Mun on tosi hankala olla anopin kanssa, enkä osaa edes oikein selittää miksi näin on. Asutaan samalla paikkakunnalla ja ainoan pojan ensimmäinen lapsenlapsi menee kaiken muun elämän edelle.Mitään muuta elämää hänellä ei tosin olekaan, ei töitä tai harrastuksia. Hän suorastaan sairastuu mieleltään, mikäli ei tapaa lasta vähintään kerran viikossa. Ja ne tapaamiset ovat yhtä lässytystä ja voivottelua, sanoipa itseään äidiksikin jossain vaiheessa lapselle. Ensi viikkoina kun lapsi syntyi hän soitti läpi imetystuet ja muut, kun homma ei alkuun oikein luonnistunut, astui aika aralle alueelle kun tuli neuvoineen paikalle.
Mua ahdistaa, kun näen hänen soittavan. Yleensä kyllä kysyy lupaa tulla käymään, joskus paukkaa paikalle ilmoittamatta. Koitan kyllä aina jotenkin klaarata nämä tilanteet, mutta pari kertaa on joku lähtenyt ovet paukkuen paikalta.
Miten ihmeessä mä voisin saada asian jotenkin tolalleen?? En jaksaisi hyssytellä, mutta en halua aiheuttaa enempää riitaa. Muutto toiselle paikkakunnalle auttaisi ehkä asiaa, mutta se olisi aika epäaikuismaista... Ja saattaisi olla, että anoppi muuttaisi perässä...
En jaksa anoppia!!!!
19
2057
Vastaukset
- anniina
Tutulta kuulostaa tilanteesi.
Varmaankin sinun kannattaisi ihan ensimmäisenä selvittää itsellesi mistä tuo vastenmielisyys anoppia kohtaan johtuu ja lähteä sitä kautta selvittämään, mitä asialle voisi tehdä.
Tilanne on varmaan kaikkien kannalta vaikea, jos anoppi vaistoaa happamuutesi ja jos miehesi sen tietää. Ja lapsi varmasti vaistoaa että ilmassa on jotain jännitettä ja se voi herättää levottomuutta lapsessa. oi.
Anoppisi kuulostaa ylirakastavalta mummolta, joka toisaalta on ihan ymmärrettävää kun kysymyksessä on ainut lapsi ja ensimmäinen lapsenlapsi.
Mutta kuten olemme huomanneet näillä sivuilla, ei anoppi-miniä suhde ole koskaan ongelmaton.
Anopin mielestä vika on aina miniässä ja miniä taas syyttää anoppia.
Itse olen niitä molempia ja tiedän mistä puhun ;( - kukapas
jaksaisi.
Anopit haluavat antaa neuvoja vanhempana ja viisaampana ja miniät taas viimeisenä suostuvat ottamaan vastaan juuri anopin neuvot.
Oma äiti saa sanoa täsmälleen samat asiat samoilla sanoilla ja tehdä samat temput niin tytär on onnellinen äidin tuesta ja ohjeista.
Epäilen että näin on sinunkin kohdallasi ? - ......
