PYHÄ - HÄPY - PYHÄ
http://org.utu.fi/tyyala/nirvana/samsara/yksit/pyha.html
Naisen fyysisyys ja siihen liittyvä voima on ollut merkittävä, yhteisöllinen tekijä suomalaisessa agraarikulttuurissa. 1800- luvulla kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus saa sekä vastenmielisiä että juhlallisen ylistettäviä piirteitä. Naisen voima on ollut sekä uhka että suoja, hyvä ja paha.
Suomen kielessä naisen vulvaa tarkoittava sana "häpy" on antiteettisessa suhteessa pyhä-sanaan. Kun todetaan, että jollakin ei ole häpyä, tarkoitetaan, että hän ei pidä mitään pyhänä. Etymologista riippuvuutta sanojen välille ei kuitenkaan voida osoittaa, molemmille sanoille on nimittäin osoitettu oma germaaninen kantasanansa. Naisen sukuelin liittyy kansanomaisen pyhä-sanan semanttiseen kenttään, mutta kristillisessä yhteydessä pyhä-sana on deseksualisoitu kuten kirkolliset ajat ja tilatkin.
Agraarikulttuurien kansanomaisessa "yhteisöuskonnossa" naista on pidetty kasvun ja sen rajojen metaforana. Naisen sukuelin on saanut erityisen merkityslatauksen sosiaalisten arvojen representaationa. Naisen ruumiillisuudella on ollut merkitystä koko yhteisöelämälle - tästä todisteena ovat muun muassa lähes yleismaailmalliset välttämissäännöt ja rituaaliset epäpuhtausluokitukset. Naiseen on liitetty käsitys rajalla olosta ja samalla ajatus "pahasta" tai "epäpuhtaasta", "saastaisesta", joka voi suojaamattomana olla vaaraksi niin viljan kasvulle, lehmän tuottavuudelle kuin lapsen terveydellekin. Tämä tapahtui etenkin silloin, kun naisen ruumiin rajat olivat havaittavasti auki kuten menstruaation ja synnytyksen aikana.
Hyvä paha vittu
1800-luvulla Itä-Suomesta kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus esitetään joko häpäisevässä ja negatiivisessa valossa tai voimakkaan ylistävässä. "Pojat kaikki polvillah vittua kumartamah.Vatsallah miehet vanhat vittua kumartamah, tuota tervehyttämäh. Pappi nosti partoah, kuningas kypäriäh tuota tervehyttämäh." (J. Fr. Cajan 347. Uhtua 1836)
Seksuaalirunot ovat lähes poikkeuksetta miesten sepittämiä, miesten näkökulmasta. Seksuaalisuudella ja seksillä oli tärkeä rooli miehen ja naisen välisessä suhteessa. Miehen halu naiseen eli "kiima" sitoi heidät yhteen. Miesten fantasioissa sukupuolielimet on irrotettu uhmisruumiiin kokonaisuudesta ja ne on elollistettu. Yhdyntä kuvataan usein taisteluksi, jossa vagina nähdään ylivertaisena miehen elimeen verrattuna. Sitäpaitsi vaginalle ei riittänyt useinkaan vain yksi mies: "Hulivililikan" elimellä saattoi olla yksi miehen elin suussa poikittain, kaksi sauvana kädessä, kolme kontissa selässä jne.
Nainen saattoi ruumiillaan sitoa eli "maanittaa" haluamansa miehen itselleen.
Apunaan hänellä oli lemmentaiat, joissa nainen käytti hyväkseen alaruumistaan ja eritteitään kuten hikeään ja vertaan. Yhteisön kannalta lemmentaiat olivat kuitenkin kiellettyä tai ainakin paheksuttua magiaa. "Nouse, lempi, liehumaan,kunnia, kupahumaan tämän piian pillun päälle, tämän lapsen lantehille! Jos et tänä kesänä, niin elä sinä ilmoisna ikinä!" (Lemmennostatusloitsu, Kaavi 1910)
Hyi vittu
Kaikkien seksuaalirunojen taustalla on käsitys naisesta piilevästä voimasta eli "väestä", joka viittaa yliluonnolliseen. Ruumiissaan sijaitsevan voiman avulla nainen saattoi vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. "Naisen vihat" saattoivat aiheuttaa muun muassa sukupuolitauteja, silmätulehduksia ja haavatulehduksia. "Vitun vihat" olivat tietäjän käyttämiä loitsuja sairauksien parantamiseksi. "Hyi vittu nyt vihasa syököön, lattero latistukoon." (Päätössanat "naisten vihain poistamisloitsusta", Tohmajärvi 1889)
Koska naisessa oli reikä mihin tunkeutua sisään ja tulla ulos, ajateltiin, että hänen kehoaan ja vaginaansa voitiin käyttää väylänä matkatessa eri maailmojen välillä. Näitä matkoja nimitettiin "reissuiksi". Tietäjä saattoi siis tehdä "reissun" selvittääkseen "vitun vihojen" syntyä ja taltuttaakseen taudin aiheuttajan. "Lapsen reissu" kuvasi puolestaan lapsen matkaa tuonpuoleisesta tähän maailmaan. Vaginasta saatettiin myös mennä tuonpuoleiseen tai Tuonela-Pohjolaan.
