Tänään aloitin homekotimme tyhjentämisen. Homma ei ole mitenkään helppo, jokaisen tavaran kun otat käteen niin tulee muistoja.
Kovetin vain mieleni ja kannoin traktorin kärrylle tavaraa. Valokuvat aion laminoida ja lasten piirrustukset kopioida ja askartelujen osalta en ole vielä keksinyt ideaa.
Nyt on ensimmäinen päivä takana tai siis muutama tunti, kun ei pystynyt kauempaa olla sillä alkoi rintaa puristaa.
Nyt on parituntia kun tulin sieltä kotiin(evakko asuntoon)ja nyt pakottaa aivan hirveästi toista polvea. Ensin ihmettelin että mitä se on, mutta ilmeisesti se on näitä homeoireita. Minulla oli nimittäin kotona ollessa reumaattisia kipuja.
Kurkku on kipeä ja korvaa särkee.
On se raskasta, kun pitää hävittää "entinen" elämä ja tietää että kun sinne menee tulee sairaaksi mutta kun sekin on tehtävä ennen purkua.
Onko täällä muita saman kokeneita jotka ovat joutuneet purkamaan talon? Olisi kiva kuulla kommentteja ja kuinka henkisesti selvisitte.
Kovetin vain mieleni ja kannoin traktorin kärrylle tavaraa. Valokuvat aion laminoida ja lasten piirrustukset kopioida ja askartelujen osalta en ole vielä keksinyt ideaa.
Nyt on ensimmäinen päivä takana tai siis muutama tunti, kun ei pystynyt kauempaa olla sillä alkoi rintaa puristaa.
Nyt on parituntia kun tulin sieltä kotiin(evakko asuntoon)ja nyt pakottaa aivan hirveästi toista polvea. Ensin ihmettelin että mitä se on, mutta ilmeisesti se on näitä homeoireita. Minulla oli nimittäin kotona ollessa reumaattisia kipuja.
Kurkku on kipeä ja korvaa särkee.
On se raskasta, kun pitää hävittää "entinen" elämä ja tietää että kun sinne menee tulee sairaaksi mutta kun sekin on tehtävä ennen purkua.
Onko täällä muita saman kokeneita jotka ovat joutuneet purkamaan talon? Olisi kiva kuulla kommentteja ja kuinka henkisesti selvisitte.
Vastaukset 3
Vanhimmat
käytä silnersuojainta, uimalaseja ja käsineitä. Älä päästä hometta myöskään iholle. Näin ainakin terveydelliset vauriot jäävät pienemmiksi, henkisiin ei taida paljon neuvoja olla. Olen itse hävittänyt tavarani parikin kertaa, ensin avioerossa ja sitten homeen takia, mutta ei tähän totu ikinä.
Kuulostaa niin karmean tutulta.Kirjatkin jotka olivat tärkeitä,ovat edelleen muovilaatikoissa,jos voisi edes muutaman jättää.Valokuvat pahvilaatikoissa,olkoon toistaiseksi,ehkä joskus selvittelen nekin.Pois en haluaisi heittää.Tavaraahan se vain on,mutta monesta esineestä tai huonekalusta huokui muisto jostakin....ja niistä oli kaikista vaan luovuttava.Vielä pitäisi kerran käydä hometalolla ennen purkua,nyt jo henkisestikin tekee pahaa.Tulee mieleen kaikki se,mitä tuli läpikäytyä.Kaikki epäilyt,epäoikeudenmukaisuus,taistelut viranomaisten luuloja vastaan.Ja vielä pitäisi avata haavat,sillä käräjät odottavat edelleen.Kyllä on sietämättömän pitkiä nämä prosessit,tuntuu että uuden elämän alkuun on vaikea päästä.Samoin kuten sinullakin,aina putkahtelee vieläkin uusia oireita ja tuntemuksia.Ei pidä paikkaansa,kuten lääkärit väittävät (asiantuntijat)että oireet loppuvat kun muutat pois.Tosin helpottaa,vaan ei lopu.
Tulipalossakin menettää ja vakuutus korvaa ja ihmisiltä liikenee ymmärrystä,se on jotain niin konkreettista.Homeelle kun omaisuutensa menettää,kukaan ei korvaa,harva uskoo ja lisäksi on oikeusprosessit myyjän kanssa ja vielä homealtistuminen.
Voimia teidän perheelle.Kyllä se aurinko joskus risukasaankin paistaa!
kaikille homekotien tyhjentäjät! Minun kotini oli terve; ainoastaan työpaikka oli "saastunut" ja pääsin aineellisesti vähällä; vain kaikki vaatteet jouduin heittämään roskiin , sekä omani että mieheni. Tunteiden kirjo kaiken sairastelun ja terveyden menetyksen osalta on kyllä tuttu, myös oikedenkäynnin osalta. Ja sen myöskin että Suomessa ei saa oikeutta ja että todistelutaakka langetetaan vakavasti sairastuneen ja terveytensä menettäneen niskaan! Jaksakaa taistella oikeuksienne puolesta!!