Oppilaiden

Niin, että sinä olet epäpätevänä parempi opettaja kuin "oikeat opettajat". Varmasti kaikki opettajat kehuvat, jos on aihetta. Liiallinen kehuminen on sitten nuoleskelua.

Pedagogisten opintojen puuttuminen selittääkin, miksi olet valinnut kaverilinjan. Yleinen viisaus sanoo, että opettajan ei pidä olla oppilaidensa kaveri. Luokassa on oltava selvää, kuka määrä ja mitä tunnilla tehdään. Jos kysyt oppilailta heidän neuvojaan, saat niitä varmasti, mutta sinun pitää itse tietää mikä toimii ja miten tunnilla edetään.

Kehua toki saa ja olla ystävällinen oppilaille, mutta väitän, ettei ole oppilaiden etu, että opettaja alkaa neuvotella opettamisesta oppilaiden kanssa. Oppilailla on usein hyvin epärealistisia näkemyksiä opetuksesta ja siitä, miten sen pitäisi tapahtua. Odotetaan, että oppiminen tapahtuisi ikäänkuin itsestään samalla kun pidetään hauskaa tunnilla, katsotaan videoita tms. Joissakin aineissa, kuten historiassa, keskustellaan ja väitellään; sitten vaaditaan muissakin aineissa samanlaista demokratiaa. Kuitenkaan esim. matematiikassa ei ole paljonkaan diskuteeraamista, joko osaat tai et.

Ehkä tärkein viesti, joka opettajan täytyy oppilaille saada viestitetyksi, on se, että oppiminen tapahtuu oppilaan päässä, ei opettajan lusikalla annostelemana ilman oppilaan omia ponnisteluja. Nykyinen kehitys kohti "konsulttiopettajuutta", jossa opettaja on ohjaaja ja enemmänkin sivuhenkiö oppilaan oppilmisprosessissa, on oikea ja kannatettava suuntaus. Siinä mielessä voidaan puhua oppilaiden tasolle, tai pariin, laskeutumisesta.

k2ari kirjoitti:

Pedagogisten opintojen puuttuminen selittääkin, miksi olet valinnut kaverilinjan. Yleinen viisaus sanoo, että opettajan ei pidä olla oppilaidensa kaveri. Luokassa on oltava selvää, kuka määrä ja mitä tunnilla tehdään. Jos kysyt oppilailta heidän neuvojaan, saat niitä varmasti, mutta sinun pitää itse tietää mikä toimii ja miten tunnilla edetään.

Kehua toki saa ja olla ystävällinen oppilaille, mutta väitän, ettei ole oppilaiden etu, että opettaja alkaa neuvotella opettamisesta oppilaiden kanssa. Oppilailla on usein hyvin epärealistisia näkemyksiä opetuksesta ja siitä, miten sen pitäisi tapahtua. Odotetaan, että oppiminen tapahtuisi ikäänkuin itsestään samalla kun pidetään hauskaa tunnilla, katsotaan videoita tms. Joissakin aineissa, kuten historiassa, keskustellaan ja väitellään; sitten vaaditaan muissakin aineissa samanlaista demokratiaa. Kuitenkaan esim. matematiikassa ei ole paljonkaan diskuteeraamista, joko osaat tai et.

Ehkä tärkein viesti, joka opettajan täytyy oppilaille saada viestitetyksi, on se, että oppiminen tapahtuu oppilaan päässä, ei opettajan lusikalla annostelemana ilman oppilaan omia ponnisteluja. Nykyinen kehitys kohti "konsulttiopettajuutta", jossa opettaja on ohjaaja ja enemmänkin sivuhenkiö oppilaan oppilmisprosessissa, on oikea ja kannatettava suuntaus. Siinä mielessä voidaan puhua oppilaiden tasolle, tai pariin, laskeutumisesta.

Lue lisää

>>Pedagogisten opintojen puuttuminen selittääkin, miksi olet valinnut kaverilinjan.>Yleinen viisaus sanoo, että opettajan ei pidä olla oppilaidensa kaveri.>Luokassa on oltava selvää, kuka määrä ja mitä tunnilla tehdään.>Jos kysyt oppilailta heidän neuvojaan, saat niitä varmasti, mutta sinun pitää itse tietää mikä toimii ja miten tunnilla edetään.>Kehua toki saa ja olla ystävällinen oppilaille, mutta väitän, ettei ole oppilaiden etu, että opettaja alkaa neuvotella opettamisesta oppilaiden kanssa.>Odotetaan, että oppiminen tapahtuisi ikäänkuin itsestään samalla kun pidetään hauskaa tunnilla, katsotaan videoita tms.>Kuitenkaan esim. matematiikassa ei ole paljonkaan diskuteeraamista, joko osaat tai et.>Nykyinen kehitys kohti "konsulttiopettajuutta", jossa opettaja on ohjaaja ja enemmänkin sivuhenkiö oppilaan oppilmisprosessissa, on oikea ja kannatettava suuntaus. Siinä mielessä voidaan puhua oppilaiden tasolle, tai pariin, laskeutumisesta.

