VAROITUS! VENÄHTI TOSI PITKÄKS! VARAAPPA HIEMAN AIKAA JOS AIOT LUKEA!
Oli yksi kesäinen päivä...
Lähdin semmoseen paikkaan...
Jo lähtiessäni eräs tyttö sepitteli siinä niitä näitä ja myöhemmin siellä paikassa ensimmäisen illan jälkeen aloin tajuta että "onkohan tuo kiinnostunut minusta?"
Tunnen tämän tytön "hyvin"... Mitä se nyt tarkoittaakaan..?
Asia vaivaa vieläkin minua.
Tätä on vaikea selittää koska haluaisin esittää asiani tuntemattomana.
Seuraavana päivänä rupesi tuntumaan, että aloin kusemaan koko jutun.
Mua rupesi ihan selvästi masentamaan tai jotain, joten vetäydyin punkkaan (en itsekään tiedä miksi), kai yritin kerjätä huomiota häneltä(kin) ja sitä sainkin enemmän kuin tarpeeksi (yritti joka välissä tulla herättään mua) mutta tapani mukaan sähläsin varmaan kaiken..?
Yritin muka nukkua vaikkei siitä mitään tullut (meni esittämiseks) ja vasta illalla tulin taas ulos.
Mua vaan vitutti kun petiin vetäydyin.
Jokin.
Ja se on minulle itsellenikin mysteeri "miksi tai mikä "jokin" mua vitutti" kun ei ollut MITÄÄN aihetta.
Tämä tyttö yritti mua siinä päivän aikana (kun mökötin) houkutella tekeen kaikkee muiden kans (ja oli siinä muutakin huomionosoitusta...) mut kun luonteeltani oon tämmönen hölmö, en hönännyt lähteä mukaan.. kokemuksen puute(ko), mua varmaan jännitti, tyhmä kun olen.
Kaipa hän luulee että mua ei kiinnostanut (asia oli [JA ON] ihan päinvastoin vieläkin ja pysyy) ja nyt kai hän ei enää yritäkään.. tai en tiedä, ääh, liian sekavaa.
TOIVON, ettei asia näin ole tai ettei hän olisi sellaista "kuvaa" saanut...
Musta ei ole kysymään tai vihjaamaan mitään (syykin selviää kun luet lisää).
Sitten meidän piti illalla juoda vähän mut sekin meni ihan - - - ja mä menin oksentamaan.
Jälkeenpäin kuulin että ei se niin hauskaa ollutkaan.
Tiedän, tästä ei ota tolkkua koska tätä tarinaa ei voi kertoa näin "yleisellä tasolla" tai jotain mutta en halua paljastaa liikaa yksityiskohtia.
Ja: Mä en ole koskaan seurustellut. Siinä syy.
Mä oon ihan pihalla jos joku vähääkin näyttää EDES JOTAIN kiinnostusta vaikka juttelemalla tai jotain... Menen hiljaiseksi ja yritän olla mokaamatta itseäni.. näin ei saisi olla...
Tämä tyttö "ehkä vihjaisi" jotenkin jo aikaisemmin yhessä "jutussa" ehkä kiinnostuvansa minusta.. vuosia sitten (tai niin minä sen tajusin) mutta en sitten tiedä.. enkä lähde kertomaan miten, joten sekavuus jatkuu...
Näen silloin tällöin tätä ja kaverikin kuulemma olen.. hyvä kai niin. Eikä tässä mitään hätää.
En sano miten, mutta tulen kyllä vielä moneen kertaan näkemään häntä ja varmasti noita tilaisuuksiakin löytyy joissa mulle jossakin VARMASTI selviää miten asiat ovat.
Mua EI SIIS HAITTAA vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut minusta.. minä vain olen hänestä.. ollut oikeastaan siitä lähtien kun eka kertaa hänet kohtasin...
En pysty häntä unohtamaan varmaan koskaan vaikkei mitään "erikoista" välillämme ole tapahtunutkaan...