suhdettasi mieheesi? Itselläni on nimittäin sellainen "vika", että kun avioliitossani on menossa kriisi tai muuten vaan ottaa mies pannuun niin mielessäni syytän appivanhempiani. Ajattelen, että on heidän vikansa kun kasvattivat pojastaan tuollaisen. Niinä aikoina minun on hyvin vaikea sietää heitä ja erityisesti anoppia silmissäni. Tämä on hyvin ristiriitaista ja järjellä ajateltuna aivan älytöntä mutta en voi tunteilleni mitään. Anoppi on aina ollut minua kohtaan hyvä ja auttavainen puuttumatta kuitenkaan liikaa perheemme asioihin. Hän on kuitenkin hyvin teennäinen ja mielistelyn takana näen tiikeriemon joka odottaa päivää, että saa räjähtää minulle. Sitä hän ei ole vielä uskaltanut tehdä sillä hänen "kultapoikansa" on erittäin voimakastahtoinen ja välillä tuntuu, että äiti jopa arastelee poikaansa. Tuosta teidän tilanteesta sanoisin, että nosta kissa pöydälle. Puhu asiasta suoraan mutta kauniisti anopille ja kiitä häntä siitä, että on kiinnostunut lapsenlapsestaan mutta sano, että tarvitsette enemmän omaa rauhaa. Anoppihan voisi ottaa välillä poikaa luokseen ja antaa vanhemille laatuaikaa kahdenkesken? Tuomalla hyviäkin asioita hänestä esille saat toivottavasti kehittävän keskustelun aikaiseksi. Entä millaiset välit äidillä ja pojallaan on? Voisiko hän toimia puhemiehenä puolestasi jos itse et rohkene? Minä laitoin aikanaan mieheni asialle kun anopin tapa aina tavatessa halia ja suukotella poskille alkoi ällöttää. En tiedä miten mies asian esitti mutta suukottelut loppuivat siihen ja hyvä niin!! Rohkeutta peliin ennen kuin räjähdät ja jälki voi olla pahempaa kuin tarkoitit.
- hänestä
yhtään hyvää asiaa ?
Nuo kertomasi anopin "viat" ovat aika normaaleja ensimmäisen lapsenlapsen kanssa. Toinen on jo paljon helpompi.
Mietihän mielessäsi, onko hän ihan oikeasti tehnyt sinua kohtaan jotain loukkaavaa vai johtuuko kaunasi pelkästään siitä, että hän on miehesi äiti.
Useimmiten miniöillä on tapana ylireagoida anoppien tekemisiin ja sanomisiin ja ongelmat tulevat siitä.
Että peiliin katosmisen paikka eina kun kahden ihmisen välillä syntyy riitoja.
Olen itsekkin miniä ja erinomaisissa väleissä anoppini kanssa.- alkup.
On totta, että on helpompaa ottaa neuvoja omalta äidiltä, koska hänelle voi rehellisesti sanoa myös vastaan. Oman äidin kanssa voi myös avoimesti riidellä. Se mikä oikeasti tympii on se, ettei anopilla todellakaan ole mitään muuta elämää. Päivät pitkät hän katselee lapsen kuvia ja viikkokausia jaksaa muistaa kuinka hän sai vaihtaa vaipan... Mun mielestä menee yli. Ja se on väillä jopa pelottavaa. Ja uutena äitinä olen itse se tiikeriemo, joka huolehtii (ehkä liikaakin) omastaan.
- näyttäisi
alkup. kirjoitti:
On totta, että on helpompaa ottaa neuvoja omalta äidiltä, koska hänelle voi rehellisesti sanoa myös vastaan. Oman äidin kanssa voi myös avoimesti riidellä. Se mikä oikeasti tympii on se, ettei anopilla todellakaan ole mitään muuta elämää. Päivät pitkät hän katselee lapsen kuvia ja viikkokausia jaksaa muistaa kuinka hän sai vaihtaa vaipan... Mun mielestä menee yli. Ja se on väillä jopa pelottavaa. Ja uutena äitinä olen itse se tiikeriemo, joka huolehtii (ehkä liikaakin) omastaan.
kuten tuolla jo edellä on mainittu, ylirakastava mummu on kyseessä.
Kuten itse kerrot, olet se tiikeriemo joka huolehtii ehkä liikaakin.
Ehkä olettekin anopin kanssa samanlaiset ;)
huolehditte liikaa omistanne....
en tarkoita että anoppisi omisi lastasi mutta se miehesi siellä on anoppisi lapsi ja sitä kautta sinun lapsesi on hänelle erinomaisen tärkeä.
Miksi et voisi sanoa vastaan myös anopille ja riidellä hänen kanssa avoimesti ? Sehän olisi omiaan puhdistamaan ilmaa.