k2ari kirjoitti:

Pedagogisten opintojen puuttuminen selittääkin, miksi olet valinnut kaverilinjan. Yleinen viisaus sanoo, että opettajan ei pidä olla oppilaidensa kaveri. Luokassa on oltava selvää, kuka määrä ja mitä tunnilla tehdään. Jos kysyt oppilailta heidän neuvojaan, saat niitä varmasti, mutta sinun pitää itse tietää mikä toimii ja miten tunnilla edetään.

Kehua toki saa ja olla ystävällinen oppilaille, mutta väitän, ettei ole oppilaiden etu, että opettaja alkaa neuvotella opettamisesta oppilaiden kanssa. Oppilailla on usein hyvin epärealistisia näkemyksiä opetuksesta ja siitä, miten sen pitäisi tapahtua. Odotetaan, että oppiminen tapahtuisi ikäänkuin itsestään samalla kun pidetään hauskaa tunnilla, katsotaan videoita tms. Joissakin aineissa, kuten historiassa, keskustellaan ja väitellään; sitten vaaditaan muissakin aineissa samanlaista demokratiaa. Kuitenkaan esim. matematiikassa ei ole paljonkaan diskuteeraamista, joko osaat tai et.

Ehkä tärkein viesti, joka opettajan täytyy oppilaille saada viestitetyksi, on se, että oppiminen tapahtuu oppilaan päässä, ei opettajan lusikalla annostelemana ilman oppilaan omia ponnisteluja. Nykyinen kehitys kohti "konsulttiopettajuutta", jossa opettaja on ohjaaja ja enemmänkin sivuhenkiö oppilaan oppilmisprosessissa, on oikea ja kannatettava suuntaus. Siinä mielessä voidaan puhua oppilaiden tasolle, tai pariin, laskeutumisesta.

Lue lisää

>> Luokassa on oltava selvää, kuka määrä ja mitä tunnilla tehdään. Jos kysyt oppilailta heidän neuvojaan, saat niitä varmasti, mutta sinun pitää itse tietää mikä toimii ja miten tunnilla edetään.>Nykyinen kehitys kohti "konsulttiopettajuutta", jossa opettaja on ohjaaja ja enemmänkin sivuhenkiö oppilaan oppilmisprosessissa, on oikea ja kannatettava suuntaus. Siinä mielessä voidaan puhua oppilaiden tasolle, tai pariin, laskeutumisesta.

ihmettelevä kirjoitti:

>> Luokassa on oltava selvää, kuka määrä ja mitä tunnilla tehdään. Jos kysyt oppilailta heidän neuvojaan, saat niitä varmasti, mutta sinun pitää itse tietää mikä toimii ja miten tunnilla edetään.>Nykyinen kehitys kohti "konsulttiopettajuutta", jossa opettaja on ohjaaja ja enemmänkin sivuhenkiö oppilaan oppilmisprosessissa, on oikea ja kannatettava suuntaus. Siinä mielessä voidaan puhua oppilaiden tasolle, tai pariin, laskeutumisesta.

Lue lisää

Ei tuossa ole ristiriitaa. Luokassa määrää opettaja, oli opiskelutapa mikä tahansa. Konsultti tai ei, vastuu on nykyisen lain mukaan opettajalla (ja koululla).

Teinien parissa itsekin kirjoitti:

>>Pedagogisten opintojen puuttuminen selittääkin, miksi olet valinnut kaverilinjan.>Yleinen viisaus sanoo, että opettajan ei pidä olla oppilaidensa kaveri.>Luokassa on oltava selvää, kuka määrä ja mitä tunnilla tehdään.>Jos kysyt oppilailta heidän neuvojaan, saat niitä varmasti, mutta sinun pitää itse tietää mikä toimii ja miten tunnilla edetään.>Kehua toki saa ja olla ystävällinen oppilaille, mutta väitän, ettei ole oppilaiden etu, että opettaja alkaa neuvotella opettamisesta oppilaiden kanssa.>Odotetaan, että oppiminen tapahtuisi ikäänkuin itsestään samalla kun pidetään hauskaa tunnilla, katsotaan videoita tms.>Kuitenkaan esim. matematiikassa ei ole paljonkaan diskuteeraamista, joko osaat tai et.>Nykyinen kehitys kohti "konsulttiopettajuutta", jossa opettaja on ohjaaja ja enemmänkin sivuhenkiö oppilaan oppilmisprosessissa, on oikea ja kannatettava suuntaus. Siinä mielessä voidaan puhua oppilaiden tasolle, tai pariin, laskeutumisesta.