Se on vain tähänastisista "saavutuksistani" vahvin "tunne" tai joku.. ensimmäinen todellinen kiinnostuksen kohde mutta kun luonteeltani olen hieman "en-haluu-mokata", en tungettele kyselemällä ja tiedonsaanti on hieman vaikeaa...
Mutta kun mitään "suurta" ei ole vielä tapahtunut, ei kielteinenkään vastaus haittaa.. välillä tuntuu vaan, että en minä voisi häntä saada.. vaikka voisinkin, mistä minä sen tietäisin?
Niin, kysymällä tietenkin.. mutta ei ehkä sittenkään aivan kysymällä niin: Luehan lisää...
Tämä oikeasti vaivaa minua (kyllä moni muukin asia) mutta en ole kyllä menossa kysymään häneltä (suoraan) miten asian laita on, sen verran häntä tunnen.
Enkä tiedä miksi tää olisi niin "special"-juttu, se on vain mun mielessä enkä mä pysty unohtaan noita kokemuksia.. tää ei kuullostanut tässä varmaan miltään mutta jos rupeaisin kertomaan tarkemmin, ymmärtäisitte asian.
Siis minä olen oikeastaan aina ollut jokseenkin kiinnostunut hänestä ja olen iloinen, että hän on edes kaveri.. siis että voi morjenstaa ja kysyä kuulumisia...
Mut tuntuu vaan siltä että mä teen usein jotain tyhmää ja kusen kaiken. Tiedän että se on vain mun omia tyhmiä luuloja mut.. niin se vain on.
Sit näin jälkeenpäin MONESTI (vaikken olisi halunnut), nämä muistot tulee esiin ja en tosiaankaan tiedä miksi, mutta alkaa masentamaan.
Ehkä siksi(kin), että olisinko voinut saada jotain aikaan(kin), jos olisin toiminut jotenkin toisin?
Koulukaan ei aina suju kun pähkäilen tätä(kin).
TÄSSÄ:
Mä haluaisin kysymykseeni vastauksen hieman "kierrellen".. en halua häneltä kysyä SUORAAN MISSÄÄN MUODOSSA vaan pysyn kaverina..
Kyllä se sitten joskus mulle varmasti selviää kun noita "juttuja" tulee kyllä. Kyllä mä sen sitten huomaan, varmasti.
Mä jaksan odottaa. Ei se siitä kiinni ole.
En kyllä ajatellut tätä kirjoittaa mutta jos tämä auttaisi minua itseäni jotenkin (vaikkei kukaan vastaisikaan) koska mä en jaksa enää pitään pään sisällä näitä juttuja...
Tästä tuli "hieman" liian pitkä mutta Suuret kiitokset kaikille jotka vaivauduitte lukemaan loppuun asti! :)
Eikä täs mitään pointtia kuulunutkaan olla. Itseäni tässä vain yritin auttaa "purkamalla" itteeni... Oikeestaan tää "kirjottaminen" ja muille kertominen pikkasen "helpottaa"..?
Vaikka mitä tässä elämässäni (ja hänen elämässään) kävisi, tuskin häntä silti pystyn unohtamaan...
Mut.. iloista ja hyvää syksyä vaan kaikille! =)
Ps. Kiitokset myös tälle palstalle!! Kun tänne voi tämmösiä kirjotuksia laittaa miltä tuntuu...
Siitä VOI olla ihan oikeaakin apua/hyötyä.. esim. mulle...
Oon tätä jotain pari tuntia kirjoittanut (koulussa, heh..) ja jotenkin olo on vaan "vapautunut" tai jotain kun sai purkaa silleen itseensä.. tai jotain.
Mä en menisi mihinkään lehtiin nuorten palstoille tämmöstä kirjottaan vaikka ne MELKEIN sama asia onkin... Eikä musta ole puhumaan kellekkään ihmisille ongelmista(ni).
Mut kiitoksia vaan kaikille! :oD
Oli yksi kesäinen päivä...
