Laitostuminen

Hei vaan minä olin viitisen vuotta sitten monta eri jaksoa sairaalassa vaikean masennuksen takia.Muutamasta viikosta pariin kuukauteen välillä olin kotona ja taas sairaalaan kun en pärjännyt kotosalla.
Sairaalassa olin todella huonossa kunnossa ja välillä psykoosissa,sain sähköhoitoakin ja tuntui ette mikään auttanut.
Vajosin täysin tiedottomaan tilaan ja se oli aivan kamalaa,melkein kuin kuolema.
Kun rupesin toipumaan huomasin saman kuin sinä sairaalassa oli turvallinen olo tutustuin ihmisiin ja sain kohtalotovereita.
Kun tulin kotia olin kuin vieras ihminen kaikki tuntui oudolta ja jopa ahdistavalta.Ulos meneminen ja asioiden hoitaminen oli vaikeaa,halusin vaan nukkua.En pitänyt paljon kehenkään yhteyttä ja olin sisällä.Halusin jopa takaisin sairaalaan.Ajan kanssa elämä alkoi sujua kun palasin töihin ja huomasin että jaksan tehdä työni mut aikaa se vei ja kauan.Anna ajan kulua ja ota päivä kerralaan,käy ulkona kun jaksat.Anna aikaa itsellesi ja usko tulevaisuuteen.
Minä olen itse taas tilanteessa missä pelkään masennuksen palaavan,mut toivon että jaksaisin sen kohdata ja siitä selvitä.Voimia sinulle.

...kaikki tuntuu ihan tyhjältä.Aikansa ottaa niinkuin tuo edellinen kirjoittaja kirjoitti.Eikä helppoa ole.
Minulla ei ole kovin pitkiä sairaalajaksoja ollut,mutta tiedän miltä tuntuu palata kotiin,varsinkin kun asuu yksin.Kannattaa ainakin vaikka yrittää alkaa pienistä asioista ja kun huomaa saavansa aikaan jotain mieli alkaa pikkuhiljaa piristyä.
Aina kun/jos tulee mieleen,että tuo asia pitäisi tehdä niin eikun tuumasta toimeen,vaikka kuinka hitaasti,mutta kuitenkin.Siitä se lähtee jos on lähteäkseen.Mikään varsinainen asiantuntija en ole,mutta mulla se on toiminut...lääkkeiden lisäksi.Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.Jaksamisia sinnepäin.

kuinka tonne laitokseen voi päästä..?tässä jo pidemmän aikaa tuntunu etten todellakaan jaksa enää..en jaksa..ahdistaa olla kotona,töissä,ei ole kenelle puhua..masentaa ja itsari on mielessä..
miettiny että jos pääsis johonkin laitokseen latamaan akkuja..