Mistä mä oikein aloittaisin tämän sepustuksen... Elikäs, mulla on aivan älytön vauvakuume. Ja vauvakuume sen kuin nousee, kun tänäänkin kuulin, että ystäväni on raskaana. Ja hän on jo toinen ystävä, joka on tällä hetkellä raskaana. Tuntuu, että kaikki saavat lapsia. Tiedän, että on tyhmää ajatella niin, mutta ei voi mitään...
Olen vakituisessa suhteessa kuudetta vuotta ja kihloissa ollaan oltu n. 1,5v. Häät siintävät 1,5 vuoden päässä kun valmistun. Siis opintoja on jäljellä enää 1,5 vuotta. Tiedän, se on lyhyt aika ja järjellä kun ajattelen haluan lapsia vasta opiskelujen jälkeen, koska haluan koulusta mahd. pian pois. Emme aio jäädä opiskelupaikkakunnalleni.
Ehkä minun pitää vaan "kärsiä" tätä vauvakuumetta, koska haluan todellakin valmistua, mennä sen jälkeen naimisiin ja ostaa talon ja sitten vasta se kauan kaivattu pienokainen. Toisen kautta ei saisi niin paljon suunnitella etukäteen, koska ikinä ei voi tietää tuleeko edes koskaan raskaaksi yms. Mieheni on töissä, mutta ei vakituista. Hänelläkin vielä gradu kesken. En tiedä mitä tällä jutulla oikein yritän sanoa...ehkä en ole tyytyväinen nykytilanteeseen. Sitten päässäni pyörii ajatus, että jos olisin heti lukion jälkeen lähtenyt opiskelemaan nykyistä alaani, olisin jo valmis ja minulla olisi varmasti se pienokainen käsivarsilla. Tuntuu, että kaikilla muilla on niin hieno elämä. Ollaan valmistuttu ja on talot yms. Ja me vaan opiskellaan ja asutaan jossain pienessä opiskelija-asunnossa. Blääh. Onneksi miehelläni on myös vauvakuume, mutta hän ei tuo sitä niin esille. Tai siis hän haluaa ainakin kolme lasta ja se sopii minulle kyllä hyvin. Haluamme molemmat ison perheen. Hoh hoijakkaa..tuskimpa kukaan tätä jaksaa lukea, mutta saimpa purkaa "ahdistustani"johonkin. Hauskaa kesää!
"Kauhea" vauvakuume
11
1467
Vastaukset
- viuviuviu
töihin,takaan, että vauvakuume laantuu siks aikaa, että saat opintos loppuun.
Meet pienten puolelle, siellä kun sit 12 kekaraa kiljuu kurkku súorana äitiä, tulee vauvakuumeelle kyllä lääkettä. Alenee kummasti,suosittelen. - minulla myös...
Minulla myös vauvakuumetta ja olen jotukuinkin samanlaisessa tilanteesa kuin sinäkin. Koulua olisi vielä jäljellä 1-1½. Valmistun opettajaksi. Töissäkin haluaisin olla ennen raskaaksi tuloa. Tuntuu aika ikuisuudelta, mutta olen päättänyt odottaa. Ehkäpä odotukseni vielä palkitaan. Ehkä se on luonnollista että biologinen kello tässä iässä tikittää, olen 24v.
- Molla
Ei sun kellos mitään vielä tikitä, sulla on vielä kymmenen vuotta aikaa ennen kuin mahdollisuudet alkaa pienetä. Rauhassa vaan koulu loppuun ettei lapsen takia viivästy turhaan.