Lähdin semmoseen paikkaan...
Jo lähtiessäni eräs tyttö sepitteli siinä niitä näitä ja myöhemmin siellä paikassa ensimmäisen illan jälkeen aloin tajuta että "onkohan tuo kiinnostunut minusta?"
Tunnen tämän tytön "hyvin"... Mitä se nyt tarkoittaakaan..?
Asia vaivaa vieläkin minua.
Tätä on vaikea selittää koska haluaisin esittää asiani tuntemattomana.
Seuraavana päivänä rupesi tuntumaan, että aloin kusemaan koko jutun.
Mua rupesi ihan selvästi masentamaan tai jotain, joten vetäydyin punkkaan (en itsekään tiedä miksi), kai yritin kerjätä huomiota häneltä(kin) ja sitä sainkin enemmän kuin tarpeeksi (yritti joka välissä tulla herättään mua) mutta tapani mukaan sähläsin varmaan kaiken..?
Yritin muka nukkua vaikkei siitä mitään tullut (meni esittämiseks) ja vasta illalla tulin taas ulos.
Mua vaan vitutti kun petiin vetäydyin.
Jokin.
Ja se on minulle itsellenikin mysteeri "miksi tai mikä "jokin" mua vitutti" kun ei ollut MITÄÄN aihetta.
Tämä tyttö yritti mua siinä päivän aikana (kun mökötin) houkutella tekeen kaikkee muiden kans (ja oli siinä muutakin huomionosoitusta...) mut kun luonteeltani oon tämmönen hölmö, en hönännyt lähteä mukaan.. kokemuksen puute(ko), mua varmaan jännitti, tyhmä kun olen.
Kaipa hän luulee että mua ei kiinnostanut (asia oli [JA ON] ihan päinvastoin vieläkin ja pysyy) ja nyt kai hän ei enää yritäkään.. tai en tiedä, ääh, liian sekavaa.
TOIVON, ettei asia näin ole tai ettei hän olisi sellaista "kuvaa" saanut...
Musta ei ole kysymään tai vihjaamaan mitään (syykin selviää kun luet lisää).
Sitten meidän piti illalla juoda vähän mut sekin meni ihan - - - ja mä menin oksentamaan.
Jälkeenpäin kuulin että ei se niin hauskaa ollutkaan.
Tiedän, tästä ei ota tolkkua koska tätä tarinaa ei voi kertoa näin "yleisellä tasolla" tai jotain mutta en halua paljastaa liikaa yksityiskohtia.
Ja: Mä en ole koskaan seurustellut. Siinä syy.
Mä oon ihan pihalla jos joku vähääkin näyttää EDES JOTAIN kiinnostusta vaikka juttelemalla tai jotain... Menen hiljaiseksi ja yritän olla mokaamatta itseäni.. näin ei saisi olla...
Tämä tyttö "ehkä vihjaisi" jotenkin jo aikaisemmin yhessä "jutussa" ehkä kiinnostuvansa minusta.. vuosia sitten (tai niin minä sen tajusin) mutta en sitten tiedä.. enkä lähde kertomaan miten, joten sekavuus jatkuu...
Näen silloin tällöin tätä ja kaverikin kuulemma olen.. hyvä kai niin. Eikä tässä mitään hätää.
En sano miten, mutta tulen kyllä vielä moneen kertaan näkemään häntä ja varmasti noita tilaisuuksiakin löytyy joissa mulle jossakin VARMASTI selviää miten asiat ovat.
Mua EI SIIS HAITTAA vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut minusta.. minä vain olen hänestä.. ollut oikeastaan siitä lähtien kun eka kertaa hänet kohtasin...
En pysty häntä unohtamaan varmaan koskaan vaikkei mitään "erikoista" välillämme ole tapahtunutkaan...
