Olen vähän teille kateellinen

Minä olin paljon vanhempi tullesani isoäidiksi.

Minulla on ystäviä, jotka ovat tulleet isoäideiksi nelikymppisinä, enkä todellakaan ole koskaan sillä asialla itseäni stressannut.
Aina oli niin paljon huolta esim. äitini ja tyttäreni sairauksista, että ne ovat vieneet lähes kaikki ylimääräiset voimavarani.

Minulla on vain kaksi lastenlasta ja on paljon mahdollista, ettei enempää tulekaan. Olen kiitollinen näistä kahdesta, mutta ei minulle mikään katastrofi olisi ollut, mikäli ei olisi tullut yhtään.
Tietenkin he ovat äärettömän rakkaita ja tärkeitä nyt, kun ovat olemassa.
Olisin kuitenkin selviytynyt ilmankin.

Tosin tarvitsin lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi 1 - 2 koiraa. Ehkä ne olivat lastenlasten korvikkeita, vaikka en niitä sellaisina ajatellutkaan.

Yhdellä ystävälläni on 13 lastenlasta ja toisella ei yhtään. Varmasti hänkin aikoinaan toivoi sellaisen saavansa. Hän on kuitenkin sopeutunut tilanteeseen, eikä ole syyllistänyt miniäänsä, jolla edellisestä avioliitosta on tytär, eikä ole uraihmisenä halunnut lisää lapsia.
Sanoit aivan oikein, ettei lapsenlapsettomuus ole naiselle samanlainen suru kuin lapsettomuus.

Sinä todennäköisesti tulet kuitenkin lapsenlapsia saamaan, ehkä useitakin. Nyt voit kerätä välillä voimia, että jaksat iloita sitten, kun heidän aikansa tulee ja mahdollisesti antaa apuasi, mikäli sitä tarvitaan ja pyydetään.

Hyvää kesää sinulle.

Voi ystävä hyvä, älä yhtään huolehdi äläkä huolestu - ei minullekaan kukaan kertonut etukäteen että minusta joskus tulee mummo. mutta kappas vaan, yks kaksi olinkin...onhan se ihanaa olla mummo.
ne pienet, suloiset " mummon pienet".
on vielä hyvät välit lapsiin/puolisoihin ettei tule mitään valtataistelua kuten olen tällä palstalla ikävä kyllä huomannut, että joillakin on.