Onko kenellekään käynyt niin, että ihastuminen on vain loppunut. Vaikka tulisi miten ihana ihminen hyvänsä vastaan, niin ei ihastu keneenkään, ei sitten millään, vaikka jopa haluaisi ja järkikin sanoisi, että tuossa olisi oikeasti kaikki sellaiset ihastuttavat asiat. Entäs jos se jatkuu vuosia, ettei ihastu? Voiko ihastuksen tunteet kuolla tai syväjäätyä niin täydellisesti, etten enää koskaan ihastu keneenkään. Taustalla oli jonkinlainen niin totaalinen pettymys, että vaikka siitä on jo yli päässyt, niin ihastumisen kykyä ei enää ole. Palaako tunteet enää sen jälkeen koskaan? Olen kuin kuollut kala tunteissani.
ihastunko enää koskaan
keneenkään
151910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
osta kristallipallo ja kysy siltä.
voin sanoa että ihastuminen pettymyksen jälkeen on taivaallinen tunne=) Meni vaan siinä ihastuksessa hyvä ystävyys pilalle=( Mutta sanoinkin ihastukselle että kiitos kuitenkin siitä että herätit minut taas elämään!!!
Meni noin viis vuotta ennen kun ihastuin mutta onneksi en rakastunut!
Toivon sinulle pettynyt rohkeutta heittäytyä taas elämän virran vietäväksi=)
T:Saman kokenut
nyt aivan umpijäässä niin sitten jos vielä joku kaunis päivä rakastuisin tai vaikka edes ihastuisin niin varmasti tuntuu ihan erityisen hyvältä pitkän jääkauden jälkeen. Hyrrr... :)
se pettymyskin meni pois jo kauan aikaa sitten. Jäljelle ei jäänyt kuin tyhjää. Eikä se sillä tavalla tunnu edes epänormaalilta, tiedän vain, ettei niitä tunteita ole. Kylmyys on minun mielestä eri asia, kylmähän ei edes haluaisi mitään. Tässäkin on jo mennyt vuosia. Kyllä mä menen elämän mukana, mulla ei vain ole ihastumisen tunteita enää ketään sellaista ihmistä kohtaan josta olen vaikka kiinnostunut, en silti ihastu.
mullakin meni eräässä välissä melkein viisi vuotta etten tavannut ketään, josta olisin edes kiinnostunut. Toki siihen vaikutti sen aikainen elämä muutenkin.
Melkoinen coctail se on, muu alavireisyys vaikuttaa, surut, entisten suhteiden lähtemättömät traumat... ja viime kädessä se, ettei vastaan aina vain tule kipinöitä sytyttävää henkilöä.
Yhdyn edellisiin siinä, että on ihana tunne, kun surun jälkeen ensi kertaa oikeasti ihastuu johonkin. Enkä tarkoita mitään laastareita.
kysymys mieleen että voiko sitä yön aikana kuolla, kun sydän on niin totaalisen särkynyt, eikä jaksais hengittää. "Lohduttavaa" oli miete et "onko sil enää väliäkään vaikka yön aikana vahingos kuolis, luisuis pois tästä maailmasta"... Mut kyllä sitä sitten taas vähitellen kaiken loppuun imeytymisen jälkeen on ollut niitä hyviäkin hetkiä. Ja todella siitäkin voi iloita et eipä tarvi enää olla siinä vaihees kun syöksyy sinne paskaan (sillä kertaa)... Et ei voi mennä muutaku ylöspäin.
Mua itteäni taas pelottaa ihastua uudelleen, koska tiijän jo etukäteen et joudun taas pettymään niin kuin on käynyt aina. Must taas tuntuu etten enää uskalla ihastua kehenkään.
sitten kun käykin niin, että juttu onnistuu?
Kyllä ne kaikki vanhat murheet jäävät toissijaiseksi siinä tilanteessa! :))
Tarvittiin vain totaalinen pettymys ja nöyryytys, kylmettyyhän sitä kun tarpeekseen saa. Ensin tuli viha, sitten olin vain turta. En pysty tuntemaan mitään. En uskalla ihastua. Kiinnostuessani ihmisestä kiellän asian ja kemian syttyessä ahdistun.
"These wounds won't seem to heal
This pain is just too real
There's just too much that time cannot erase"
niin kamalaa voi tapahtua, että noin tuntisi?
Kyllä mullakin oli pitkä aika, että jouduin olosuhteiden myötä keskittymään kaikkeen ihan muuhun, eli sinänsä ymmärrän. Mutta ei kai kukaan niin ilkeä voi olla, että tollasta tekisi?
kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tärkeintä on, että kipu on nyt poissa, toivottavasti pysyykin. Tunteiden aika vaan on ohi.
kuulla, että ei ainakaan satu.
Toivottavasti tunteetkin vielä elpyvät joku päivä :) ja sitten taas on tunteiden aika.
Itse olen ihastunut, muutaman kerran sänkyyn hyppäämisen jälkeen, ja tosissani yrittänytkin tutustua toiseen.
Sitten tulee se kuuluisa mutta! Kai sitä on niin saatanan yli-innokas kun tapaa/ihastuu johonkin josta voisi jopa välittää...sitten taas v....ks. No pari kuukautta/vuotta menee taas ilman ihastuksia..suoraa seksin hakua vain ja pelkkää seksiä...olo on taas kuin levottomat I:ä, ei tunne mitään...olla vai ei...tuntea vai ei...alkaa tuntua, että menisi paremmin jos, niin kuin sanoit, "syväjäädyttää" tunteensa...tunteilemalla ei näköjään muuta aikaan kuin paskaa itselleen...
olet tullut siihen tulokseen, että tunteilusta seuraa vain p****? Jos pelkkää seksiä haluaa, niin eihän sitä silloin kai tunteile? Ite en pelkästä seksistä ole ollut missään vaiheessa tosin kiinnostunut, joten en osaa sanoa, miten homma silloin toimii.. siksi ehkä kysynkin :)
Kai sitä välillä hakee pelkkää seksiä, ja herää tunteita. Välillä kuitenkin on ns. saanut ihastuksensa ja asiat ovat varmaan menneet turhankin nopeasti, eli samantien sänkyyn. Välillä on kyllä tunnevammanen olo, pakko myöntää :-)