Se on vain tähänastisista "saavutuksistani" vahvin "tunne" tai joku.. ensimmäinen todellinen kiinnostuksen kohde mutta kun luonteeltani olen hieman "en-haluu-mokata", en tungettele kyselemällä ja tiedonsaanti on hieman vaikeaa...
Mutta kun mitään "suurta" ei ole vielä tapahtunut, ei kielteinenkään vastaus haittaa.. välillä tuntuu vaan, että en minä voisi häntä saada.. vaikka voisinkin, mistä minä sen tietäisin?
Niin, kysymällä tietenkin.. mutta ei ehkä sittenkään aivan kysymällä niin: Luehan lisää...
Tämä oikeasti vaivaa minua (kyllä moni muukin asia) mutta en ole kyllä menossa kysymään häneltä (suoraan) miten asian laita on, sen verran häntä tunnen.
Enkä tiedä miksi tää olisi niin "special"-juttu, se on vain mun mielessä enkä mä pysty unohtaan noita kokemuksia.. tää ei kuullostanut tässä varmaan miltään mutta jos rupeaisin kertomaan tarkemmin, ymmärtäisitte asian.
Siis minä olen oikeastaan aina ollut jokseenkin kiinnostunut hänestä ja olen iloinen, että hän on edes kaveri.. siis että voi morjenstaa ja kysyä kuulumisia...
Mut tuntuu vaan siltä että mä teen usein jotain tyhmää ja kusen kaiken. Tiedän että se on vain mun omia tyhmiä luuloja mut.. niin se vain on.
Sit näin jälkeenpäin MONESTI (vaikken olisi halunnut), nämä muistot tulee esiin ja en tosiaankaan tiedä miksi, mutta alkaa masentamaan.
Ehkä siksi(kin), että olisinko voinut saada jotain aikaan(kin), jos olisin toiminut jotenkin toisin?
Koulukaan ei aina suju kun pähkäilen tätä(kin).
TÄSSÄ:
Mä haluaisin kysymykseeni vastauksen hieman "kierrellen".. en halua häneltä kysyä SUORAAN MISSÄÄN MUODOSSA vaan pysyn kaverina..
Kyllä se sitten joskus mulle varmasti selviää kun noita "juttuja" tulee kyllä. Kyllä mä sen sitten huomaan, varmasti.
Mä jaksan odottaa. Ei se siitä kiinni ole.
En kyllä ajatellut tätä kirjoittaa mutta jos tämä auttaisi minua itseäni jotenkin (vaikkei kukaan vastaisikaan) koska mä en jaksa enää pitään pään sisällä näitä juttuja...
Tästä tuli "hieman" liian pitkä mutta Suuret kiitokset kaikille jotka vaivauduitte lukemaan loppuun asti! :)
Eikä täs mitään pointtia kuulunutkaan olla. Itseäni tässä vain yritin auttaa "purkamalla" itteeni... Oikeestaan tää "kirjottaminen" ja muille kertominen pikkasen "helpottaa"..?
Vaikka mitä tässä elämässäni (ja hänen elämässään) kävisi, tuskin häntä silti pystyn unohtamaan...
Mut.. iloista ja hyvää syksyä vaan kaikille! =)
Ps. Kiitokset myös tälle palstalle!! Kun tänne voi tämmösiä kirjotuksia laittaa miltä tuntuu...
Siitä VOI olla ihan oikeaakin apua/hyötyä.. esim. mulle...
Oon tätä jotain pari tuntia kirjoittanut (koulussa, heh..) ja jotenkin olo on vaan "vapautunut" tai jotain kun sai purkaa silleen itseensä.. tai jotain.
Mä en menisi mihinkään lehtiin nuorten palstoille tämmöstä kirjottaan vaikka ne MELKEIN sama asia onkin... Eikä musta ole puhumaan kellekkään ihmisille ongelmista(ni).
