Hei!
Laitanpa taas yhdenlaisen tarinan reposteltavaksi... Olen yli kolmekymppinen nainen ja aloitin soittoharrastukseni parisen vuotta sitten (viulu). Aika alkumetreillä huomasin olevani ihan lääpälläni soitonopettajaani (ehkä 50:nen nainen) ja tunteeni ovat vain syventyneet harrastuksen ja tapaamisten jatkuessa. Nyt olen samassa tilanteessa kuin niin moni muukin tänne kirjoitteleva: en tiedä, miten "saisin häneen suhteen lähemmän"!
Olen yrittänyt tulkita hänen eleitään ja ilmeitään ja sanojaankin ja tietysti kaikenlaisia mahdollisia ulkoisia merkkejä sormuksista yms. Jotenkin vain tunnen, että jotakin on ilmassa (yleensä en ole erehtynyt). Nyt olisi kuitenkin saatava jotakin aikaiseksi, kun ulkoiset olosuhteet pakottavat harrastuksen lopettamiseen hänen ohjauksessaan puolen vuoden päästä...
Mietin vielä niitä eleitä, että onko niin, että katseen voimasta voi tietää ja kosketuksesta tuntea, että jotain muutakin on kuin ystävyyttä? Jos olen itselleni täysin rehellinen, niin en koe vastaavaa värähtelyä kenenkään muun kosketuksesta kuin hänen - en, vaikka tietäisin, että toinen olisi minuun ihastunut... Lähteekö se voima siis minusta, vai hänestä vai vaaditaanko siihen molemminpuolista tunnetta... Selventäisikö joku ihana ihminen ajatuksiani?!
Laitanpa taas yhdenlaisen tarinan reposteltavaksi... Olen yli kolmekymppinen nainen ja aloitin soittoharrastukseni parisen vuotta sitten (viulu). Aika alkumetreillä huomasin olevani ihan lääpälläni soitonopettajaani (ehkä 50:nen nainen) ja tunteeni ovat vain syventyneet harrastuksen ja tapaamisten jatkuessa. Nyt olen samassa tilanteessa kuin niin moni muukin tänne kirjoitteleva: en tiedä, miten "saisin häneen suhteen lähemmän"!
Olen yrittänyt tulkita hänen eleitään ja ilmeitään ja sanojaankin ja tietysti kaikenlaisia mahdollisia ulkoisia merkkejä sormuksista yms. Jotenkin vain tunnen, että jotakin on ilmassa (yleensä en ole erehtynyt). Nyt olisi kuitenkin saatava jotakin aikaiseksi, kun ulkoiset olosuhteet pakottavat harrastuksen lopettamiseen hänen ohjauksessaan puolen vuoden päästä...
Mietin vielä niitä eleitä, että onko niin, että katseen voimasta voi tietää ja kosketuksesta tuntea, että jotain muutakin on kuin ystävyyttä? Jos olen itselleni täysin rehellinen, niin en koe vastaavaa värähtelyä kenenkään muun kosketuksesta kuin hänen - en, vaikka tietäisin, että toinen olisi minuun ihastunut... Lähteekö se voima siis minusta, vai hänestä vai vaaditaanko siihen molemminpuolista tunnetta... Selventäisikö joku ihana ihminen ajatuksiani?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hankala sikäli arvioida tuntemattomia tilanteita ja suhteita,, mutta haluan ainakin kertoa omia kokemuksiani.
Olen haaveilija ja pähkäilen paljon, ehkä joskus vähän liiankin.
Ja useasti minulle on käynyt niin ihastuneena ollessani,, että hakemalla haen "merkkejä" että voisin lähestyä enemmän. Ja monesti olen vain tulkinnut väärin periaattessa ihan normaalit eleet, ja sitten saanut takkiini sen takia, että olen ollut liikaa haavemaailmassani ja tulkinnut asioita haluamallani tavalla.
