sillä kaikki vanhat ystävät ovat jääneet johonkin taakse ja uusia on enää vaikea hankkia.
Olen luuseri.
Sukellan syvälle sieluun...
...piilossa sydämen syövereissä.
Löysin...