Mut kiitoksia vaan kaikille! :oD
Vastaukset 6
Vanhimmat
sun kannattas..vaik kysyä ohimennen että onkos sulla joku jätkä kiikarissa..tai oletkos tällä hetkellä kiinnostutnut jostain ihmisestä...näet hänen katseestaan..ja eleistään miten asiat on...kokeile edes..jos ei tuota tulosta..niin en osaa sanoa mitään..kun ei itselleni ole ikinä noin käynyt...tsemppiä..:o?
Sen verran tiedän, että kesällä hän yhdessä (jälleen) "jutussa" tavallaan "jätti" yhden jätkän.. kavereita ovat yhä (tietenkin)...
Ja siellä yhdessä "paikassa" tää(kin) jätkä oli ja yks muu.. "vanha tuttu" (tälle tytölle).. tietääkseni hänellä ei ole ketään... Tällä hetkellä.
Mutta siis tyydyn vallan hyvin olemaan kaveri ja semmosta...
Ja mä oon enemmän kuin ilonen että hän myös hyväksyy mut kaverina vaikka mä vähän tämmönen oonkin...
Ei tätä VOI selittää...
Se on vaan kun joskus tykkää jostain NIIN PALJON ettei haluu mokata MITÄÄN...
Mut hyvää ystävää (edes) ollaan, ja sekös mut saa JO iloseks!!! :)
Aatteleppa kuinka sekaisin olisin jos vielä OMAKSENI saisin!!! =oD
Eli en mä mitenkään epätoivonen ole... Tässä on paljon aikaa katsella kuinka asiat etenee.
"Hiljaa hyvä tulee", eikös se sanonta ollu?
Ja nyt loppujen lopuks kun ajattelee, kun on vähän helpottuneempi olo kun purin itteeni (en hampailla, heh), oikeastaan mä en oo "mokannu" mitään.. ne taitaa olla vaan mun pään sisällä kummittelevia tyhmiä luuloja.
Monta kertaa oon saanut hänet nauramaan ja hauskaa on ollu.. et eipä täs mitään...
Kiitoksia nyt sullekkin.. =)
Siis tää tapahtuma, "juttu", missä olin ja missä nää sen kaks edellistä jätkääkin oli, oli se paikka missä tämä tyttö "osoitti kiinnostusta" minulle, kai.
Eli sain jonkinlaisen käsityksen että ei hän niiden kanssa ole yrittämässä mitään vaan pitää kaverina ja minua hän "yrittää" kenties.. itseasiass nyt muistankin että hän itse sanoi minulle "selvän merkin"(kö) että tämä hänen edellinen jätkä sanoi hänen toiselle edelliselle jätkälleen että "se pitäis ampua kun se vehtaa mun muijan kanssa", tämä toinen sanoi sen sitten tytölle joka sanoi sen minulle, itse. Muttei muuta.
Nämä olivat eronneet, siitä olen varma, muttei välttämättä tän jätkän mielestä kun se hääräs siinä koko ajan.
Ei se mua häirinnyt kun en halunnut sekaantua.
En kyllä tietääkseni yrittänyt mitään, tämä tyttöhän hääräsi minun ympärilläni (kai) ja tottakai mua kiinnosti kun aina oon pitänyt hänestä mutta sähläsin olemalla vähän ujoa poikaa... Siis silloin.
Edelleen voi tulla uusia tilaisuuksia, eipä mitään hätää.. hiljaa hyvä tulee edelleen...
Mutta mokasinko?
Kun hän sanoi tämän "ampumisjutun" itse minulle, mä muka ystävällisyyttäni halusin osoittaa hänelle tungettelemattomuuttani tai jotain ja menin sanomaan että "ei mulla kyllä mitään mielessä ollu".. enkä muista eteenpäin.
Tiedä sitten.. mutta jälkeenpäinkin on kaikkee juttelua ollu ja muuta mutta toivottavasti en menny "mokaan".
millään tavalla auttaa, mutta toivottavasti helpottaa tieto siitä, että et ole ainut, joka "tappelee" samankaltaisen ongelman kanssa...
voit lukea tekstini tuolta alempaa tältä palstalta jos haluat..