Onko muilla naisilla tai miehillä jotka ootte puolisonne uusia puolisoita, tämmöistä ongelmaa. Minua on nimittäin ruvennut oikein toden teolla ruvennut mietityttämään oma asemani vaimona kun miehen entisen liiton lapset jyräävät kaikessa minun ylitseni ja mies sallii tämän. Olen ollut aika joustava, ainakin ystävieni, työkavereiden ja myös mieheni lähisukulaisten mielestä, kaikki sanovat että pidä hyvänainen puolesi. Kun miehen lapset tulevat perheineen kylään niin he juoksuttavat isäänsä kaupassa, tekevät sellaista ruokaa kun haluavat vaikka olin varautunut kokkaamaan, mies käy heidän kanssaan kaupunkireissuilla ja antaa lasten valita itselleen vaatteet jne. Nyt tuli viimeinen pisara kun olemme harkinneet olohuoneeseen uusien verhojen ostoa niin kuvitelkaa, mies olikin pistäytynyt poikansa ja tämän vaimon kanssa vähän verho-ostoksilla ostaa pamauttanut ne! Yhtään minulta kysymättä tai minun makuani ajattelematta.
Minusta tuntuu etten kestä enää ja ainoa vaihtoehto on myydä tämä alunperin minun kotini ja ottaa avioero.
Tästä on keskusteltu ja riidelty ja vaikka mitä, ei tunnu auttavan. Olen joskus räjähtänyt lapsillekin mutta ei mene perille. Mulla ei ole mitään arvostusta tässä porukassa. Herkästi saan vain kuulla olevani mustasukkainen isästä ja vallanhaluinen jne. Mieskin on joskus sanonut että olen lapsellinen. Miehen sisarelle olen tätä "itkenyt" ja yhdelle hänen veljensä vaimolle ja he sanovat että ihan on samanlainen kuin isänsä nuorempana, vaimolla ei ole mitään arvoa eikä asemaa.
Hän ei itse näe asioissa mitään vikaa. Kai tässä on aloitettava vaan uusi elämä sitten, ei tätä mikään rakkaus ylitä tämmöistä jalkoihin jäämisen tunnetta.
Minusta tuntuu etten kestä enää ja ainoa vaihtoehto on myydä tämä alunperin minun kotini ja ottaa avioero.
Tästä on keskusteltu ja riidelty ja vaikka mitä, ei tunnu auttavan. Olen joskus räjähtänyt lapsillekin mutta ei mene perille. Mulla ei ole mitään arvostusta tässä porukassa. Herkästi saan vain kuulla olevani mustasukkainen isästä ja vallanhaluinen jne. Mieskin on joskus sanonut että olen lapsellinen. Miehen sisarelle olen tätä "itkenyt" ja yhdelle hänen veljensä vaimolle ja he sanovat että ihan on samanlainen kuin isänsä nuorempana, vaimolla ei ole mitään arvoa eikä asemaa.
Hän ei itse näe asioissa mitään vikaa. Kai tässä on aloitettava vaan uusi elämä sitten, ei tätä mikään rakkaus ylitä tämmöistä jalkoihin jäämisen tunnetta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanoisin,että pistä lusikat jakoon.Älä alistu moiseen, sinuahan ei arvosteta teidän huushollissa yhtään.Jos asioista on kerran puhuttu, eikä ole auttanut,niin siitä vain.Miehesi osoittaa suurta kypsymättömyyttä mielestäni.
Jos asunto on sinun entinen kotisi, niin mies pellolle! miehesi lapset eivät saa puuttua millään tavalla kotinne asioihin. Vaikka he olisivat teidän biologisia lapsia, niin heillä on omat kotinsa, sisustakoot niitä!
Nyt laitat stopin tuollaiselle. Sanot, että joko tai, systeemi muuttuu tai lähdet. Älä anna toisten jyrätä ylitsesi!