Koska ainoa lapseni saa Ylioppilaslakin, niin
haluaisin isänä kantaa lyyraa juhlapuvussa.
Olenko sitten ensimmäinen ja ainoa Isän Lyyraa
kantava suomessa?
Miksi tapana on ollut ostaa vain Äidille kultainen
lyyra merkiksi jokaisesta valkolakista?
haluaisin isänä kantaa lyyraa juhlapuvussa.
Olenko sitten ensimmäinen ja ainoa Isän Lyyraa
kantava suomessa?
Miksi tapana on ollut ostaa vain Äidille kultainen
lyyra merkiksi jokaisesta valkolakista?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Koska VAIN ÄITI sen on ansainnut ja se on ylioppilaan kiitos omalle rakkaalle äidilleen. Haeppas netistä tietoa.
Olen itse ylpeä Lyyran omistava äiti ja tyttäreni antoi sen minulle suurella rakkaudella pienen puheen kera lakitus aamuna. Sorppa vaan iskä! mutta lyyra kuuluu äidille!
Miksi VAIN ÄITI on sen ansainnut? Miksi lyyra kuuluu VAIN äidille?
Paljon laitoit sanoja peräkkäin, mutta itse kysymykseen unohdit vastata. Kysymys kuuluu: MIKSI.
Kuten jo kirjoitin: se on rakkaudenosoitus äidille lapselta ja kiitos siitä että on synnyttänyt ja huolehtinut hänestä. Se on symbolinen osoitus. Kirjoitin myös että haeppa netistä tietoa.
Mikäs sen estää jos lapsesi haluaa sen sinulle antaa mutta äidille se kuuluu.
Miehet ei nääs voi synnyttää eivätkä osaa huolehtia lapsista SUURELLA RAKKAUDELLA.
Lyyran tarkoitusko on siis osoittaa kiitos äidille siitä että on lapsen synnyttänyt? Sittenpä kaikki vaan ostamaan äidille lyyroja, mitäpä sitä mitään valmistumista odottamaan, eihän se valmistuminen liity millään tavalla parinkymmenen vuoden takaiseen synnytykseen... Taidankin ilmoitella kaikille kavereille että ostavat lyyran, myös niille jotka eivät ylioppilaita ole...
Mielestäni ihan turha juttu koko lyyran osto vanhemmille, oli sitten kyseessä äiti tai isä.
Niin, eihän se lyyra tule synnytyksestä vaan siitä että on onnistunut kasvattamaan lapsen ylioppilaaksi asti. Tähän pystyy moni mies aivan kuten moni nainenkin.
»..eivätkä osaa huolehtia lapsista SUURELLA RAKKAUDELLA»
Jaa-a. No sinulla on oikeus käsityksiisi. Myös vääriin.
lyyraa, he kun eivät ole synnyttäneet lasta eikä näin ollen osaa huolehtia lapsista SUURELLA RAKKAUDELLA?
Minä taas en jaksa ymmärtää mihin vanhemmat sitä lyyraa lainkaan tarvitsevat...
Minulla on monta lasta, joista kaikki eivät ole ylioppilaita. En halua kantaa rintapielessäni joitain lapsiani. Haluan osoittaa lyyrattomuudellani, että kaikki lapseni ovat tasa-arvoisia minulle. Olivat ylioppiliata, tai eivät.
"Äidinlyyra
Äidinlyyra on uuden ylioppilaan symbolinen kiitollisuudenosoitus omalle äidilleen. Äidinlyyra on yleensä kultaa, 16-millimetrinen lakkilyyran kaltainen rintaan kiinnitettävä koru, joka voi olla myös kaulariipuksen tai rannekorun muodossa. Äidinlyyran luovuttaminen (esimerkiksi oman lakkiaisjuhlan aluksi) on jokaiselle nais- tai miesabiturientille sovelias sekä kaunis tapa kiittää omaa äitiään lapsesta asti saamastaan tuesta ja huolenpidosta.
Äidinlyyran saanut äiti voi käyttää koruaan esimerkiksi tärkeissä perhejuhlissa ja -tilaisuuksissa sekä vieraillessaan toisten lakkiaisjuhlissa. Samanaikaisesti voi myös kantaa useita äidinlyyria, yhtä kutakin ylioppilaaksi kirjoittanutta lasta kohden.
Äidinlyyria myyvät etupäässä kultasepänliikkeet."