- annukka-80
Minulla just sama tilanne kuin sulla ja samanlaiset ajatukset pyörii päässä...Olen vakituisesa suhteessa myös kohta viisi vuotta yhdessä oltu ja kihloissa vuoden. Meillä kans molemmat opiskellaan minä valmistun joulukuussa 2006. ollaan nyt yritetty pari kuukautta vauvaa mut ei oo vielä tärpänny...ei vaan millään jaksais odottaa enää ku on niin kauhea vauvakuume ollu jo yli vuoden.Mullakin on ollut välillä tosi katkera olo vaikkei sais esim. parhaasta ystävästäni hänellä on ihana tyttövauva ja ovat just ostaneet ihanan oman talon on hienot autot ja kaikki..ite vaan opiskelet eikä oo varaa ostaa mitään suurempaa.Tuntuu et elämä jungaa vaan paikoillaan.Mullakin on ikää jo 26v. Mieheni myös haluaa kyllä tosissaan vauvan yms. mut ei ajattele samallai ku minä..sanoo et se tulee ku on tullakseen ja on meilläkin sit joskus oma talo yms.ku valmistutaan ja töihin mennään mut kun itestä tuntuu et siihen on vielä ikuisuus plaah...Oli mukava kuulla et muillakin on samanlaisia ajatuksia ja toiveita! Koitetaan jaksaa kyllä se meidänkin aika vielä koittaa vähän myöhemmin vaan kun monilla muilla. Kiwaa kesää!!:)
- lilliput-79
Täällä kanssa yksimahdoton vauvakuumetta poteva... Sitä on jatkunut vuoden verran... lasta yritetty n. puoli vuotta... ei vieläkään mitään... tai no, en tiedä. Olen viikon verran potenut iltapahoinvointia, aina on nälkä, mahassa tuntuu oudolta... äh.. en tiedä. Menkkojen pitäis alkaa parin päivän sisällä, ehkä... nyt eilen oli samoja tuntemuksia kuin aina ennenkin kun menkat ovat alkamassa. Mutta silti toivon että vauva ilmoittaisi tulostaan.
Arveluttaa vain taloudellinen tilanne. Talo on ostettuna, lainaa vain on paljon (talosta ja autosta), työni on ollut määräaikaista (jo 6 vuotta yhtä mittaa) ja mieheni on yksityisyrittäjä. Mutta ainahan sitä on jotenkin pärjätty.
Voimia olla vauvakuumeisena... Ja onnea yritykselle, sitten kun sen aika on.- Eeva_25
kuulla, että on muitakin samanlaisesti ajattelevia:) Kyllä minä uskon, että meidänkin aika joskus koittaa. Eikä se vuosi tai kaksi nyt niin pitkä aika ole, mutta odottavan aika on pitkä.
Vaikka kirjoitin, että en ole tyytyväinen tilanteeseemme, niin en minä nyt erotakaan halua yms. Rakastan miestäni yli kaiken ja haluan hänen kanssaan perheen. Ja uskon, että meillä se joskus on, mutta kun meikäläisellä on nyt sellainen fiilis, että "heti kaikki nyt mulle kiitos:)". Ja onhan se hienoa, että sitten kun on valmistunut niin sen jälkeen voi sitten alkaa toteuttamaan unelmiaan. Mutta nyt pitäisi kuitenkin muistaa elää tätä päivää ja nauttia tästä opiskeluelämästä:) Nämäkään ajat ei välttämättä takaisin enää tule ainakaan ihan tässä muodossa. Toki voi vielä keski-ikäisenä lähteä opiskelemaan jos tahtoo ja silloin periaatteessa elää opiskelijaelämää:)
Joskus on hauska leikitellä ajatuksella, että muistellaan näitä aikoja ja naureskellaan, että kuinka malttamattomia me olemme olleet tai paremminkin minä joskus olen ollut:) Vaikeasti selitetty...
