Pakko tulla tuulettamaan.
Tänään oli "kontrollikäynti" sairaalassa ja paino on pysynyt kutakuinkin samassa tilassa kuin yli kuukausi sitten (42,3 kg) ja hemoglobiini noussut roimasti. Olen niin tyytyväinen itseeni, kun olen saanut noudatettua ruokavaliotani ja liikuntarajoitteitani. Ja TADAA, minulta poistettiin liikuntarajoitteet! En varmaan liiku juuri entistä enempää, sillä haluan painon nousuun, mutta tuntuu kuin jokin kahle olisi katkaistu - saan vihdoin liikkua vähän vapaammin. :) Ja pääsen mukaan liikuntatunneille, joita olen viimeisen kuukauden joutunut seuraamaan sivusta.
Toivottavasti moni muukin on päässyt parantumisen vauhtiin tai ainakin hyvään alkuun. Tsemppiä kaikille, jotka kamppailee tämän sairauden kanssa.
Tänään oli "kontrollikäynti" sairaalassa ja paino on pysynyt kutakuinkin samassa tilassa kuin yli kuukausi sitten (42,3 kg) ja hemoglobiini noussut roimasti. Olen niin tyytyväinen itseeni, kun olen saanut noudatettua ruokavaliotani ja liikuntarajoitteitani. Ja TADAA, minulta poistettiin liikuntarajoitteet! En varmaan liiku juuri entistä enempää, sillä haluan painon nousuun, mutta tuntuu kuin jokin kahle olisi katkaistu - saan vihdoin liikkua vähän vapaammin. :) Ja pääsen mukaan liikuntatunneille, joita olen viimeisen kuukauden joutunut seuraamaan sivusta.
Toivottavasti moni muukin on päässyt parantumisen vauhtiin tai ainakin hyvään alkuun. Tsemppiä kaikille, jotka kamppailee tämän sairauden kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa kuulla että olet paranemiseen alussa. Tsemppiä vaan kovasti =)
Todella hienoa! Hienoa kuulla, että olet pääsemässä yli sairaudestasi. Onnea jatkoon!
paljon olet muuten pitkä?
Hienoa hienoa, kun tuntuu, että olet päässyt paranemisen alkuun. Mulla vielä takeltelee, mutta olen päättänyt voittaa sen peikon. Ollaan vahvoja!!!
et oot paranemaan päin!Jatka samaan malliin. Mä taas kamppailen mun tahdon kanssa et saisin jotenkin omaa halua paranemiseen.Se on vaikeeta,vaikka sen näkee peilistä ja ymmärtää et en oon ruman näkönen niin tahto ottaa vastaan. Miten sulla tuli se halu et halusit parantua ja antaa itselles luvan paranemiseen? zemiä...:)
En ole koskaan edes halunnut laihtua tai nähnyt itseäni läskinä tai mitään sellaista, joten halu parantua on ollut kyllä jo hyvin kauan (silloin aloin huolestumaan jo, kun paino tippui alle 50 kilon). Minulle kehittyi vain viime kesänä älytön pakkomielle liikkumiseen ja ruuan "hallintaan". Vähensin syömisiä ja lisäsin liikuntaa, mutta laihtuminen ei ollut oikeastaan mielessä. :P
Olen 164 senttinen.