SURUISEN TIEN VARRELLA
Olin unessa useasti
koulutielläni varrella joen
palaan kaikkien vuosien jälkeen
sen pintaa taas tarpoen
silloin pääni niin usein kääntyi
kohti siltaa tien länsipuolen
siitä suunnasta monasti saapuvan
sinun, rakkaani, tietäen
saavuin aamupalaani kiireistä
syysomenaa ahmien
kodan järsityn pieleen sillan
kai viimein heittäen
Sinut toinen vei silti, jo tuolloin
katkerana käyn muistamaan
ei lempeä nuorta saa moittia
sen muiston kantaa saa matkallaan
Oli suruisat muistot tuon tien
vaan me muutuimme, muuttuiko muu?
Ja sittenkin varteen tien suruisen
kasvoi kaunis omenapuu
Olin unessa useasti
koulutielläni varrella joen
palaan kaikkien vuosien jälkeen
sen pintaa taas tarpoen
silloin pääni niin usein kääntyi
kohti siltaa tien länsipuolen
siitä suunnasta monasti saapuvan
sinun, rakkaani, tietäen
saavuin aamupalaani kiireistä
syysomenaa ahmien
kodan järsityn pieleen sillan
kai viimein heittäen
Sinut toinen vei silti, jo tuolloin
katkerana käyn muistamaan
ei lempeä nuorta saa moittia
sen muiston kantaa saa matkallaan
Oli suruisat muistot tuon tien
vaan me muutuimme, muuttuiko muu?
Ja sittenkin varteen tien suruisen
kasvoi kaunis omenapuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aina kertoa rakkaudesta.
Kertoa sen niin.
Että menen tainnoksiin.
Kun omaani ensirakasta aattelin.
Se oli vuonna 65.
Kun silloin kohdattiin...
Mahtaa jo olla isoja puita sen polun varrella?
koulutie, kotiportilta kouluun asti, minun askeleeni vie, syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin jne.....
No keksihän joku sen Koskenniemenkin, mihin runoni viittasi.