Ja miksi ajattelet ettei hänellä ole omaa elämää, onko hän yksin, yksinäinen, masentunut, sairas vai mitä.
Tuo kuvien katselukin varmasti on ihan luonnollista jos ihminen on yksin ja ikävöi jotakuta.
Kyllä teidän kannattaisi puhua kaikesta ennenkuin asiat paisuvat ja menee riidoiksi.
vanhemman ja viisaamman neuvo ;)
- tarkoitat
lässyttämisellä ja voivottelulla ?
- vain
onnellinen että lastasi rakastetaan. Hän tulee tarvitsemaan elämänsä varrella kaikki ne läheiset ihmissuhteet. Isä ja äiti tärkeimpinä mutta heti sen jälkeen tulee isovanhemmat tiettyyn ikään saakka, sitten vasta kaverit kun aletaan olla teinejä.
Alle 10 vuotiaalle voi isovanhemmat olle todella läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. Kai haluat antaa omille lapsillesi sen mahdollisuuden. - itselläsi
otatko koskaan yhteyttä anoppiin oma-aloitteisesti ihan vain kertoaksesi kuulumisia, omia ja lapsen ?
Käytkö hänen luonaan lapsen kanssa ?
Miten usein torjut hänen pyyntönsä päästä lapsesi luokse ?
Oletko aina pahalla tuulella kun hän tulee kylään ?
Kerrotko hänelle ongelmista mitä lapsen kanssa tulee ja teidän perheen ongelmista yleensä jos niitä on ?
Kerrotko hyvät asiat ?
Mieti voiko torjuva asenteesi aiheutaa sen, että anoppisi on niin huolehtiva, onhan kuitenkin kyseessä hänen lapsensa perhe ja hän jokatapauksessa haluaa olla siinä mukana jollain osalla.
Olet varmasti ajatellut, että olet joskus itse samassa asemassa. Olet pojan äiti ja tulevaisuudessa ehkä anoppi ja sitä myöden myös mummu.
Mieti millaisen esimerkin haluat antaa pojallesi
suhtautumisessa äitiin, anoppiin ja mummuun.
Haluatko että poikasi katkaisee välit sinuun sitten kun alkaa seurustella ? Haluatko että poikasi tyttöystävä tai vaimo kieltää sinulta suhteen lapsenlapseesi ?
Nämähän on ne ristiriitatekijät miniä-anoppisuhteessa.
Nämä asiat meiltä miniöiltä usein jää ymmärtämättä ennenkuin olemme muuttuneet anopeiksi ja mummuiksi ja kierre jatkuu..... - se anoppi
Kertomuksesi voisi olla oman miniäni kirjoittama.
Olen vaistonnut että hänkään ei kestä anoppia. Olen yrittänyt olla alusta loppuun ystävällinen ja auttanut aina kun on pyydetty ja tietysti tyrkyttänyt apuani muulloinkin, se kun meillä anopeilla on yksi niistä monista vioistamme.
Mekin asumme samalla paikkakunnalla minun ilokseni ja miniäni suureksi harmiksi, koska tuppaan käymään katsomassa poikaa kerran viikossa vaikka mieli teksi joka päivä.
Tämä pikkuinen on ainoan poikani ensimmäinen lapsi ja minulle niin rakas että sanoja siihen ei ole vielä keksittykään millä sen kertoisi.
Olin pakahtua onnesta kun he kertoivat odottavansa lasta.
Olisin ollut valmis ottamaan miniäni suojelukseen kaikilta vaaroilta kuin emolintu poikasensa kun ajattelin että siellä hänen masussaan on minun lapsenlapseni.
Kuvittelin silloin, että se asia lähentäisi meitä ja ehkä hetken niin olikin. Kaikki vain muuttui kun he menivät naimisiin.