Lopetin pillerit maaliskuussa. Halusin vaan olla ilman hormoneita, kun noita tabuja on tullut syötyä jo jokunen vuosi. Kuukautiset alkoi ihan normaalisti silloin kuin pillereilläkin olisi alkanut. Se on varmaan positiivinen asia. Nyt kun käytetään kondomia niin aina välillä salaa toivon, että se pettäisi, vaikka järjellä ajateltuna en haluaisi niin käyvän, koska todellakin haluan sen koulun pois:) Kumma tämä ihmismieli. - kuulla
Eeva_25 kirjoitti:
kuulla, että on muitakin samanlaisesti ajattelevia:) Kyllä minä uskon, että meidänkin aika joskus koittaa. Eikä se vuosi tai kaksi nyt niin pitkä aika ole, mutta odottavan aika on pitkä.
Vaikka kirjoitin, että en ole tyytyväinen tilanteeseemme, niin en minä nyt erotakaan halua yms. Rakastan miestäni yli kaiken ja haluan hänen kanssaan perheen. Ja uskon, että meillä se joskus on, mutta kun meikäläisellä on nyt sellainen fiilis, että "heti kaikki nyt mulle kiitos:)". Ja onhan se hienoa, että sitten kun on valmistunut niin sen jälkeen voi sitten alkaa toteuttamaan unelmiaan. Mutta nyt pitäisi kuitenkin muistaa elää tätä päivää ja nauttia tästä opiskeluelämästä:) Nämäkään ajat ei välttämättä takaisin enää tule ainakaan ihan tässä muodossa. Toki voi vielä keski-ikäisenä lähteä opiskelemaan jos tahtoo ja silloin periaatteessa elää opiskelijaelämää:)
Joskus on hauska leikitellä ajatuksella, että muistellaan näitä aikoja ja naureskellaan, että kuinka malttamattomia me olemme olleet tai paremminkin minä joskus olen ollut:) Vaikeasti selitetty...
Lopetin pillerit maaliskuussa. Halusin vaan olla ilman hormoneita, kun noita tabuja on tullut syötyä jo jokunen vuosi. Kuukautiset alkoi ihan normaalisti silloin kuin pillereilläkin olisi alkanut. Se on varmaan positiivinen asia. Nyt kun käytetään kondomia niin aina välillä salaa toivon, että se pettäisi, vaikka järjellä ajateltuna en haluaisi niin käyvän, koska todellakin haluan sen koulun pois:) Kumma tämä ihmismieli.Olipa mukava kuulla muita, joilla on samanlaisia ajatuksia. Meillä on melko samanlainen tilanne kuin monella teistä. Valmistun kahden vuoden kuluttua ja kihlattuni puolen vuoden. Haaveilemme omasta pienokaisesta( tai ehkä enemmän minä haaveilen). Kihlattuni on myös hyvin lapsirakas ja hänkin puhuu usein tulevista lapsistamme. Vaikka vauvakuume on kova olemme ajatelleet aloittaa yrityksen varsinaisesti vuoden kuluttua syksyllä, niin että lapsemme syntyisi toivomme mukaan samoihin aikoihin kun valmistun.
Minulla on myös ollut vauvakuume jo usean vuoden ajan ja tuntuu, että se vain lisääntyy. Ajattelen asiaa todella paljon. Yritän keksiä kaikkea muuta ajateltavaa ja ajattelen positiivisesti, että jo vähän yli vuoden päästä voimme alkaa odottamaan:). Välillä aika tuntuu hirveän pitkältä, välillä taas lyhyemmältä. Myös minä joskus ajattelen, että jospa kondomi pettäisi, mutta en tietenkään tosissani sitä toivo. Poikaystäväni on kyllä myös sanonut, että lapsi olisi tervetullut jo nyt jos on tullakseen, mutta haluamme kuitenkin odottaa vielä vuoden verran niin saisi opiskelut ja talouden paremmalle mallille.
Odottamisen jaksamista meille kaikille, kyllä me jonain päivänä toivottavasti saamme omat pienokaisemme syliimme:). Toivottavasti siihen ei ole kovin pitkä aika. Ja niinkuin kihlattuni sanoo: "Hyvää kannattaa odottaa".:) - lilliput-79
Eeva_25 kirjoitti:
kuulla, että on muitakin samanlaisesti ajattelevia:) Kyllä minä uskon, että meidänkin aika joskus koittaa. Eikä se vuosi tai kaksi nyt niin pitkä aika ole, mutta odottavan aika on pitkä.