Lue lisää

Riippuu paljon oppiaineesta, mutta ainakaan matemaattisissa aineissa oppiminen ei voi perustua viihtymiseen vaan vaaditaan omia ponnisteluja. Teoreettisesti vaikeiden asioiden motivointikin on ongelmallista: motivaation on tultava oppilaasta itsestään. On mahdoton motivoida esim. neliöjuurien opiskelua muuten kuin vakuuttamalla, että niitä tarvitaan jatkossa. Paras motivaattori on se perinteinen, ilo oppimisesta ja osaamisesta.

Oppilaani oppimistulokset ovat hyviä, koska vaadin heiltä aika paljon. He saattavat nuristakin, mutta oppivat silti.

k2ari kirjoitti:

Riippuu paljon oppiaineesta, mutta ainakaan matemaattisissa aineissa oppiminen ei voi perustua viihtymiseen vaan vaaditaan omia ponnisteluja. Teoreettisesti vaikeiden asioiden motivointikin on ongelmallista: motivaation on tultava oppilaasta itsestään. On mahdoton motivoida esim. neliöjuurien opiskelua muuten kuin vakuuttamalla, että niitä tarvitaan jatkossa. Paras motivaattori on se perinteinen, ilo oppimisesta ja osaamisesta.

Oppilaani oppimistulokset ovat hyviä, koska vaadin heiltä aika paljon. He saattavat nuristakin, mutta oppivat silti.

Lue lisää

Tässä nyt mennään vähän opettajan toimivaltuuksien ulkopuolelle, mutta kyllä mekaanisen laskemisen osuutta koulumatematiikassa voitaisiin huomattavasti vähentää. Miksi ihmeessä esimerkiksi jakokulma on ala-asteella niinkin keskeisessä asemassa kuin se on?

Laskinten aikakaudella tarkka mekaaninen laskeminen voitaisiin jättää aika vähällekin, ja sen sijaan harjoitella likiarvoista päässälaskua, laskimen käyttöä ja päättelytehtäviä.

Sen opettaja voi kuitenkin tehdä, että suosii pähkäilytehtäviä ja käytännön tehtäviä mekaanisen runnomisen sijaan, sikäli kun opetussuunnitelma siihen venyy. Matematiikan ei tarvitse aina olla tylsää.

k2ari kirjoitti:

Riippuu paljon oppiaineesta, mutta ainakaan matemaattisissa aineissa oppiminen ei voi perustua viihtymiseen vaan vaaditaan omia ponnisteluja. Teoreettisesti vaikeiden asioiden motivointikin on ongelmallista: motivaation on tultava oppilaasta itsestään. On mahdoton motivoida esim. neliöjuurien opiskelua muuten kuin vakuuttamalla, että niitä tarvitaan jatkossa. Paras motivaattori on se perinteinen, ilo oppimisesta ja osaamisesta.

Oppilaani oppimistulokset ovat hyviä, koska vaadin heiltä aika paljon. He saattavat nuristakin, mutta oppivat silti.

Lue lisää

*Riippuu paljon oppiaineesta, mutta ainakaan matemaattisissa aineissa oppiminen ei voi perustua viihtymiseen vaan vaaditaan omia ponnisteluja.*

Niin ja millähän mittarilla nuo ovat ristiriidassa keskenään. Oppilaat on saatava niin motivoituneiksi, että he viihtyvät oppiessaan ja oppiminen on hauskaa. Ponnistelu on hauskaa, jos on joku syy ja päämäärä ponnistella. Joo, tiedän vuosien kokemuksella, että tuo ei ole helppoa, mutta se, että pitää pitkästyttäviä tunteja eikä jaksa kehittyä sillä verukkeella, että oppimisen ei pidä olla hauskaa on aika yleistä.

maisteri, ei auskultoinut kirjoitti:

Tässä nyt mennään vähän opettajan toimivaltuuksien ulkopuolelle, mutta kyllä mekaanisen laskemisen osuutta koulumatematiikassa voitaisiin huomattavasti vähentää. Miksi ihmeessä esimerkiksi jakokulma on ala-asteella niinkin keskeisessä asemassa kuin se on?

Laskinten aikakaudella tarkka mekaaninen laskeminen voitaisiin jättää aika vähällekin, ja sen sijaan harjoitella likiarvoista päässälaskua, laskimen käyttöä ja päättelytehtäviä.

