Tiedän ja aistin sen mitä tunnet.Tiedän kun tarvitset apua, näen sen. Näen että sinuun sattuu, että tarvitset apua. Kuitenkin,vaikka tiedän en aina auta. On niin paljon helpompaa kääntää selkänsä,painaa kättä kylmään betoniin kunnes pistelee. Laittaa kylmä käsi poskelle ja ajatella että "tämä on elämä". Samalla tietäen että oikea elämä on muualla. Joskus en pysty ojentamaan kättäni, pyyhkiä kyyneleitäsi, tarjoamaan syliäni,lohtuani.
Annatko sen anteeksi? Yritän silti, joskus teen vaikka en pystyisi,ojennan käteni, vedän surua itseeni kunnes tunnen tukehtuvani. Anteeksi jos en tänään voi. Minäki itken,sinun kyyneleesi. Jonkun täytyy. Itken tänään jotta huomenna voin auttaa sinua. Sinua,sinua ja sinua. Erityisesti juuri sinua..
Annatko sen anteeksi? Yritän silti, joskus teen vaikka en pystyisi,ojennan käteni, vedän surua itseeni kunnes tunnen tukehtuvani. Anteeksi jos en tänään voi. Minäki itken,sinun kyyneleesi. Jonkun täytyy. Itken tänään jotta huomenna voin auttaa sinua. Sinua,sinua ja sinua. Erityisesti juuri sinua..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan kiva "runo" mut vähän väärällä palstalla...=)