Minun annettiin ymmärtää että en enää kuulu poikani elämään. Hän on vaimo ja hän määrää. Äidillä ei ole mitään väliä.
Olenkin monesti ajatellut nyt kun poika syntyi, mahtaako ajatus muuttua 20 vuoden kuluttua kun oma poika ottaa vaimon.
Epäilemättä muuttuu.
Mutta mikä mielenkiintoisinta, miniäni äiti onkin entistä tärkeämpi tuki ja turva.
Miksi se sallitaan siis vaimolle mutta ei miehelle tuo äitisuhde. Sitä en käsitä !
Lässytykseen ja voivotteluun en mielestäni suhtaudu vaikka puhunkin lapselle ns. lapsenkielellä, useimmiten. Normaalipuhe kun tuntuu jotenkin niin tylyltä.
Ja äidiksi sanon itseäni lähes kaikkien pikkuvauvojen kanssa, olipa se vaikka ihan vieras lapsi jos menen häntä puhuttelemaan niin se äiti sieltä lipsahtaa ajattelematta.
Mutta niin minä teen kaikkien pikku kissan tai koiranpentujenkin kanssa ;)) toivottavasti omistajat eivät vedä hernettä nenään. Yleensä nauravat kun huomaavat asian.
Tuohonkin suureen syntiin syyllistyin, että yritin auttaa imetysasiassa. Mutta vasta sitten kun kuulin että ongelmia on.
Vauva oli alle 2 kk kun miniäni sanoi lopettavansa imetyksen ja minusta se oli järkyttävä kuulla.
Pidän miniääni fiksuna ihmisenä ja olin aivan tyrmistynyt, että hän ei ymmärtänyt imetyksen tärkeyttä.
Eikö jokainen äiti kuitenkin halua lapsensa parasta !?
Sekin minulle oli yllätys, että imetyksestä ja sen ongelmista ei saanut puhua.
Sanot tuossa että se on arka paikka.
Sen huomasin että se oli suorastaan tabu oman miniäni kohdalla.
Hienovaraisesti yritin sitten kannustaa mutta lienee jättänyt pois vaikka lapsella ei kyllä ole ikää kuin 4 kk.
Minulle asiasta ei ole puhuttu, ei tietenkään.
Nyt vain hiljaa mielessäni rukoilen, että poika pysyy terveenä eikä tule mitään allergioita.
Joka kerta pikkuisen nähdessäni saan ilokseni todeta hänen olevan tosi iloinen ja reipas ja seurallinen, niin nauravainen että mummun sydän ihan riemusta pakahtuu.
Ei sille todellakaan voi mitään että lapsenlastaan rakastaa niin paljon. Miksi miniöiden on vaikea hyväksyä se juuri anopeilta, sitä en käsitä.
Kaikki muut savat häntä rakastaa ja kertoakkin sen, anopille sitä ei sallita.
Miksi sinua ahdistaa mummun rakkaus lapseesi ?
Ahdistaako myös äitisi rakkaus samalla tavalla ?
En tiedä oletko minun miniäni vai jonkun muun, mutta haluan sanoa, että puhukaa keskenänne niistä asioista jotka rassaa.
Ja ennenkaikkea yrittäkää hyväksyä toisenne sellaisina kuin olette, ette kuitenkaan voi asioita kovinkaan paljon muuttaa. Ja jos haluat repiä miehesi äidin pois elämästänne, revit siinä samalla osan miehestäsikin ja myös lapsestasi.
Lakkaa olemasta itsekäs.
Kuulostat tuossa aloitusviestissäsi aika sapekkaalta, vaikka et tiedä edes mitä anoppisi sinulle on tehnyt, että hän niin ärsyttää.
Voisiko kuitenkin jotain vikaa olla omassakin käytöksessäsi.
Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että on hyvin helppo kuulla miniäni äänestä se ärsyyntyminen kun soitan ja se tyly ykstavuinen vastaaminen kysyipä mitä tahansa. Jo se ainakin minut hämmentää niin, että en monesti puhelun lopetettuani edes tiedä mitä sanoin ja miksi alunperin soitin.
Ja yleensä ensimmäinen reaktio on itku kun puhelu loppuu.
Kylläpäs tuli vuodatusta kun vauhtiin pääsi, mutta sitä vartenhan nämä keskustelupalstat ka ilienee että tänne voi vuodatella.
Ja kuten sinunkin anoppisi aloittaja, minäkin olen tosiaan työtön mutta harrastan ja vaikka minulla oma elämä onkin niin ehdin katsella pojan kuvaa päivittäin ja huokailla jos joskus saattuu kohtaamaan sellainen onni että saan vaihtaa pojalle vaipan. Onhan se iso asia varsinkin jos se tapahtuu miniän läsnäollessa, joka sinällään on pieni ihme.
Harvoin sallitaan ottaa poikaa edes syliin jos miniä sen päättää, poikani kyllä suo sen riemun minulle mielellään.
Mutta hänhän onkin minun poikani....joka on luku sinänsä, äärettömän rakas hänkin !
Ja miniäni ehkä vetäisi tästäkin herneen nenään, niinhän kun ei saisi olla...
no, toivottavasti et ole minun miniäni ja toivottavasti meillä molemmilla on asiat paremmin piankin.
Neuvoisin kuitenkin, että anna anopillesikin mahdollisuus, virheetön ei ole kukaan !
Niin pääset itsekkin vähemmillä murheilla.
Aurinkoista kesää !- Eräs äiti
Kuulostat todella rasittavalta anopilta.
Ymmärrän kyllä, että olen itsekin jonain päivänä anoppi, mutta yritän sitten parhaani mukaan olla sellainen anoppi, jollaisen olisin itselleni toivonut ja/tai mitä minulta pyydetään.
En voi olla ajattelematta, että asiat ovat huonosti, jos lapsenlapsesta tulee noin tärkeä elämän sisältö. Se on lapsi! Haloo! Niitä kuolee joka päivä nälkään Afrikassa ja Intiassa. Matkustapa sinne niitä sylittelemään ja auttamaan.
Tuo "oma lapsenlapsi" -mystiikka on meille nuoremmile vastenmielistä natsismia. Mietipä, onko tunne-elämässäsi jotain vikaa, ellet osaa muuta rakastaa kuin omaa lapsenlastasi. Etkö voi hakea sitä mitä sitten tarvitsetkin jostakin muualta, niin ettei tarvitse miniää ahdistella? Etkö voisi todellakin vaikka auttaa Karjalan lapsia, ellei muuta puuhaa ole?
Tunkeutuminen toisten elämään ja kaikkein herkimmille alueille (ensimmäisen lapsen alkuajat) on todella törkeää häirintää. Oliko sinulle itselläsi anoppi niskassa, kun lapsesi olivat pieniä ja nautitko siitä? - se anoppi
Eräs äiti kirjoitti:
Kuulostat todella rasittavalta anopilta.
Ymmärrän kyllä, että olen itsekin jonain päivänä anoppi, mutta yritän sitten parhaani mukaan olla sellainen anoppi, jollaisen olisin itselleni toivonut ja/tai mitä minulta pyydetään.
En voi olla ajattelematta, että asiat ovat huonosti, jos lapsenlapsesta tulee noin tärkeä elämän sisältö. Se on lapsi! Haloo! Niitä kuolee joka päivä nälkään Afrikassa ja Intiassa. Matkustapa sinne niitä sylittelemään ja auttamaan.
Tuo "oma lapsenlapsi" -mystiikka on meille nuoremmile vastenmielistä natsismia. Mietipä, onko tunne-elämässäsi jotain vikaa, ellet osaa muuta rakastaa kuin omaa lapsenlastasi. Etkö voi hakea sitä mitä sitten tarvitsetkin jostakin muualta, niin ettei tarvitse miniää ahdistella? Etkö voisi todellakin vaikka auttaa Karjalan lapsia, ellei muuta puuhaa ole?