Sen opettaja voi kuitenkin tehdä, että suosii pähkäilytehtäviä ja käytännön tehtäviä mekaanisen runnomisen sijaan, sikäli kun opetussuunnitelma siihen venyy. Matematiikan ei tarvitse aina olla tylsää.

Lue lisää

Ei ole matematiikka ole "aina" tylsää, ei edes suurimman osan aikaa. Monet heikotkin oppilaat myöntävät pitävänsä matematiikasta, ainakin silloin kun osaavat jotain.

Laskin, tuo pirun käsikassara, on tuhonnut parin sukupolven laskutaidon ja lukujen "lukemistaidon". Laskimienkin käytössä suurin ongelma on se, että oppilaat eivät nykyisin osaa arvioida tuloksen suuruutta - tai onko edes oikein.

höpö... kirjoitti:

*Riippuu paljon oppiaineesta, mutta ainakaan matemaattisissa aineissa oppiminen ei voi perustua viihtymiseen vaan vaaditaan omia ponnisteluja.*

Niin ja millähän mittarilla nuo ovat ristiriidassa keskenään. Oppilaat on saatava niin motivoituneiksi, että he viihtyvät oppiessaan ja oppiminen on hauskaa. Ponnistelu on hauskaa, jos on joku syy ja päämäärä ponnistella. Joo, tiedän vuosien kokemuksella, että tuo ei ole helppoa, mutta se, että pitää pitkästyttäviä tunteja eikä jaksa kehittyä sillä verukkeella, että oppimisen ei pidä olla hauskaa on aika yleistä.

Lue lisää

"Ponnistelu on hauskaa, jos on joku syy ja päämäärä ponnistella."

Tuo on triviaalisti totta, mutta opiskelun motiviina, saati sitten päämääränä - kauhistuttava ajatuskin - ei voi olla tuntien hauskuus. Jossakin vaiheessa hauskuus kuitenkin loppuu ja sitten on "suru puserossa", jos ei osaa opiskella muuten kuin videoiden tms. avulla. Kun vaadin oppilailta vakavaa asennetta opiskeluun, teen samalla palveluksen viihdepainotteisille opettajille, jotka voivat keskittyä palikkaleikkeihinsä.

Palikkaleikeistä tuli mieleen tutkimus, jossa testattiin vähennyslaskun opettamista lapsille kahdelle eri tavalla: toinen ryhmä opiskeli perinteisellä tavalla paperilla allekkain laskemalla, toinen käytti havainnollistamisvälineinä tarkoitukseen tehtyjä palikoita. Vertailun tulos oli, että molemmat ryhmät oppivat asian yhtä hyvin, palikkaryhmä vain käytti siihen paljon enemmän aikaa. Eräs palikkaryhmän lapsi olikin kysellyt, miksei lasketa ihan normaalilla tavalla. Niinpä.

k2ari kirjoitti:

"Ponnistelu on hauskaa, jos on joku syy ja päämäärä ponnistella."

Tuo on triviaalisti totta, mutta opiskelun motiviina, saati sitten päämääränä - kauhistuttava ajatuskin - ei voi olla tuntien hauskuus. Jossakin vaiheessa hauskuus kuitenkin loppuu ja sitten on "suru puserossa", jos ei osaa opiskella muuten kuin videoiden tms. avulla. Kun vaadin oppilailta vakavaa asennetta opiskeluun, teen samalla palveluksen viihdepainotteisille opettajille, jotka voivat keskittyä palikkaleikkeihinsä.

Palikkaleikeistä tuli mieleen tutkimus, jossa testattiin vähennyslaskun opettamista lapsille kahdelle eri tavalla: toinen ryhmä opiskeli perinteisellä tavalla paperilla allekkain laskemalla, toinen käytti havainnollistamisvälineinä tarkoitukseen tehtyjä palikoita. Vertailun tulos oli, että molemmat ryhmät oppivat asian yhtä hyvin, palikkaryhmä vain käytti siihen paljon enemmän aikaa. Eräs palikkaryhmän lapsi olikin kysellyt, miksei lasketa ihan normaalilla tavalla. Niinpä.

