paniikki iskee ,kun on tarjoilu

aurinkoista säätä, koska silloin voi istua ulkona terassilla ja siellä on paljon helpompaa pitää kahvikuppia kädessä kuin sisällä:) Ei jännitä ihan yhtä paljon! Olen itsekin menossa ylioppilasjuhliin.

Mulle oli kanssa vaikeita kaikki syömistilanteet, nyt ei oo enää ollu niin vaikeeta, oon syöny Cipralexia 2,5 vuotta.. Kyllä vieläkin joskus tulee tunteita, että nielaseminen on vaikeeta, jos vaikka ottaa jossain ihmisten keskellä juomista suuhun, ni tuntuu, että sitä ei meinaa saada nielastua..
Ja välttelin pitkän aikaa kaikkia ruokaloita.

Tsemppiä YO-juhliin!

Joo se etukäteen jännitys on hirveetä,mut onneksi voi ottaa propralin se helpottaa oloa edes vähän.

Voi, tuo kuulostaa niin tutulta... Kahvittelu- ja ruokailutilanteet ovat piinaa mullekin. Tuntuu ettei saa mitään alas ja alkaa melkein oksettamaan. Etukäteen jännittää joskus niin, että melkein taju lähtee...

Mulle pahimpia tilanteita ovat sellaiset jossa tietty porukka istuu pöydän ympärillä syömässä ja keskitytään vain siihen syömiseen ja seurusteluun. Suuret juhlat yms. eivät tuota ongelmia, koska siellä huomio kiinnittyy niin moneen muuhuhn asiaan ja ihmiseen.

Hei mullakin ruokailutilanteissa kamala paniikki ja sanon aina et ei oo nälkä jos pitäs syödä... kauhee tukehtumisen pelko... jos haluat niin voit laittaa e-mail ossas tänne ni voitas alkaa kirjotteleen...

Eiks ylioppilasjuhlissa oo usein coctail-tyyppinen tarjoilu eli noutopöydästä haetaan sitä mitä itse halutaan ja mennään jonnekin omaan paikkaan syömään. Eli ei välttämättä kovin paha juttu edes paniikkipotilaallekaan:)

oikeen tietää kunnon paniikista mitään!
Toi on vaan jotain kahvikuppineuroosii!
Aatteleppa heitä, jotka eivät kotoansa uskalla edes pihaansa mennä saati kauppaan. On sulla pienet ongelmat! Voi juma!

Tuo on minunkin oireeni.

Pahin tilanne on justiinsa se kun joutuu syömään jossain ravintolassa. Ja pöytä on looshi-tyyppinen. Ja vielä joutuu itse istumaan siellä päädyssä niin ettei pääse pois. Ei tahdo mahtua istumaan, ja sitten tulee hiki...

Yleensä tilaan jonkin tosi pienen annoksen. Sitä voi sitten pikku hiljaa nakertaa pala kerrallaan.

YO-juhlat on helppo. Ota kaffekuppi käteen ja joku torttu toiseen. Seisot ja kävelet eikä ole pakko syödä mitään. Kun siltä tuntuu niin otat hörpyn tai syöt ihan pienen palan keksinnurkasta. Jos ei pysty niin pistä kuppi pianon nurkalle ja sen voi sopivasti unohtaa sinne. Ota kännykkä korvalle ja painu ulos "juttelemaan". Saa hyvän time-outin.

Itse olen siis 30v miespuolikas.

Hei

ymmärrän tuon tunteen ja kammon kahvittelua yms. kohtaan ja se kuuluu yhtenä osana p-häiriöön. Mutta vain OSANA. Todellisessa p-häiriössä kohtaukset tulevat missä vaan ja milloin vaan ja todellakin jo uloslähteminen voi olla ylitsepääsemätöntä.

Oletko jutellut lääkärisi tai terapeuttisi kanssa siitä että kyseessä voikin olla sos.tilanteiden pelko eikä paniikkihäiriö?? Tuohonkin vaivaan löytyy apuja niin lääkkeistä kuin terapiastakin. Tsemppiä.