Tunkeutuminen toisten elämään ja kaikkein herkimmille alueille (ensimmäisen lapsen alkuajat) on todella törkeää häirintää. Oliko sinulle itselläsi anoppi niskassa, kun lapsesi olivat pieniä ja nautitko siitä?Haloo vain itsellesi, se on lapsi ja siksi sitä on niin helppo rakastaa.
Jos minulla olisi suuri syli, hellisin kaikki maailman lapset ja antaisin rakkautta niin paljon kun yhdestä ihmisestä vain voi riittää.
Se on helppoa, se on tunne joka lähtee sydämestä eikä sitä voi kenekään torjuvat sanat ja teot tuhota.
Lieneekö vika tunne-alämässäni sitten, mutta neuvoistasi huolimatta rakastan lapsenlastani.
Olet lukenut taas jotain olemattomia rivienvälejä jos kuvittelet ettei elämässäni muuta olisi. Voi, on paljonkin mutta se ei tee lapsenlastani yhtään sen vähemmän arvokkaaksi minulle.
Voisin auttaa Karjalankin lapsia jos minulla vain olisi paljon rahaa ja tilaisuus mennä heitä auttamaan. Yekisin sen erittäin mielelläni ja missä tahansa maailmankolkassa.
Eihän toisesta ihmisestä välittäminen voi olla törkeää häirintää, se on välittämistä ja yhdessä kokemista ja huolenpitoa.
Oma anoppini oli aikoinaan hyvinkin lähellä ja läsnä ja oli sitä lapsen aikuisuuteen saakka josta olen hyvin onnellinen.
Elämä on sellaista, toisissa asuu viha ja toisissa rakkaus, onneksi kuulun jälkimmäisiin.
Sinulla on huonommin asiat.... - Marisa
se anoppi kirjoitti:
Haloo vain itsellesi, se on lapsi ja siksi sitä on niin helppo rakastaa.
Jos minulla olisi suuri syli, hellisin kaikki maailman lapset ja antaisin rakkautta niin paljon kun yhdestä ihmisestä vain voi riittää.
Se on helppoa, se on tunne joka lähtee sydämestä eikä sitä voi kenekään torjuvat sanat ja teot tuhota.
Lieneekö vika tunne-alämässäni sitten, mutta neuvoistasi huolimatta rakastan lapsenlastani.
Olet lukenut taas jotain olemattomia rivienvälejä jos kuvittelet ettei elämässäni muuta olisi. Voi, on paljonkin mutta se ei tee lapsenlastani yhtään sen vähemmän arvokkaaksi minulle.
Voisin auttaa Karjalankin lapsia jos minulla vain olisi paljon rahaa ja tilaisuus mennä heitä auttamaan. Yekisin sen erittäin mielelläni ja missä tahansa maailmankolkassa.
Eihän toisesta ihmisestä välittäminen voi olla törkeää häirintää, se on välittämistä ja yhdessä kokemista ja huolenpitoa.
Oma anoppini oli aikoinaan hyvinkin lähellä ja läsnä ja oli sitä lapsen aikuisuuteen saakka josta olen hyvin onnellinen.
Elämä on sellaista, toisissa asuu viha ja toisissa rakkaus, onneksi kuulun jälkimmäisiin.
Sinulla on huonommin asiat....Niin, toivon todella, että minulla olisi kaltaisesi suurisydäminen anoppi. Ihan kyyneleet tuli silmään :(
Mutta kun ei ole. Voi kun meilläkin olisi mummo joka rakastaisi.
Vaipankin saisi varmasti vaihtaa, jos haluaisi...ja helliä saisi.