Vitun lykky
"Vitun vihojen" lisäksi nainen kykeni käyttämään voimaansa myös hyvään tarkoitukseen. Hän saattoi antaa maagisen suojauksensa niin lapsilleen, miehelleen kuin karjalleenkin. Suojaus annettiin onnen, lykyn, takaamiseksi. Suojausta tarvittiin esimerkiksi naapurikateutta ja pahaa silmää vastaan. Nainen saattoi käyttää "väkeään" myös kamppaillessaan suorassa kontaktissa vastustajansa kanssa. Kamppailussa voima välittyi naisen paljastaessa alaruumiinsa. Nainen saattoi käyttää sukupuolielintensä voimaa myös sitoessaan lehmän itseensä syöttämällä sille jalkovälissään pitämiään leivänmuruja tai antamalla lehmän nuolla alaruumistaan.
Voi vittu
"Väekkyydestään" huolimatta nainen ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivertainen tai edes tasavertainen mieheen verrattuna. Miksei voima siis tuonutkaan valtaa? Syynä siihen voidaan pitää esimerkiksi sitä, että nainen nähtiin osana luontoa - jollakin tavoin eläimellisenä olentona. Naista ohjaavat vietit täytyi siis alistaa rationalisuutta edustavan miehen alaisuuteen. Nainen oli sekä kulttuuria että luontoa - voimakas ja heikko, hyvä ja paha.
"Mistee on vittu tehty?
Ei oo vittu hyvistä tehty,
eikä varsin pahoistakaan.
Vittu on sysistä tehty,
pärerauvan raiskioista.
Siihen pani susi suumalonsa,
karhu kaks kämmentänsä,
repo kielensä repäsi keskelle terälihaksi."
(Maaninka. Otto Räsänen KRK 118:302. 1935)
Kirsi Lamminpää ja Kati Mikkola seuraavien artikkeleiden pohjalta:
Satu Apo: "Ex cunno väki tulee". Fyysiseen naiseuteen liittyvä ajattelu suomalais-karjalaisessa perinteessä.
Veikko Anttonen: Pihlaja, naisen kiima ja kasvuvoiman pyhä locus.
http://org.utu.fi/tyyala/nirvana/samsara/yksit/pyha.html
Naisen fyysisyys ja siihen liittyvä voima on ollut merkittävä, yhteisöllinen tekijä suomalaisessa agraarikulttuurissa. 1800- luvulla kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus saa sekä vastenmielisiä että juhlallisen ylistettäviä piirteitä. Naisen voima on ollut sekä uhka että suoja, hyvä ja paha.
Suomen kielessä naisen vulvaa tarkoittava sana "häpy" on antiteettisessa suhteessa pyhä-sanaan. Kun todetaan, että jollakin ei ole häpyä, tarkoitetaan, että hän ei pidä mitään pyhänä. Etymologista riippuvuutta sanojen välille ei kuitenkaan voida osoittaa, molemmille sanoille on nimittäin osoitettu oma germaaninen kantasanansa. Naisen sukuelin liittyy kansanomaisen pyhä-sanan semanttiseen kenttään, mutta kristillisessä yhteydessä pyhä-sana on deseksualisoitu kuten kirkolliset ajat ja tilatkin.
Agraarikulttuurien kansanomaisessa "yhteisöuskonnossa" naista on pidetty kasvun ja sen rajojen metaforana. Naisen sukuelin on saanut erityisen merkityslatauksen sosiaalisten arvojen representaationa. Naisen ruumiillisuudella on ollut merkitystä koko yhteisöelämälle - tästä todisteena ovat muun muassa lähes yleismaailmalliset välttämissäännöt ja rituaaliset epäpuhtausluokitukset. Naiseen on liitetty käsitys rajalla olosta ja samalla ajatus "pahasta" tai "epäpuhtaasta", "saastaisesta", joka voi suojaamattomana olla vaaraksi niin viljan kasvulle, lehmän tuottavuudelle kuin lapsen terveydellekin. Tämä tapahtui etenkin silloin, kun naisen ruumiin rajat olivat havaittavasti auki kuten menstruaation ja synnytyksen aikana.
