Moi kaikille!
Olen sairastanut pitkään masennusta ja pari kk:tta sitten ajattelin ettei tää itsekseenkään parane ja hakeuduin lekurille. Olen käynyt säännöllisesti psykologilla ja syön masennuslääkettä (cipralex 10mg) ja niistä on todellakin ollut apua mutta,mutta.. olo on jotenkin TODELLA väsynyt. Ihan kuin joku stressi olisi lauennut (niinkuin varmasti onkin, elämä ollut vuosikausia jatkuvaa ponnistelua jaksamisen eteen) ja tekisi mieli vain nukkua, nukkua..
Onko kenelläkään samoja kokemuksia? Mitä tässä kannattaisi tehdä? Vaihtaa lääkitystä? Jäädä sairaslomalle?
hain apua..
entä nyt?
6
1723
Vastaukset
- entäpä
Jos kävisit lääkärissä,onko lääkeannos kohdallaan,ja jäisit sairaslomalle joksikin aikaa.Ei masennuksesta "ehkä" toivukaan (ihan heti)jos yrittää painaa kovasti töitä...anna itsellesi aikaa lepää ja vielä lepää!se väsymys kuuluu masennukseen.Mut itse kauan ollut toipilaana,kauan olin töissä kunnes oli PAKKO jäädä lomalle ja lepäämään.Siitä kuukausien päästä pikku hiljaa alkoi toipuminen,ps.kysyit neuvoa,omasta mielestäni lepo ja lääkitys on masennuksen hoidossa kaikista tärkeintä.Toivon et ymmärrät hoitaa ja helliä itseäsi,meillä ei ole kuin tämä yksi elämä.
- höpsö
Ottaa sairaus todesta, ennen kuin se menee liian pitkälle, ja antaa itselleen aikaa toipumiseen. Sairasloma minustakin olisi sinulle oikea vaihtoehto..Itse en aikoinani ottanut sairauttani tarpeeksi tosissani, en levännyt, en syönyt minulle määrättyjä lääkkeitä. Siitä seurasi se, että aloin masentua entisestään, alkoi sairaalakierre, jota nyt kestänyt kaksi vuotta. Nyt onneksi kotona, ja rukoilen joka päivä, etten enää joutuisi sairaalaan, vaan pystyisin jotenkin tasapainottamaan elämäni, ja elämään ilman itsetuho, ja itsemurha-ajatuksia.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja lepäile ja ota iisisti! - ..kommentit
höpsö kirjoitti:
Ottaa sairaus todesta, ennen kuin se menee liian pitkälle, ja antaa itselleen aikaa toipumiseen. Sairasloma minustakin olisi sinulle oikea vaihtoehto..Itse en aikoinani ottanut sairauttani tarpeeksi tosissani, en levännyt, en syönyt minulle määrättyjä lääkkeitä. Siitä seurasi se, että aloin masentua entisestään, alkoi sairaalakierre, jota nyt kestänyt kaksi vuotta. Nyt onneksi kotona, ja rukoilen joka päivä, etten enää joutuisi sairaalaan, vaan pystyisin jotenkin tasapainottamaan elämäni, ja elämään ilman itsetuho, ja itsemurha-ajatuksia.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja lepäile ja ota iisisti!Näinhän se tosiaan on, kiitos vastauksista! Tämä sairaus ei todellakaan itsestään parane vaikka niin uskoikin vielä jokin aika sitten. Varasinkin juuri uuden ajan lekurille niin voidaan käydä tätä tilannetta läpi.
Otetaan iisisti kaikki kohtalotoverit!
- cute-as-a-button
Hauskaa kuulla että haluat haluat toipua masennuksestasi! Mulla oli vuosia masennuksen kanssa on-off -suhde, meni kauan ennenku edes tajusin että se on masennusta eikä mitään normaalia elämään kuuluvaan mielialanvaihtelua. Mä sain cipramilin ekaksi lääkkeeksi, ja se kyllä auttoi kaikkein mustimpien ja myrkyllisimpien ajatusten kanssa. Mutta se väsymys lähti varsinaisesti vasta efexoriin vaihdettuani.
Mua pelotti hirveästi lääkkeiden käyttö, en ois halunnut edes aloittaa niitä, pelkäsin että se on sitten koko elämä pillereiden syöntiä eikä voi olla niitä ilman onnellinen. Tai että olis jotenkin vähemmän oma itsensä, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä älytönkin huoli. Mä söin sitten noita kahta lääkettä yhteensä reilut puol vuotta, ja se efexor tosiaan auttoi niin paljon, että luulin etten tarvi lääkkeitä enää. Väärässä olin, naisparka. Masennus tuli takaisin pahempana kuin ennen, olin itsetuhoinenkin, lähinnä silti vain ajatuksen tasolla, mutta terapeutti olisi halunnut ottaa mut hoitoon vähäksi aikaa. Lääkkeistä kieltäydyin kuitenkin edelleen, ajattelin että parempi kuolla kuin elää lääkkeitten kanssa (ja taas väärä tulkinta tilanteeseen).