Meidän lapsilla ei ole käytännössä mummoja, eikä pappoja lainkaan. Oma äitini on rappioalkoholisti, joka ei lapsiani juurikaan ole nähnyt, nuorinta 6kk ei lainkaan.
Anoppi asuu samalla paikkakunnalla, mutta ei häntä lapsenlapset jaksa kiinnostaa. Aikaa riittää muuhun, mutta ei meidän perheelle.
Anoppi on vielä aika nuori. Ei huvita mennä anopille vartavasten lapsia näyttämään, kun ei itse vaivaudu käymään koskaan. Pihalla kävi vasta autolla, mutta ei käynyt sisällä, kuulemma paremmalla ajalla sitten.
Meillä ei käy anoppi kerran viikossa, hyvä jos kerran kolmessa kuukaudessa, kiire on silloinkin.
Tervetullut olisi kyllä paljon useamminkin. Huonot välitkään ei ole syynä, hän on vain varmaan välinpitämätön.
Osaa olla tosi mukava ja on päällisin puolin tosi herttaisen oloinen.
Muut lapset touhuilevat mummojensa ja pappojensa kanssa kaikenlaista, meillä se on jäänyt aikomiseksi, vaan ei lapset onneksi vielä osaa edes kaivata sellaista.
Papatkin asuvat muualla, nähdään välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa.
Olisin kiitollinen, jos olisi äiti tai anoppi johon turvautua joskus... mutta onneksi minulla on rakkaat lapseni, pärjäämmehän näinkin. - kaipaus2
Antaisin mitä vain että olis tuollainen anoppi!Meillä anoppi jo vanha ja tällä hetkellä makaa sairaalassa kuolemankielissä,mukava ja rakas ihminen on aina mulle ollut,mutta kun on jo vanha ei lapsemme elämään ihan "täyspainoisesti"ole pystynyt osallistumaan.Oma äitini taas kuoli jo mun ollessa lapsi ja ikävä on ollut aivan hirveä etenkin nyt kun itse olen äiti ja kaipaisin kovasti äidillisiä neuvoja ja juttutuokioita.Olkaa te iloisia joilla on edes se anoppi joka kykenee vielä lapsenne kanssa olemaan ja haluaa kuulua teidän elämäänne,kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.
- ...
miehesi tekee silloin kun anoppi vouhottaa? Luulisi, että yhdessä voisitte osoitaa anopille, että teillä on OMIA asioita, joihin ei anopinkaan sovi puuttua! Kyllä jokaisella perheellä tulee olla oma rauha, vaikka anoppi varmaan hyvää tarkoittaakin...liika on silti liikaa! Kehottaisin sanomaan suoraan asiat jotka painaa mieltäsi...jos anoppisi on fiksu, hän kyllä ymmärtänee yskän ja on ehkä tulevaisuudessa hieman "hienotunteisempi" =)...
- alkup.
Kiitos kommenteista, asiatekstiä kaikki. Lapsi on jo onneksi kohta vuosikas, joten voitaneen olettaa että asiat helpottavat. Sellaista se vaan on, en varmaankaan jaksaisi omaakaan äitiä jos asuisi lähellä, tavataan vaan pari kertaa vuodessa.
Rauhaa ja rakkautta, kyllä se siitä! :) - niin minä tein
kun liikaa sekos asioihin. Jo rupes anopin tahti muuttuun kiltimmäksi.
- -keiju
..anopiltani, onneksi muitakin löytyy! Koitetaan jaksaa, sellaista on elämä.
- Ase-Aatami
sille nössykkä-insinööri miehellesi asiasta? Tai mikä teekkari lieneekin? Olmeisesti joku ihmeen ylioppilas kuitenkin kun tuommonen äiti-poika suhde päässy syntymään. heitä se vässykkä pellolle ja ota MIES tilalle! SAATANA
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26316894Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235434- 1152573
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152051Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361758Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111992- 59952
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto31872Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?44869