Lue lisää

*opiskelun motiviina, saati sitten päämääränä - kauhistuttava ajatuskin - ei voi olla tuntien hauskuus.*

Ei tietenkään, mutta päämääränä voisikin olla, että oppiminen on hauskaa, oli keino mikä vain. Kyllä oppilaat saa motivoitua laskemaan vähennyslaskuja paperilla monella tavalla, erilaisten pelien avulla jne. Ei ole pakko sanoa, että nyt lasketaan, minä olen opettaja ja määrään, te laskette tai itkette ja laskette kesällä. Näitä on aina laskettu, minäkin laskin nuorena, oppiminen ei ole hauskaa. Tuo on vain huono tekosyy huonolle opettajalle. Kun yläaste loppuu, niin lähdetään jatko-opiskelemaan sen takia, että oppiminen on hauskaa! Sellainen opetus joka tuntuu oppilaista pakottamiselta, ts. ilman oppilaan omaa motivaatiota ei ole tehokasta. Oppilaan pitää haluta oppia. Kuten tiedät, tietoa ei voi kaataa oppilaiden päähän, vaan oppilaan on itse rakennettava... (konstruktivismi jne.)

on hauskaa kirjoitti:

*opiskelun motiviina, saati sitten päämääränä - kauhistuttava ajatuskin - ei voi olla tuntien hauskuus.*

Ei tietenkään, mutta päämääränä voisikin olla, että oppiminen on hauskaa, oli keino mikä vain. Kyllä oppilaat saa motivoitua laskemaan vähennyslaskuja paperilla monella tavalla, erilaisten pelien avulla jne. Ei ole pakko sanoa, että nyt lasketaan, minä olen opettaja ja määrään, te laskette tai itkette ja laskette kesällä. Näitä on aina laskettu, minäkin laskin nuorena, oppiminen ei ole hauskaa. Tuo on vain huono tekosyy huonolle opettajalle. Kun yläaste loppuu, niin lähdetään jatko-opiskelemaan sen takia, että oppiminen on hauskaa! Sellainen opetus joka tuntuu oppilaista pakottamiselta, ts. ilman oppilaan omaa motivaatiota ei ole tehokasta. Oppilaan pitää haluta oppia. Kuten tiedät, tietoa ei voi kaataa oppilaiden päähän, vaan oppilaan on itse rakennettava... (konstruktivismi jne.)

Lue lisää

Aikaisemmin jo totesinkin, että oppilaat usein luulevat opettajan tehtävänä olevan tiedon jakaminen "lusikalla" eli tiedon "kaataminen päähän", kuten sanoit. Mielipide-ero meidän välillä on siinä, mitä tiedon "rakentaminen" edellyttää ja tarkoittaa: sinun mielestäsi opetuksen tekemistä mahdollisimman hauskaksi, minun mielestäni oppilaiden omia ponnisteluja.

Ero ei ole suuri mutta periaatteessa merkittävä. Väitän edelleen, että hauskuus ei kanna kovin pitkälle. Myönnän, että osa oppilaista ei pysty vakavaan työntekoon ja putoaa sen takia aikaisemmin kuin viihdemenetelmän avulla tapahtuisi.

Kysymys on myös siitä, keitä opetus palvelee. Nykyinen koulu kohdistaa opetuksen heikommille, hyvät eivät saa tarvitsemaansa rohkaisua. Kuitenkin peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteet ovat aika kovia ainakin matematiikassa. Usein 9-luokkalaiset järkyttyvät saadessaan valtakunnallisen kokeen eteensä: vaatimustaso on kova. Kaikki ei voi olla vain leikkiä.

En tiedä yhtään peruskoulun matematiikan opettajaa, joka voisi käyttää viihdevälineitä, palikoita ym., _oleellisena_ osana opetustaan. Tunnit eivät yksinkertaisesti riitä.

k2ari kirjoitti:

Aikaisemmin jo totesinkin, että oppilaat usein luulevat opettajan tehtävänä olevan tiedon jakaminen "lusikalla" eli tiedon "kaataminen päähän", kuten sanoit. Mielipide-ero meidän välillä on siinä, mitä tiedon "rakentaminen" edellyttää ja tarkoittaa: sinun mielestäsi opetuksen tekemistä mahdollisimman hauskaksi, minun mielestäni oppilaiden omia ponnisteluja.

Ero ei ole suuri mutta periaatteessa merkittävä. Väitän edelleen, että hauskuus ei kanna kovin pitkälle. Myönnän, että osa oppilaista ei pysty vakavaan työntekoon ja putoaa sen takia aikaisemmin kuin viihdemenetelmän avulla tapahtuisi.

Kysymys on myös siitä, keitä opetus palvelee. Nykyinen koulu kohdistaa opetuksen heikommille, hyvät eivät saa tarvitsemaansa rohkaisua. Kuitenkin peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteet ovat aika kovia ainakin matematiikassa. Usein 9-luokkalaiset järkyttyvät saadessaan valtakunnallisen kokeen eteensä: vaatimustaso on kova. Kaikki ei voi olla vain leikkiä.

