Kovaa sakkia

Aika moni, varmaan suurin osa, on näihin lajeihin joskus ajautunut ainakin suureksi osaksi siitä syystä, että on enemmän tai vähemmän pelottanut turpaan saanti. Sitten myöhemmin on enemmänkin kiinnostus kamppailua kohtaan pitänyt mukana. Kamppailu kehässä ja sulkiskentälläkin symboloi taistelua, ja ihminen on sotaisa apina. Voittaminen "laillisesti" kehässä ja jopa sodassa tuntuu hyvältä, mutta kulttuurimme opettamana tappeleminen kadulla ei useimmista tunnu, vaikka voittaisikin.

Mielenkiintoisempi kysymys sitten on nämä sotaveteraanit, useita ihmisiä tappaneet, että siinähän sitä tulee turistua moninkertaisen murhamiehen kanssa kuin ei mitään... Niinpä, pienestä se on kiinni, mikä on hyväksyttyä tappamista ja mikä ei.

Rukiver kirjoitti:

Aika moni, varmaan suurin osa, on näihin lajeihin joskus ajautunut ainakin suureksi osaksi siitä syystä, että on enemmän tai vähemmän pelottanut turpaan saanti. Sitten myöhemmin on enemmänkin kiinnostus kamppailua kohtaan pitänyt mukana. Kamppailu kehässä ja sulkiskentälläkin symboloi taistelua, ja ihminen on sotaisa apina. Voittaminen "laillisesti" kehässä ja jopa sodassa tuntuu hyvältä, mutta kulttuurimme opettamana tappeleminen kadulla ei useimmista tunnu, vaikka voittaisikin.

Mielenkiintoisempi kysymys sitten on nämä sotaveteraanit, useita ihmisiä tappaneet, että siinähän sitä tulee turistua moninkertaisen murhamiehen kanssa kuin ei mitään... Niinpä, pienestä se on kiinni, mikä on hyväksyttyä tappamista ja mikä ei.

Lue lisää

Pitänet tuota kulttuurin opettamaa eroa kuitenkin hyvänä asiana? Koko ihmisyytemme on kulttuurin tuotos, sen vuoksi emme ole apinoita ja pystymme kanavoimaan noita pimeitä puoliamme vaikka kamppailu-urheiluun, jos haluamme.

Juu ihan mahdollisesti trolli.
Mutta siltä varalta ettei ole niin onhan se hyvä kertoa oma tarina miksi taistelulajien maailmaan joutui. Itselläni oli puhtaasti väkivallan uhka, joka ajoi salille opiskelemaan itsepuolustusta. Harjoittelu on edelleenkin minulla itsepuolustusmielistä harjoittelua. Koskaan en ole aloittanut tappelua, ja tappelun tullen pyrin käyttämään pienimmän vahingon kaavaa... turha aiheuttaa turhaa kipua ja väkivaltaa.
Tosin itsepuolustuksen lisäksi kiinnostus heräsi myöhemmin itse tyylistä, sen historiasta ja traditioista, Kiinasta ylipäätänsä ja taolaisuudesta... sillä tiellä ollaan edelleen vahvasti.
Minun ei tarvitse "väkivaltaisuuttani" puolustella sillä toimin vain silloin kun joku kimppuuni käy ja tällöinkin vain sen verran, että pääsen itse tilanteesta pois. Paljon huonommin asiat olisivat, mikäli mainostaisin taistelulajeja hyvänä kunnon kohottajana ja sillä, että sieltä saa uusia ystäviä ja minun tarvitsisi tekojani puolustella nakkijonotappelun jälkeen.