MUTTA, joskus on käynyt toisinkin. Eli katseet ovat olleet "sellaisia" katseita, ja pienet hipaisutkin ovat saaneet ilman värähtelemään suunnilleen ;)
Että toisaalta, jos teidän tapaamisenne loppuvat puolen vuoden päästä,, et mielestäni menetä mitään jos teet asialle jotain. Jos hänen reaktionsa olisikin ei-niin-kiva, et ainakaan joudu häntä näkemään sen jälkeen, joten ei tarvitse olla vaivautunut hänen seurassaan tai toisin päin.
Mutta tässä yksi toivottavasti rohkaiseva esimerkki vastaavasta tilanteesta:
Itse olin kerran ihastunut n.50-vuotiaaseen soitto-opettajaani, ja rohkaisin itseni ja kerroin tunteistani, ja hän vastasi tunteisiini. Muttei ollut voinut tehdä itse aloitetta, koska se olisi vanhemmalle opettajalle, tai opettajille ylipäänsä, melkoinen riski -niin hän itse sanoi..
Meillä oli kesä kivaa yhdessä, sen jälkeen se tosin lopahti, mutten ole katunut päivääkään ;)
So go ahead!!! :-)
Moikka!
Niin hassu yhteensattuma, että mahdatkohan syöttää minulle pajunköyttä :) No, kiitos rohkaisevasta vastauksesta. Yritän "ryhdistäytyä"! (Miten ikinä sait tunteesi ilmaistuksi?!)
Se on kyllä ihan totta, että vastaavankaltaiset asetelmat ovat hankalia, kun toinen osapuoli ei asemansa puolesta "voi" edetä ja toinen odottaa, että juuri se toinen tekisi aloitteen - asemansa puolesta... if you see what I mean..
Eli en todellakaan syöttele täällä pajunköyttä sinulle :-)
juttu kylläkin lopahti sitten itseni takia, tai koska asumme pienellä paikkakunnalla, ja juttu ei olisi kestänyt päivänvaloa, joten yritin olla järkevä molempien takia. Mutta tekihän sen salassa tapailu oman jännittävyytensä siihen lisäksi ;-)
Ja kuten sanoin, se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti..
Lykkyä edelleen :-)
Ilmassa oli pientä flirttiä, ja toki minä pähkäilin monet kerrat miten uskaltaudun tunteistani kertomaan, ja miten ylipäänsä tekisin sen.
Meillä sitten sattui myös vastaavanlainen tilanne eteen, että kesä lähestyi ja opetukset loppuivat, ja rohkaisin itseäni ajatuksella "hän ei sitten enää ole opettajani", ja nimenomaan ajattelin, että se on helpompaa niin, ettei tarvitse ainakaan nähdä häntä enää sen jälkeen, jos olisinkin tulkinnut hänen flirttinsä väärin.
Siispä turvauduin sähköpostiin,, suoraan minusta ei ollut sanomaan, koska kyseessä oli niin erikoinen tilanne :) ja hän vastasi sähköpostitse. Sen jälkeen sitten näimme ja juttelimme ihan kasvotusten jne jne ;-)
elettäväksi.
Ennen en uskaltanut kertoa tunteistani ja olen menettänyt siinä ehkä parikin mahdollista loppuelämän kumppania. Koska jälkeenpäin jo elämääni eteenpäin jatkettuani kuulin toisaalta että tunteita oli vahvasti minuunkin päin heillä ollut silloin (mulle ei riitä kerta vaan täytyi tehdä toisto vuosien jälkeen, ettei unohdu).
Kadun toisaalta sitä etten silloin saanut suutani auki, koska nyt elelen sinkkuna. Mitä jos olisin tehnyt toisin kalvaa toisinaan mieltäni.
Sinuna yrittäisin tunnustella tilannetta "pikku flirtillä", jotain ei heti käsiksi meinigillä.
Jos juttu menee poskelleen, niin harmi, se tuntuu pikkasen pahalta mutta siitä pääsee yli.
Mutta jos et tee mitään, vuosien päästä saatat olla minä, yhä miettien häntä ja manailla miksi nyt olisit valmis tekemään asialle jotain muttet silloin.
Nyt sä saatat kolhasta itseäsi hiukan tai ....
...eihän sitä koskaan tiedä :)
Elämä on kuitenkin niin lyhyt, tosin yksin se tuntuu pidemmältä luulen? Haluatko sitä?