Tässä ote netistä googlen hakusanalla lyyra ja löysin tämmösen jutun heti eka linkistä.
ETTÄ LYYRA KUULUU ÄISKÄLLE EI ISÄLLE. SORPPA JÄLLEEN.
http://65.108.224.185/etiketti/u4.shtml
No onhan se selvä, että niitä kultakoruja myyvät lähinnä kultasepänliikkeet. Äidinlyyra onkin hyvä keksintö liikemieskultasepältä saada enemmän rahaa toukokuussa. Äitien omahyväiseen itserakkauteen lastensa kasvattajina onkin hyvä vedota, ÄIDINlyyra on tosihyvä kikka! Kukapa ISÄ viitsisi itseään ruveta kiittämään ylenpalttisesti ja koristelemaan vaatteitansa lapsensa merkkipäivänä.
Kun valmistuin aikanani 6 laudaturin ylioppilaaksi ja myöhemmin väittelin tohtoriksi, ei äitini ansainnut mitään. Minun tukenani oli ja on edelleen isäni.
Vain isät lapsiaan rakastaa. Ihan yhtä absuria tämä kuin ilmeisen yksinkertaisen nimimerkki äiskän teksti.
itse ainakin ajattelin muistaa myös isääni. Ajattelin "juotattaa" lyyran johonkin paperiveitseen tms. ja ojentaa sen sitten kiitokseksi isälle, sillä myös hän on minua tukenut paljon!
Mielestäni ei ole mitään pahaa "rikkoa" etikettiä. Etiketti on myös todella turha, miten jokin ihmisen keksimä etiketti voi määrätä mitä tehdä ja miten tehdä, omissa aherruksellaan ansaituissa juhlissa!?
Ja paskat välitän muiden mielipiteistä, tähän asiaan liittyen. Mutta jokainen tehköön asiat tyylillään.
erinomainen kommentti,itse olen hommannut lyyran myös isälleni, tosin solmioneulan muodossa, jolloin myös rakas isäni pääsee osalliseksi siitä kunniasta,joka yleensä vain äidille myönnetään. molemmat vanhempani ovat tukeneet opiskeluani erittäin suuresti,ja siksi tahdoin vaatimattoman kiitoksen siitä ojentaa molemmille.
Mielenkiintoinen aihe.
Itse olen ajatellut asian niin, että lyyra on koru ja enenevissä määrin juurikin naiset käyttävät koruja, joten en ole jäänyt sellaisten perään ikävöimään.
Itselleni on riittänyt se, että lapset ovat ylipäänsä selviytyneet ylioppilaiksi asti.
Vaimokaan ei ole lyyran perään kysellyt, mutta kaikki kolme lasta ovat sen pyytämättä ostaneet. Tapa istuu näköjään tiukassa?
Pitää ottaa huomioon, että äidinlyyran tapauksessa kyseessä on aika pitkä perinne ja perheen sisäiset tehtävät eivät olleet aivan saman kaltaisia kuin ennen. Isät saattoivat olla työmatkoilla pitkiäkin aikoja poissa kotoa ja eivät samalla tavalla osallistuneet lasten kasvatukseen, joka jäikin kotiäitien tehtäväksi.
Mielestäni nykyaikana äidinlyyra nimitys on harhaanjohtava ja isät vovat käyttää sitä myös. Vanhemmanlyyra olisikin ehkä parempi nimitys kyseiselle kapistuksella, vaikka toisaalta harvemman isän olen kuullut kyseistä korua kaipailevan.
Mielestäni lapsensa ylioppilaaksi kasvattaneelle isälle kuuluu myös lyyra. On esimerkiksi tilanteita, joissa lapsen äiti on kuollut tai ei millään lailla välitä lapsestaan ja isä on tehnyt yksin kasvatustehtävän. Olisi suuri vääryys jos naiset tällöin epäisivät lyyran käyttöoikeuden isältä.
Naurettava tapa. Ostan molemmille.
Nykyään saa myös solmineuloja, joissa on lyyra. Sellaisen voi ostaa isälle. Äidinlyyra on siis se perinne, ja isän solmioneula-lyyra on aivan uusi mahdollisuus, jolla ylioppilas voi halutessaan osoittaa kiitokset myös isälle.
Minä ostin äidille äidinlyyran ja isälle solmionpidikkeen, joka laitettiin napinläpeen ja jossa oli ketju ja ketjussa pieni lyyra.
