Elämä ei lopu epäonnistumiseen

Hei oli kiva lukea et jollain on noin paljon uskoa että asiat ja elämä järjestyy,tämän sanon positiivisesti kirjoittajaa ajatellen
Olen reillun vuoden taistellut masennusta ja epäonnea vastaan ja ei ole vieläkään valoa näkynyt tunnelin päässä.
Olin hurjan iloinen kun sain työpaikan vuodeksi,kerkisin olla pari kuukautta jouduin sairaalaan selän takia.Siellä meni monta viikkoa ja valtavat sairaala laskut ja tietenkin sairaslomaa.
Takisin töihin ja reilun kuukauden takia taas sairaalaan nyt eri asian takia,valtava stressi ja huoli jaksamisesta.
Sitten olisi pitänyt maksaa mätkyt ja monen sadan euron sairaalalaskut,maksamatta jäi.
Vuoden vaihteessa minut pahoinpideltiin,itselläni ei ollut tähän osaa eikä arpaa.Satuin väärään paikkaan väärään aikaan.Nyt odottelen mitä tästä kaikesta seuraa.
Nyt ei ole töitä kelan pieni raha ja luottotiedot mennyt ja usko tässä vielä et kyllä kaikki järjestyy...
En yhtään enää ihmettele ihmisiä ketkä eivät kerta kaikkiaan enää jaksa,koska kuulun jo tähän joukkoon.Luin juuri eräästä lehdestä että eräillä paikka kunnilla on kolmen kuukauden jonot kunnaliseen psykologin juttusille pääsyyn.Sanokaa kuka tosiaan jaksaa niin kauan odottaa että saisi apua.
Minulle kanssa toitotetaan ja nyt sitä apua hakemaan,kyl se siitä.
Menin terveyskeskukseen ja kerroin että olen masentunut ja ahdistunut.Lääkäri tuumasi että kaikillahan sitä joskus on,mutta jos tuntuu et oikei ahistaa hänpä kirjoittaa tästä rauhoittavaa.
Jessus ei voi muuta sanoa.Onneksi jumalaa ja uskontuloa ei kukaan ole vielä älynnyt ehdottaa.Ei ole herra pahemmin varjellut minua näiltä vastoinkäymisiltä.
Olen tullut siihen tulokseen et olkoot kärvistelee päivästä toiseen ja odottaa ihmettä tai lottovoittoa.Pärjäilkää ja pitkää kuumaa kesää kaikille tätä palstaa seuraaville.

Ei vaan meinaa riittää onnistumisen kokemukset vastapainoksi kaiklle epäosnnitumisen kokemuksille. Ne perkelet jää pyörimään mielessä! Sitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin ja toivon, ettei siihen ole paluuta milloin kynnyksestä kokea epäonnistumista madaltui kuiluksi josta ei meinannut päästä ylös millään. Siihen meni monta vuotta! Ja aina kun sitä luulee olevansa voitonpuolella ja päässeensä eroon jatkuvasta alamäestä, niin kohta taas tuntuu, että sitä kompuroi jonkin kuilun partaalla.