Nyt on kulunut reilu viikko siitä kun sakemanni urokseni leikattiin.
Ennen lenkillä koirani ärmensi ainoastaan muille suunnilleen kokoisilleen uroksille,mut nyt leikkauksen jälkeen se on ruvennut pikkukoirille ja tytöillekin ärmentämään.
Onko kellään omia kokemuksia tai tietoa asiasta onko tämä normaalia käytöstä leikkauksen jälkeen?
Ennen lenkillä koirani ärmensi ainoastaan muille suunnilleen kokoisilleen uroksille,mut nyt leikkauksen jälkeen se on ruvennut pikkukoirille ja tytöillekin ärmentämään.
Onko kellään omia kokemuksia tai tietoa asiasta onko tämä normaalia käytöstä leikkauksen jälkeen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meidän toinen uroksemme leikattiin lähes vuosi sitten. Ärhentely ei ole mielestäni lisääntynyt, mutta ei vähentynytkään.
Ainoa muutos, jonka olen huomannut, että ei nosta jalkaansa enää niin usein. Joskus kävelemme aika pitkällekin ennen kuin pissaa ensimmäisen kerran ja silloin tyhjentää koko rakon. Tuon jälkeen nostaa jalkaansa vain muutaman kerran.
että kastraatio ei vielä ole luonnetta noin lyhyessä ajassa muuttanut, se vie pitemmän aikaa kun alkaa vaikuttaan. On varmaan leikkauksen jälkeen kipeä ja sen vuoksi ärtynyt ja ehkä stressaantunutkin ja purkaa huonoa oloaan ärisemällä kaikille.
Järjestäpä koiralle puuhaa ja aivotoimintaa, niin voi auttaa tuohon ärhentelyyn. Saksanpaimenkoirahan on luotu tekemään työtä.
Jos olisit koira ja pallisi vietäisiin niin olisit itsekin varmaan katkera aika monelle? Vakavasti puhuen koirasi on varmaan vielä arka ja/tai omaa hieman kipuja ja on siksi ärtyisä kuten joku kirjoittikin. Tässä alla kommenttini edelliseen kastraatioon ihan vain siksi että haluaisin tuoda esille että tuota operaatiota kannattaa käyttää harkiten.
"En ala sen kummemmin kiistelemään kastraation eduista, nehän ovat kiistattomat. Jos haluaa muuttaa uroksensa luonteen täysin niin toimenpide on varmasti oikea valinta hyvillä perusteluilla.
Minusta kuitenkin ei ole hyvä perustelu jos koira on liian vilkas tai jossain määrin ei pidä muista uroksista. Monille roduilla tämä on juuri luonteenomaista käytöstä ja minusta sitä ei tulisi muuttaa.
Itselläni on kuitenkin ollut jo 7 vuotta varsin suuren egon (ja pallit) omaava suurnautseri-uros, joka on enemmän kuin vilkas ja ei pidä mistään muusta isosta uroksesta. Tuo kaikki on kuitenkin sille tyypillistä ja luonteenomaista käytöstä ja ei tulisi mieleenikään viedä poika-paran palleja. Aktiivisuudesta selviää harrastamalla tarpeeksi kaikenlaista ja tuosta ärhentelystä pääsee aika pitkälle eroon kärsivällisyydellä ja opetuksella -toki ei koskaan kokonaan, enkä sitä yritäkään.
Jos haluaa passiivisen koiran, joka on luonteeltaan tohvelisankari, niin kannattaa minusta huomioida se jo rotua valittaessa. Näin ei sitten tarvitse myöhemmin keinotekoisesti yrittää muuttaa luonnetta viemällä uroksen miehisyys ja ylpeyden aiheet. Monesti käy myös niin että leikkaus ei tuota toivottua tulosta, koirasta saattaa tulla myös arempi tai ärtyisämpi.
Voin toki olla väärässäkin ja korostan että tämä on oma mielipiteeni mutta ainakin omat urokseni pitävät nyt ja jatkossa pallinsa."