En tiedä yhtään peruskoulun matematiikan opettajaa, joka voisi käyttää viihdevälineitä, palikoita ym., _oleellisena_ osana opetustaan. Tunnit eivät yksinkertaisesti riitä.

Lue lisää

*Mielipide-ero meidän välillä on siinä, mitä tiedon "rakentaminen" edellyttää ja tarkoittaa: sinun mielestäsi opetuksen tekemistä mahdollisimman hauskaksi, minun mielestäni oppilaiden omia ponnisteluja.*

En suinkaan tarkoita opetuksen hauskaksi tekemisellä opettajan sirkustemppuja ja palikoita, vaan oppilaiden motivoimista toimintaan. Pitää antaa oppilaille syy oppia. Ei harjoitella vähennyslaskua vain siksi, että matikan tunneilla lasketaan vähennyslaskuja, vaan siksi, että siitä on oppilaille jotain hyötyä. Mitä hyötyä, se on opettajan tehtävä selventää. Kaikki eivät ymmärrä pitkän tähtäimen hyötyä, jotkut ymmärtävät ja motivoituvat jo siitä. Niille jotka eivät ymmärrä päämääränä voi olla vaikka oppia pelaamaan jotain peliä tms. josta on hyötyä heti.

*Väitän edelleen, että hauskuus ei kanna kovin pitkälle.*

Väität siis, että oppiminen ei voi olla hauskaa? Ja että oppiminen on parempaa jos oppilailla ei ole hauskaa?

*Kysymys on myös siitä, keitä opetus palvelee.*

Eiköhän se _kaikkia_ oppilaita palvele. Eriyttäminen on se keino, jolla kaikkia voidaan palvella motivaatioon ja tasoon nähden parhaalla tavalla.

*Nykyinen koulu kohdistaa opetuksen heikommille, hyvät eivät saa tarvitsemaansa rohkaisua. *

Nykyinen koulu olet sinä. Sinä voit opettajana tehdä ihan mitä haluat OPSin puitteissa. Eriyttää, motivoida, pelata, leikkiä...

*Kuitenkin peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteet ovat aika kovia ainakin matematiikassa. *

Eiköhän se oppimaan oppiminen ole tärkeämpää kuin muistaa miten ympyrän pinta-ala lasketaan. Ei ole niinkään tärkeää mitä opetetaan vaan miten opetetaan.

*En tiedä yhtään peruskoulun matematiikan opettajaa, joka voisi käyttää viihdevälineitä, palikoita ym., _oleellisena_ osana opetustaan.*

Jaa, minä tiedän.

on hauskaa kirjoitti:

*Mielipide-ero meidän välillä on siinä, mitä tiedon "rakentaminen" edellyttää ja tarkoittaa: sinun mielestäsi opetuksen tekemistä mahdollisimman hauskaksi, minun mielestäni oppilaiden omia ponnisteluja.*

En suinkaan tarkoita opetuksen hauskaksi tekemisellä opettajan sirkustemppuja ja palikoita, vaan oppilaiden motivoimista toimintaan. Pitää antaa oppilaille syy oppia. Ei harjoitella vähennyslaskua vain siksi, että matikan tunneilla lasketaan vähennyslaskuja, vaan siksi, että siitä on oppilaille jotain hyötyä. Mitä hyötyä, se on opettajan tehtävä selventää. Kaikki eivät ymmärrä pitkän tähtäimen hyötyä, jotkut ymmärtävät ja motivoituvat jo siitä. Niille jotka eivät ymmärrä päämääränä voi olla vaikka oppia pelaamaan jotain peliä tms. josta on hyötyä heti.

*Väitän edelleen, että hauskuus ei kanna kovin pitkälle.*

Väität siis, että oppiminen ei voi olla hauskaa? Ja että oppiminen on parempaa jos oppilailla ei ole hauskaa?

*Kysymys on myös siitä, keitä opetus palvelee.*

Eiköhän se _kaikkia_ oppilaita palvele. Eriyttäminen on se keino, jolla kaikkia voidaan palvella motivaatioon ja tasoon nähden parhaalla tavalla.

*Nykyinen koulu kohdistaa opetuksen heikommille, hyvät eivät saa tarvitsemaansa rohkaisua. *

Nykyinen koulu olet sinä. Sinä voit opettajana tehdä ihan mitä haluat OPSin puitteissa. Eriyttää, motivoida, pelata, leikkiä...

*Kuitenkin peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteet ovat aika kovia ainakin matematiikassa. *

Eiköhän se oppimaan oppiminen ole tärkeämpää kuin muistaa miten ympyrän pinta-ala lasketaan. Ei ole niinkään tärkeää mitä opetetaan vaan miten opetetaan.