Vaikka kirjoitin, että en ole tyytyväinen tilanteeseemme, niin en minä nyt erotakaan halua yms. Rakastan miestäni yli kaiken ja haluan hänen kanssaan perheen. Ja uskon, että meillä se joskus on, mutta kun meikäläisellä on nyt sellainen fiilis, että "heti kaikki nyt mulle kiitos:)". Ja onhan se hienoa, että sitten kun on valmistunut niin sen jälkeen voi sitten alkaa toteuttamaan unelmiaan. Mutta nyt pitäisi kuitenkin muistaa elää tätä päivää ja nauttia tästä opiskeluelämästä:) Nämäkään ajat ei välttämättä takaisin enää tule ainakaan ihan tässä muodossa. Toki voi vielä keski-ikäisenä lähteä opiskelemaan jos tahtoo ja silloin periaatteessa elää opiskelijaelämää:)
Joskus on hauska leikitellä ajatuksella, että muistellaan näitä aikoja ja naureskellaan, että kuinka malttamattomia me olemme olleet tai paremminkin minä joskus olen ollut:) Vaikeasti selitetty...
Lopetin pillerit maaliskuussa. Halusin vaan olla ilman hormoneita, kun noita tabuja on tullut syötyä jo jokunen vuosi. Kuukautiset alkoi ihan normaalisti silloin kuin pillereilläkin olisi alkanut. Se on varmaan positiivinen asia. Nyt kun käytetään kondomia niin aina välillä salaa toivon, että se pettäisi, vaikka järjellä ajateltuna en haluaisi niin käyvän, koska todellakin haluan sen koulun pois:) Kumma tämä ihmismieli.jos on tullakseen... Nyt kun ajattelen asiaa, tuntuu siltä että olisi sittenkin pitänyt lopettaa pillereiden syönti aikoja sitten. Olin syönyt samaa pillerimerkkiä jo kymmenen vuotta, kunnes todellakin nyt lopetin vuoden vaihteessa. Siinä uskossa että raskaaksi tuleminen olisi helppoa, mutta kun ei niin ei...
Minäkin aina ajattelin siirtää lapsen hankintaa niin pitkään kunnes saan vakituisen työn, mutta ei sitä saa... ei ennen kuin lapset on tehty. Näin ainakin meidän kunnassa. Työn haussa menee edelle vanhemmat, joilla on jo lapset tehty.
Itse olen niin maassa... mutta toivoa en ole vielä menettänyt. Kuukautiset ovat myöhässä pari päivää, mutta eilen alkoi ns. menkat... joita ei siksi kyllä voi sanoa... Vähäistä vuotoa, rusehtavaa... nyt sit vatsa on oudon tuntuinen, toisaalta tunne on sama kuin menkkojen alkaessa... mutta en tiedä... en enää usko mihinkään ennen kuin se on aivan 100 % varmaa...
Mutta ajattelin sanoa, kanssasisaret... nuoremmat ja varttuneemmat (itse pian 27 v.)älkää missään nimessä antako opiskeluiden tai työn olla esteenä lapsen hankinnalle, jos sellaista Todella haluatte. Tehkää lapset heti, kun niin ajattelette että se olisi tervetullut.
Jos jäätte miettimään lapsen oikeaa ajankohtaa, voi käydä niin ettei se sitten tulekaan... Tätä itsekin nyt pelkään...
Pidetään yhteyksiä...
- Samma här
Heippa!
Tää on kaikki niiiiiin tuttua!
Me ollaan oltu naimisissa jo kaksi vuotta, mies on valmistunut ja töissä, talo ostettu ja remontti menossa ja mä valmistuisin jouluna. Mutta nyt haluisin vielä ehkä täydentää opintojani ja siihen menisi vuosi. Eli olisin valmis vasta ensi keväänä. Hitsi.