Mutta, tarinalla on kuitenkin onnellinen jatko - terapiassa (kongnitiivinen psykoterapia ja siinä siivellä buddhalainen filosofia) mua kuitenkin jollain tavoin johdatettiin sellaisten havaintojen ja oivallusten äärelle, että mun toiveikkuus palasi. Se "mä en kestä/pysty/jaksa/halua elää enää"-vaihe oli mulle se kriisi, josta muutos lähti. Vaikea sanoa tarkalleen minkä takia suunta oli eteenpäin meno eikä kuoleminen, yksilölliset ongelmat vaatii yksilölliset ratkaisut. Opin kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään mielen toimintaa, ja harjoittelen edelleen itselle haitallisten ajatusten tunnistamista ja niiden ymmärtämistä pelkiksi ajatuksiksi. Opettelen ymmärtämään omia reaktioita erilaisiin ajatuksiin ja niiden syitä.
Mutta siis toi vuodatus oli lähinnä siksi, että pelkästään lääkkeet ei riitä, täytyy tehdä paljon henkistä työtä että tulee vahvemmaksi ihmiseksi. Se on mahdollista ihan jokaiselle ihmiselle. Kirjallisuutta aiheesta löytyy pilvin pimein, kannattaa tutustua sitten kun on siihen voimia.
Toivon sulle ja muille lukijoille mielenrauhaa, tasapainoa, onnellisuutta, terveyttä, elämäniloa ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen!- kommentteja
Kävin uudelleen lekurin luona keskustelemassa väsymyksestä. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen ettei sairasloma ole tarpeen ja lääkistyskin on sopiva. (tosin sain lähetteen verikokeisiin, poissuljetaan anemia tms)
Mitä tuo mainitsemasi efexor lääke on? Onko se samaa kuin cipramil/cipralex ym masennuslääkkeet?
Ainut hyvä puoli masennuksessani (jos tässä ylipäänsä mitään hyvää on..) on se etten ole vaipunut itsetuhoisiin ajatuksiin. Tämäkin sairaus on hyvin yksilöllistä, yhteisiä tekijöitä diagnoosiin on paljon mutta varmasti esim toipumisessa se yksilöllisyys korostuu. Jokainen kahlaa tämän sairauden läpi omalla tavallaan, vai onkohan kukaan lääkäri vielä sanonut "kun teet näin ja näin, paranet varmasti"...
Minuakin aluksi pelotti lääkkeiden käyttö, hyvä jos edes päänsärkyyn syön buranaa tms särkylääkkeitä. Kuitenkin tulin siihen tulokseen että periaatteistaan on välillä parempi tinkiä ja olen valmis tekemään melkeinpä mitä tahansa että tästä parantuu.
Oikein mukavaa ja kiireetöntä kesää!! - amalialei
kommentteja kirjoitti:
Kävin uudelleen lekurin luona keskustelemassa väsymyksestä. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen ettei sairasloma ole tarpeen ja lääkistyskin on sopiva. (tosin sain lähetteen verikokeisiin, poissuljetaan anemia tms)
Mitä tuo mainitsemasi efexor lääke on? Onko se samaa kuin cipramil/cipralex ym masennuslääkkeet?
Ainut hyvä puoli masennuksessani (jos tässä ylipäänsä mitään hyvää on..) on se etten ole vaipunut itsetuhoisiin ajatuksiin. Tämäkin sairaus on hyvin yksilöllistä, yhteisiä tekijöitä diagnoosiin on paljon mutta varmasti esim toipumisessa se yksilöllisyys korostuu. Jokainen kahlaa tämän sairauden läpi omalla tavallaan, vai onkohan kukaan lääkäri vielä sanonut "kun teet näin ja näin, paranet varmasti"...
Minuakin aluksi pelotti lääkkeiden käyttö, hyvä jos edes päänsärkyyn syön buranaa tms särkylääkkeitä. Kuitenkin tulin siihen tulokseen että periaatteistaan on välillä parempi tinkiä ja olen valmis tekemään melkeinpä mitä tahansa että tästä parantuu.
Oikein mukavaa ja kiireetöntä kesää!!Efexor on samanhenkinen kuin cipramil yms., ei ole mitenkään vahvempi tai muuta. Tässä on tietoa:
http://www.coronaria.fi/www/mtv3/laakkeet.php?id=316
Se oli aika paljon kalliimpaa kuin Cipramil, mutta mielestäni vaihto kannatti. Sen väsymyksen takia kun suoriutui pelkästään pakollisista jutuista, ei jaksanut käydä paljon missään ja tuli nukuttua ihan liikaa. Voi olla, että se väsymyskin menee ohi, ja kesällä jaksaa kuitenkin yleensä paremmin kun voi olla ulkona ja on niin valoisaa...
Sellaisen vielä haluaisin sanoa, että mulle suuri ahaa-elämys tuli siitä, kun mä tajusin, että ajatukset masentaa ja niiden ajatusten ei ole pakko antaa hallita mieltään. Mun elämän olosuhteet on pysyneet suunnilleen samana useamman vuoden, ja sinä aikana olen kärsinyt useasti "vaikeasta masennuksesta" ja on ollut parempiakin jaksoja. Nyt tuntuu jo käsittämättömältä miten on voinut menettää toivonsa ihan täydellisesti tulevaisuuden suhteen. Mutta masennuksen hetkellä ei vaan kertakaikkiaan pysty näkemään asioita muuten, kuin pahimmalla mahdollisella tavalla. Kannattaa aina välillä muistuttaa itseään, että masentuneena kaikki ajatukset on sen masennuksen myrkyttämiä eikä välttämättä ollenkaan totta.
Elämänilon löytämistä toivotellen...
- amalialei -
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 16012256
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1525436Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454600Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1353653Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392758Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191926Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1071656Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3631611Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1021516Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361461