*En tiedä yhtään peruskoulun matematiikan opettajaa, joka voisi käyttää viihdevälineitä, palikoita ym., _oleellisena_ osana opetustaan.*

Jaa, minä tiedän.

Lue lisää

"Väität siis, että oppiminen ei voi olla hauskaa? Ja että oppiminen on parempaa jos oppilailla ei ole hauskaa?"

Ei, väitän että sen hauskuuden (motivaation, kiinnostuksen, mitä nimeä siitä nyt halutaankin käyttää) on oltava oppilaan omaa, ei opettajan showta.

"Eiköhän se oppimaan oppiminen ole tärkeämpää kuin muistaa miten ympyrän pinta-ala lasketaan."

Ikävä kyllä OPS vaatii sen kaavankin osaamista.

"Ei ole niinkään tärkeää mitä opetetaan vaan miten opetetaan."

Järkyttävää mutta totta. Nykyisin muoto on sisältöä tärkeämpi.

" *En tiedä yhtään peruskoulun matematiikan opettajaa, joka voisi käyttää viihdevälineitä, palikoita ym., _oleellisena_ osana opetustaan.*

Jaa, minä tiedän."

Enpä usko. Tai sitten näiden opettajien tunneilla vai "pelataan" eikä lasketa. Vaihtoehto sekin, minä pidän laskemisen harjoittelua tunnilla tärkeämpänä. Minun oppilaideni ei tarvitse tehdä niin paljon kotilaskuja, he oppivat varmemmin - ja useimmat jopa pitävät siitä.

k2ari kirjoitti:

"Väität siis, että oppiminen ei voi olla hauskaa? Ja että oppiminen on parempaa jos oppilailla ei ole hauskaa?"

Ei, väitän että sen hauskuuden (motivaation, kiinnostuksen, mitä nimeä siitä nyt halutaankin käyttää) on oltava oppilaan omaa, ei opettajan showta.

"Eiköhän se oppimaan oppiminen ole tärkeämpää kuin muistaa miten ympyrän pinta-ala lasketaan."

Ikävä kyllä OPS vaatii sen kaavankin osaamista.

"Ei ole niinkään tärkeää mitä opetetaan vaan miten opetetaan."

Järkyttävää mutta totta. Nykyisin muoto on sisältöä tärkeämpi.

" *En tiedä yhtään peruskoulun matematiikan opettajaa, joka voisi käyttää viihdevälineitä, palikoita ym., _oleellisena_ osana opetustaan.*

Jaa, minä tiedän."

Enpä usko. Tai sitten näiden opettajien tunneilla vai "pelataan" eikä lasketa. Vaihtoehto sekin, minä pidän laskemisen harjoittelua tunnilla tärkeämpänä. Minun oppilaideni ei tarvitse tehdä niin paljon kotilaskuja, he oppivat varmemmin - ja useimmat jopa pitävät siitä.

Lue lisää

*Ei, väitän että sen hauskuuden (motivaation, kiinnostuksen, mitä nimeä siitä nyt halutaankin käyttää) on oltava oppilaan omaa, ei opettajan showta.*

Ja opettajan tehtävä lienee herättää se kiinnostus? On ymmärrettävää ettei oppilaita luontaisesti kiinnosta kaikki aineet mitä opetetaan, monta tuntia päivässä uutta asiaa. Asiaa ei myöskään paranna jos opettaja pakottaa laskemaan jotain ilman perusteluja mihin sitä tarvitaan. Opettajan tehtävä on myös osoittaa oppilaille mihin tietoa käytetään, mitä hyötyä oppilaalle on oppimisesta (paitsi numero todistuksessa).

"Eiköhän se oppimaan oppiminen ole tärkeämpää kuin muistaa miten ympyrän pinta-ala lasketaan."
*Ikävä kyllä OPS vaatii sen kaavankin osaamista.*

Mutta vaatii myös oppimaan oppimisen oppimista. Onko jonkun kaavan ulkoaosaaminen mielestäsi tärkeämpää kuin oppilaan luovan ajattelun, ongelmanratkaisutaitojen ja tiedonhankintataitojen kehittäminen. Koulun jälkeen, sanotaan pari vuotta yläasteen jälkeen, kuinka moni oppilas muistaa esim. ympyrän pinta-alan, pallon tilavuuden tai kartion tilavuuden kaavat? Kuinka paljon näitä tarvitsee työssään edes matemaattisella alalla työskentelevä?

"Nykyisin muoto on sisältöä tärkeämpi."

Todellakin, ei opetella ulkoa kasaa irtotietoja vaan hahmotetaan kokonaisuuksia ja keinoja miten niitä hahmotetaan ja hallitaan.