Hyvä paha vittu
1800-luvulla Itä-Suomesta kerätyissä seksuaalirunoissa naisen seksuaalisuus esitetään joko häpäisevässä ja negatiivisessa valossa tai voimakkaan ylistävässä. "Pojat kaikki polvillah vittua kumartamah.Vatsallah miehet vanhat vittua kumartamah, tuota tervehyttämäh. Pappi nosti partoah, kuningas kypäriäh tuota tervehyttämäh." (J. Fr. Cajan 347. Uhtua 1836)
Seksuaalirunot ovat lähes poikkeuksetta miesten sepittämiä, miesten näkökulmasta. Seksuaalisuudella ja seksillä oli tärkeä rooli miehen ja naisen välisessä suhteessa. Miehen halu naiseen eli "kiima" sitoi heidät yhteen. Miesten fantasioissa sukupuolielimet on irrotettu uhmisruumiiin kokonaisuudesta ja ne on elollistettu. Yhdyntä kuvataan usein taisteluksi, jossa vagina nähdään ylivertaisena miehen elimeen verrattuna. Sitäpaitsi vaginalle ei riittänyt useinkaan vain yksi mies: "Hulivililikan" elimellä saattoi olla yksi miehen elin suussa poikittain, kaksi sauvana kädessä, kolme kontissa selässä jne.
Nainen saattoi ruumiillaan sitoa eli "maanittaa" haluamansa miehen itselleen.
Apunaan hänellä oli lemmentaiat, joissa nainen käytti hyväkseen alaruumistaan ja eritteitään kuten hikeään ja vertaan. Yhteisön kannalta lemmentaiat olivat kuitenkin kiellettyä tai ainakin paheksuttua magiaa. "Nouse, lempi, liehumaan,kunnia, kupahumaan tämän piian pillun päälle, tämän lapsen lantehille! Jos et tänä kesänä, niin elä sinä ilmoisna ikinä!" (Lemmennostatusloitsu, Kaavi 1910)
Hyi vittu
Kaikkien seksuaalirunojen taustalla on käsitys naisesta piilevästä voimasta eli "väestä", joka viittaa yliluonnolliseen. Ruumiissaan sijaitsevan voiman avulla nainen saattoi vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. "Naisen vihat" saattoivat aiheuttaa muun muassa sukupuolitauteja, silmätulehduksia ja haavatulehduksia. "Vitun vihat" olivat tietäjän käyttämiä loitsuja sairauksien parantamiseksi. "Hyi vittu nyt vihasa syököön, lattero latistukoon." (Päätössanat "naisten vihain poistamisloitsusta", Tohmajärvi 1889)
Koska naisessa oli reikä mihin tunkeutua sisään ja tulla ulos, ajateltiin, että hänen kehoaan ja vaginaansa voitiin käyttää väylänä matkatessa eri maailmojen välillä. Näitä matkoja nimitettiin "reissuiksi". Tietäjä saattoi siis tehdä "reissun" selvittääkseen "vitun vihojen" syntyä ja taltuttaakseen taudin aiheuttajan. "Lapsen reissu" kuvasi puolestaan lapsen matkaa tuonpuoleisesta tähän maailmaan. Vaginasta saatettiin myös mennä tuonpuoleiseen tai Tuonela-Pohjolaan.
Vitun lykky
"Vitun vihojen" lisäksi nainen kykeni käyttämään voimaansa myös hyvään tarkoitukseen. Hän saattoi antaa maagisen suojauksensa niin lapsilleen, miehelleen kuin karjalleenkin. Suojaus annettiin onnen, lykyn, takaamiseksi. Suojausta tarvittiin esimerkiksi naapurikateutta ja pahaa silmää vastaan. Nainen saattoi käyttää "väkeään" myös kamppaillessaan suorassa kontaktissa vastustajansa kanssa. Kamppailussa voima välittyi naisen paljastaessa alaruumiinsa. Nainen saattoi käyttää sukupuolielintensä voimaa myös sitoessaan lehmän itseensä syöttämällä sille jalkovälissään pitämiään leivänmuruja tai antamalla lehmän nuolla alaruumistaan.
Voi vittu
"Väekkyydestään" huolimatta nainen ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivertainen tai edes tasavertainen mieheen verrattuna. Miksei voima siis tuonutkaan valtaa? Syynä siihen voidaan pitää esimerkiksi sitä, että nainen nähtiin osana luontoa - jollakin tavoin eläimellisenä olentona. Naista ohjaavat vietit täytyi siis alistaa rationalisuutta edustavan miehen alaisuuteen. Nainen oli sekä kulttuuria että luontoa - voimakas ja heikko, hyvä ja paha.
"Mistee on vittu tehty?
Ei oo vittu hyvistä tehty,
eikä varsin pahoistakaan.
Vittu on sysistä tehty,
pärerauvan raiskioista.
Siihen pani susi suumalonsa,
karhu kaks kämmentänsä,
repo kielensä repäsi keskelle terälihaksi."
(Maaninka. Otto Räsänen KRK 118:302. 1935)
Kirsi Lamminpää ja Kati Mikkola seuraavien artikkeleiden pohjalta:
Satu Apo: "Ex cunno väki tulee". Fyysiseen naiseuteen liittyvä ajattelu suomalais-karjalaisessa perinteessä.
Veikko Anttonen: Pihlaja, naisen kiima ja kasvuvoiman pyhä locus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.