Olin jo ehtinyt ajatella, että vauvaa vois aika pian alkaa toivoa. Nyt tuleekin vuosi lisää suunnitelmiin. Ja haluisin jo valmistua! Mut työnsaanti helpompaa, jos teen vielä lisää opintoja. Olishan se lisäksi mukavaa olla oman alan töissäkin ennen äippälomaa, että saisi työkokemusta. Muuten joutuu aloittamaan äippäloman jälkeen taas ihan nollasta.
Kaikkea ei voi kuitenkaan saada samaan aikaan.
Joko tulen äidiksi tai alan rakentaa "uraani" (vihaan uraihmisiä, vaikka olenkin akateemisesti koulutettu jne.).
Päätimme antaa vauvan odottaa vielä mun valmistumiseen. Saan kyllä voimia siitäkin, että ajattelen, kuinka lyhyt aika vuosi oikeastaan on. Siispä kun valmistun ensi kesänä, niin sitten....
Ehtiihän sitä töissä olla loppuelämän!
Tämä kaikki siis, JOS elämä menee niin kuin suunnittelee... (onko se joskus jollakulla mennyt niin?!?)
Mutta siis ei kannata loputtomiin siirtää vauvaa eteenpäin. Aina on myös jokin muu projekti menossa eikä sitten koskaan ole "oikea, täydellinen aika".
Tsemppiä kanssasisaret!!!
Aika menee nopeasti!!! - en-na
Koskapa se oikea aika lapsille loppujen lopuksi olisikaan?
Teiniäitejä ei katsota hyvällä, ja jos saat lapsen (tai varsinkin jos puhutaan monesta lapsesta) kesken opiskelujen niin ne venyvät luvattoman pitkiksi. Jos taas opiskelet loppuun, ja ajattelet että sitten on hyvä aika lapsille, työnantajat saattavat karsastaa henkilöä jolla on kyllä koulutus mutta joka on heti valmistumisensa jälkeen ollut ehkä vuosiakin äitiyslomalla. Kun jos taas haet/teet töitä ennen lastenhankkimista, työn löytäminen saattaa olla hankalaa juuri tuon takia mistä täällä olikin puhetta, eli työnantaja pelkää sitä, koska jäät äitiyslomalle. Ja hetken kuluttua oletkin jo liian vanha.
Tähän vedoten olen minäkin sitä mieltä, että antaa vauvan tulla jos on tullakseen, silloin kun tuntuu siltä. Oikeaa aikaa ei tule koskaan.- Eeva_25
Empä ole tullut tuota ajatelleeksikaan, että jos hankkii lapset heti valmistumisen jälkeen, ei sitäkään varmaan hyvällä katsota, jos on ollut vuosia äippälomalla...miten tää voi olla niin vaikeeta? Toisaalta pitäisi olla työelämässä, että saa työkokemusta omalta alalta, toisaalta taas pitäisi olla lapset tehtynä, ennenkuin saa vakipaikan.
Multakin kysyttiin, kun hain kesätöitä, että olenko naimisissa ja onko mulla lapsia. No kumpaakin vastasin "ei". Opiskelen sairaanhoitajaksi ja niistä on aikamoinen pula ja tulevaisuudessa vasta onkin. Luulis,että silloin kun on kova pula ei enää katsota sitä, että onko jo lapsia vai ei, vaan oltaisiin siihen tyytyväisiä, että on työntekijöitä. Kyllä on vaikeeta! Eikä työtä ja lasta voi verrata, molemmat on tärkeitä. Työ on tärkeetä, että tulee toimeen ja lapsi/lapset on tärkeitä, koska minä olen täällä sitä varten, että minä olen joskus ÄITI! =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26316894Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235434- 1152573
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152051Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361758Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111992- 59952
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto31872Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?44869