Koska äiti
olen itse juuri valmistumassa ylioppilaaksi ja olen sitä mieltä, että meillä lyyran ansaitsee isä!
Synnyttämisellä ei ole mielestäni asian kanssa mitään tekemist!!!
Nimi 'äidinlyyra' on vanhentunut, sillä tiedän, etten ole ainut joka LYYRAN osaa isälleen äidin siasta, syystä taikka toisesta!
Nyt hiljaa et ryppyiset äidinkäppänät siellä, lyyra ei ole teidän etuoikeutenne vain koska olette lapsen itsestänne ulos työstäneet! Ja sanon myös sen, että on aivan ÄLYTÖNTÄ mennä sanomaan, etteikö isä voisi lastaan kasvattaa suurella raukkaudella! Tulkuu kurtut kaksituhattakymmenluvulle!!!
Tuskin tuolla suomenkielenosaamisella valmistut ylioppilaaksi. Lissu-ukkohan se siellä taas provoaa. :)
Ei tuosta äidin lyyrastakaan turhan paljon ole puhuttu. Kirjoitin ylioppilaaksi pienemmällä paikkakunnalla vuonna 1996 eikä kukaan puhunut äidin lyyrasta mitään.
Sain tietää koko lyyrakäytännöstä vasta ehkä 5 vuotta myöhemmin ja silloinkin se tuli eteeni kultaliikkeen mainoksesta, minkä jälkeen etsin netistä tietoa, että mikä juttu se oikein on. Hankin lyyran jälkikäteen kysyttyäni toki ensin äidiltä, haluaisiko hän sellaisen.
Niin, mitä väliä koko ylioppilaslakilla, yo-juhlilla tai ylipäänsä millään asiaan liittyvällä oikeastaan on? Ei ylioppilas ole nykyisin enää mitään eikä se tutkinto oikeuta mihinkään muuhun kuin ehkä jatko-opintoihin. Edes maisteri tai tohtori ei ole nykypäivänä enää mitään. Yhtä lailla kaikkia joutuu kortistoon. Koulutuksella sinänsä ei ole enää mitään arvoa. En ole omaakaan yo-lätsää pitänyt juhlien jälkeen kertaakaan. Mitä suotta. Kieroon kai sitä kuitenkin kadulla katsottaisiin eikä sillä ole muutenkaan minulle mitään tunnearvoa. Ihan sama.
Ap:lle: miksei sitä lyyraa voisi hankkia yhtä lailla isälle, jos haluaa? Kyllä minä ainakin olisin voinut hankkia sen isällekin, jos tämä olisi sitä pyytänyt. Ja kai sen saa ostaa itsekin isänä/äitinä, jos siltä tuntuu? Tuskin sitä kukaan kieltää?
Itse kirjoitin ylioppilaaksi 80-luvulla ja tuolloin ostin äidilleni äidin lyyran. Omat lapseni kirjoittivat nyt taanoin ja äidin lyyria on itselläni nyt 3. Olisiko tämä perinne sitten perhe- vaiko paikkakuntakohtainen - en tiedä?
Ei äidin- tai isän lyyraa "pyydetä", sen saa "yllätyksenä" yo-juhlien aamuna. :)
No mistä sen perinteeksi voi tietää, jos siitä ei ko. paikkakunnalla kukaan hiiskahda? Ei siellä lukiossa, ei kukaan sukulainen, lyyria ei näy kenenkään rintapielessä? V*ttu teki niin tai näin niin eihän teille mikään kelpaa. Hyvä että olet itse niin äärettömän fiksu että tiedät kaiken. Onnea elämääsi.
Heh, onpa tämä asia ollut sinulle vaikea sulattaa. :)
Jos äidin lyyrä ei paikkakunnallanne ja perheessänne ole teille mikään perinne, niin etkö voisi vain sivuuttaa tämän asian ihan vain rauhallisesti ja kiroilematta?
Eivät kaikki perheet juhli vanhoja traditioita samaan tapaan ja aikaa myöten saatat huomata, että perinteissä on paljon paikkakuntakohtaisiakin eroja.
Koko yo-tutkinnon juhliminen on noloa. Ei ylioppilas ole enää yhtään mitään erikoista, joten miksi leikkiä että se muka on?