"Enpä usko. Tai sitten näiden opettajien tunneilla vai "pelataan" eikä lasketa. Vaihtoehto sekin, minä pidän laskemisen harjoittelua tunnilla tärkeämpänä. Minun oppilaideni ei tarvitse tehdä niin paljon kotilaskuja, he oppivat varmemmin - ja useimmat jopa pitävät siitä."

Kyllähän laskeminenkin tärkeää on, ehkä tärkeintä. Mutta kyllä matematiikassakin on paljon käsitteitä joiden hahmottaminen onnistuu paremmin palikoiden ja leikkien avulla. Kotitehtävien tärkein antihan ei ole se, että oppilaat saavat vihkoon paljon laskuja, vaan se, että he kotona palauttavat asiat mieleensä jolloin oppiminen tutkitusti tehostuu huomattavasti. Ei koulussa voi tehdä kotitehtäviä. Koulussa tehdään tehtäviä, jos palkintona on se, ettei kotona enää tarvitse laskea, niin motivaatiokeino on väärä (joskin tehokas).

Taidamme olla kaikesta eri mieltä?

maisteri, ei auskultoinut kirjoitti:

Tässä nyt mennään vähän opettajan toimivaltuuksien ulkopuolelle, mutta kyllä mekaanisen laskemisen osuutta koulumatematiikassa voitaisiin huomattavasti vähentää. Miksi ihmeessä esimerkiksi jakokulma on ala-asteella niinkin keskeisessä asemassa kuin se on?

Laskinten aikakaudella tarkka mekaaninen laskeminen voitaisiin jättää aika vähällekin, ja sen sijaan harjoitella likiarvoista päässälaskua, laskimen käyttöä ja päättelytehtäviä.

Sen opettaja voi kuitenkin tehdä, että suosii pähkäilytehtäviä ja käytännön tehtäviä mekaanisen runnomisen sijaan, sikäli kun opetussuunnitelma siihen venyy. Matematiikan ei tarvitse aina olla tylsää.

Lue lisää

Kertokaapa te nykyajan matikanopet miten motivoitte oppilaille esim. logaritmit, sinit ja cosinit ja muut mystiset jutut, joita minäkin kouluaikoina väänsin pää punaisena niistä juuri mitään tajuamatta. En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään miksi semmoisia piti opetella! Monien muiden kouluaineiden hyödyllisyyden olen tajunnut nyt aikuisiällä, jotkut tuntuivat hyödyllisiltä jo kouluaikoina (esim. kaikki kielet), mutta matematiikka...

k2ari kirjoitti:

"Väität siis, että oppiminen ei voi olla hauskaa? Ja että oppiminen on parempaa jos oppilailla ei ole hauskaa?"

Ei, väitän että sen hauskuuden (motivaation, kiinnostuksen, mitä nimeä siitä nyt halutaankin käyttää) on oltava oppilaan omaa, ei opettajan showta.

"Eiköhän se oppimaan oppiminen ole tärkeämpää kuin muistaa miten ympyrän pinta-ala lasketaan."

Ikävä kyllä OPS vaatii sen kaavankin osaamista.

"Ei ole niinkään tärkeää mitä opetetaan vaan miten opetetaan."

Järkyttävää mutta totta. Nykyisin muoto on sisältöä tärkeämpi.

" *En tiedä yhtään peruskoulun matematiikan opettajaa, joka voisi käyttää viihdevälineitä, palikoita ym., _oleellisena_ osana opetustaan.*

Jaa, minä tiedän."

Enpä usko. Tai sitten näiden opettajien tunneilla vai "pelataan" eikä lasketa. Vaihtoehto sekin, minä pidän laskemisen harjoittelua tunnilla tärkeämpänä. Minun oppilaideni ei tarvitse tehdä niin paljon kotilaskuja, he oppivat varmemmin - ja useimmat jopa pitävät siitä.

Lue lisää

...pystyyn! k2ari: taidat olla aika vanhanaikainen! Tässä paistaa luterilainen "työtä on tehtävä verenmaku suussa" -asenne, "jos työnteko on hauskaa, jossain mättää".

Mielestäni on aika kamalaa, jos oppilasta ei kuunnella! Hölmöltäkin kuuluvassa kritiikissä on aina totuuden siemen, opetettavaa asiaa ei ole tajuttu. Eikö silloin opettajan kuuluisi ottaa selvää, mistä se johtuu ja yrittää korjata tilanne? "Teinien parissa itsekin" kirjoittaa hyviä kommentteja! On todella tärkeää, että opettaja reflektoi jatkuvasti työtään, myös yhteistyössä oppilaiden kanssa! k2ari: Asenteestasi paistaa kunnioituksen puute lapsia kohtaan. :(