Oletteko kohdanneet yksinäisyyttä ja varsinkin ne jotka ovat saaneet myönteisen eläkepäätöksen niin kuin allekirjoittanut?. Asia on ensi alkuun helpottava päätös kun sen saa ja auttaakin monisairaita saamaan apua muuhunkin kuin epiin. Mutta voi niitä yksinäisiä päiviä kun ollaan vaan ja hommat eivät, ylätys, yllätys etenekään niinkuin itsekin luulin. Eli ihminen tarvitsee toimiakseen virikkeitä päiväänsä siis joku tarjolla oleva aputyön suoritus, esim. Niin jo sujuu ne pikku askareetkin kuin leikki. Muutoin usein saattanee tulla ajatuksia että, minä..miksi minä aina sairastan ;((
Yksinäinen, kun teet ,et mieti.
kxtaavi
6365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoittelet.
Kotona oleskelen itsekkin ja koska aina olen ollut ns. työhullu on tämä vapaa-aika kiduttavaa.
Millään ei meinaa keksiä tekemistä jokaiselle tunnille kotona.
Vaikka olen onnellisesti naimisissa, niin välillä tulee se yksinäisyyden tunne:((
Huom. Rakas Vaimoni käy töissä ja ei kykene minua päivällä lohduttamaan.
Tässä kohtaan voisi muut epileptikot/yksinäiset antaa vinkkejä ajankulumiseen.
Mielellään ei mitään jeesus juttuja, sillä olen allerginen niille.
Aika radikaali ehdotus, mutta olen varma, että Pärre sinulta sujuisi myös mikä tahansa opiskelu, joten portit on avoinna. Siis enhän voi olla varma, mutta luulen näin.
Minä en osaa teidän juttuihin oikein edes ottaa kantaa, koska olen aina ollut yksin ja varmaan tulen olemaankin. Kai siihenkin tottuu. Eihän naisista ole monesti kuin riesaa. Ne on sellaisia määräilijöitä ja oikkuilijoita, tosin on siinäkin oma viehätys seurata sellaista... ei käy ainakaan aika pitkäksi.
olla yksin päivät s-loma,
joka piteni ja piteni nyt oon kotona
ollut jo 1.5v. ja koko vuosi on laitettu
s-lomaksi.
Onneksi ystäväni jäi työttömäksi ja hänestä
olen saanut energiaa päiviini ja hän taas
minusta.
Meillä on paljon yhteistä ja yhdessä teemme
paljon kaikkea kuten pyöräilemme, sauvailemme
ja vain kävelemme ja suunnittelemme tulevia opintoja tai oman yrityksen perustamista.
Paikkaamme hyvin toistemme puutteet.
Yksinäisyys iskee rankemmin kun on sade päivä,
ei jaksa tehdä mitään muuta kuin pakolliset kotityöt ja niitähän aina riittää.
Onneksi tykkään ristikoista,sudokuista ja
kaikesta näpräämisestä.
Kyllähän aikaa saa menemään tämän koneenkin kanssa,
mutta en tätäkään aina jaksa.
Pyrin pitämään arjesta kiinni eli
herään aikaisin ja menen ulos viim. 10.00
siitä päivä lähtee hyvin.
Syksy on pahinta aikaa vaivun epätoivoon,
masennun ja olen muutenkin alakuloinen.
Epi on vaikea sairaus ja sen kanssa täytyy
jaksaa elää ikinä ei tiedä onko huominen
yhtä hyvä päivä kuin oli tänään.
Itse en voi koskaan siitä olla varma,
mutta siitä en myöskään ongelmaa enään ota.
Onneksi minulla on maailman ihanin mies,
joka aina jaksaa olla tukenani hyöryävän
pääni kanssa.
Ehkä se kohtalo kuitenkin on jokaiselle
taakkaansa antanut kannettavakseen ?
lisätä vielä,
että kun oikein vaipuu epätoivoon
on tapana monesti liioitella asioitaan
ja nähdä ne synkimpänä kuin ne on.
Mulla on tapanani saada kaikki
ei lähtevät sairaudet,
mutta onneksi niihin on hoitoja
ja niiden kanssa oppii elämään ;)
Eiköhän tuo kaikki käy toisinaan käy läpi.
Ala puuhastelemaan jotain, jolla korvaat tyhjät päivät. Mitä enemmän nukut sitä väsyneempi olet. JA mitä väsyneempi olet, sitä enemmän masennut.
Ala hoitaan kasvimaata, käymään työväenopistoa, veistelemään puukkoja, mee aikuislukioon lukeen kieliä. -Mitä vain, mutta älä ole toimeton!!
aamu kävelyillä,
jotta pääsen yleensä ulos kämpästä
enkä jämähdä netin ääreen koko aamupäiväksi.
Siitä se innostus sitten pikku hiljaa jatkui pyöräilyyn ja nyt voin joka päivä olla menossa jonnekkin.
Kotona saa loppujen lopuksi olla niin
paljon, että eiköhän jo riitä.