Äidin tai Isän tai Vanhemman lyyra on vain kultaliikkeiden rahastusta. Nololta se lyyra vain näyttää päällä, eli neuvoisin olemaan hankkimatta koko kapinetta. Ihmiset nauravat mielessään niille, jotka patsastelevat joku lyyra päällään. Hei haloo herätkää jo nykyaikaan! Duunari on tänä päivänä arvostetumpi kuin joku pelle ylioppilas tai yliopiston käynyt kirjaviisas, joka ei tiedä todellisesta elämästä mitään tai osaa mitään käytännössä hyödyllistä.
Sellainen joka "mielessään" nauraa vanhempien lyyrille on itse pikkusieluinen ja nolo. Jokaisen pitäisi arvostaa vanhempien panostusta kouluttaa lapsensa. Ei sillä väliä kouluttautuuko amiksen vaiko lukion kautta ammattiin.
Lukio on lähinnä noloa pätemistä. Jos puolet ikäluokasta tai enemmän käy lukion, niin ei siinä ole enää mitään ihmeellistä juhlimista. Epäreilua että amiksen valinneita taas ei hehkuteta samalla tavalla.
Koska sinä olet amiksen isä, et ymmärrä minkä määrän lukemista lukio vaatii. Amiksessa pääsee lukemisen osalta paljon vähemmällä. Onhan se hienoa, kun peräti puolet ikäluokasta jaksaa lukea.
Mielipiteesi "nolosta pätemisestä" on mitä on, mutta ammattikoulun käyneitä ei hehkuteta samalla lailla koska siellä tehty työmäärä on niin paljon pienempi. Sisarukseni kävi ammattikoulun, ja muistan hänellä olleen monia 3 tai 4 tunnin koulupäiviä. Olihan niitä pitempiäkin joskus, mutta harvemmin. Itse kävin lukion, ja koulupäivät olivat se 7 tuntia minimissään, joskus 8. Koulun lisäksi opiskelu jatkui kotona, niinkuin siskollakin välillä mutta kyllä se olin minä joka oli kotona nenä kiinni kirjassa useammin. Amis ei ole huonompi kuin lukio, se on vain erilaiselle ihmistyypille. Ja se ei tarkoita sitä, että lukiolaiset eivät osaa muuta kuin päteä - eihän kaikki ammattikoululaisetkaan ole uutteran ahkeria työläisiä, vaikka niitäkin valmistuu.
Onko sillä väliä kummalle sen antaa, isälle vai äidille? Vaikka sitä sanotaan äidin lyyraksi, voi sen antaa myös isälle jos isä sen ansaitsee. Oma isäni oli hirviö, enkä olisi missään tapauksessa antanut hänelle kunnioitusta kasvatustyöstä, vaikka joku perinne sanoisi minulle, että lyyra kuuluisi antaa vain isälle.
Onko olemassa kultaista solmioneulaa, jossa olisi kolme lyyraa? Äidinlyyrat on hankittu yksittäin, mutta isä on jäänyt vaille lyyriaan ja kolmea solmioneulaa ei ole järkevää hankkia. :D
Teetä. Hyvä idea esim. syntymäpäivä- tai joululahjaksi.
Oikein rupesin miettimään miksi minä olen saanut kaksi lyraa, mutta isä ei mitään. Voi miten törppöä. En ikinä ole tullut ajatelleeksi. Ilman muuta aloittaja voi käyttää lyyraa. Onnea ylioppilaasi johdosta!
Käytän kahta lyyra suurella ylpeydellä. Toivottavasti lisää tulossa
Huonoja äitejä riittää pilvin pimein ja hyviä isiä vaikka miten paljon. Minusta lyyran voisi antaa molemmille jos haluaa antaa. Yhtä hyvin hyvä isäkin sen ansaitsee eikä se ole mikään äidin ylistys pelkästään vaikka olisi kuinka netissä näin kirjoitettu.... törkeää isää halventaa.
Koska VAIN ISÄ sen on ansainnut ja se on ylioppilaan kiitos omalle rakkaalle isälleen. Haeppas netistä tietoa.
Olet itse yhruikkuna lapsen omistautuva äiti ja tyttäresi antoi sen ainoastaan omalle isälleen suurella rakkaudella pienen puheen kera lakitus aamuna. Sorppa vaan ruikku äippä ! mutta lyyra kuuluu ISÄLLE!
Äitipuoleksi kuuluu myös lyyra koska hän on opastanut ja kasvattanut mihen kakaroita.