Juoruvinkki Seiskaan

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

Edeltä mainittu teksti on ote YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Se ei ole suoranaisesti laki. Sen rikkomisesta ei ole olemassa lainmukaista rangaistusta eikä se ole muutenkaan yksiselitteinen. Sen voi myös kiertää helposti ja valitettavan monet niin tekevätkin. Surullisena seuraan viikottain ilmestyvien aikakausilehtien (joita juorulehdiksikin kutsutaan) kirkuvia otsikoita: Nöyryyttäviä paljastuksia toistensa perään. Ihmisten henkilökohtaisten elämien moraalisointia. Jopa ajojahdiksi luokiteltavia juttusarjoja siitä kuinka joku on tehnyt nyt sitä ja tätä. Osa jutuista tehdään asianomaisten suostumuksella, osa ei. Jokainen on kuullut varmasti useita esimerkkejä siitä, kuinka ihmisiä on vastoin heidän omaa tahtoaan riepoteltu suolaisin sanoin ja räikein kuvin lehtien palstalla. Joskus jopa täysin totuudenvastaisesti. Mutta "Hallelujah", onneksi meillä on sananvapauslaki! Sen turvin jokainen voi kirjoittaa lähes mitä vaan ja kenestä vain. Laki ei kuitenkaan ole valitettavasti sama asia kuin etiikka. Se ei määritä kokonaisuutena sitä, mikä on oikein ja mikä ei. Mutta miksikä huolehtia tästäkään? Tämän päivän trendeihin kuuluu toisten onnettomuudesta kiinnostuminen ja jopa iloitseminen. Kehotus riman alta menemiseen on suuri. Jos haluaa edes yrittää tehdä oikein, löytää heti useita vastaväitteitä siitä, miksi se ei kannata.

Vaikka Suomessa (meidän omassa maassamme) vallitseva juorulehtikulttuuri onkin vielä lastenkengissä verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan, on suunta silti ollut jo pitkään enemmän kuin huolestuttava. Nämä lehdet eivät tee paljastuksiaan, koska haluaisivat kertoa meille jotain tärkeää eivätkä ota salakuviaan näyttääkseen meille jotain oleellista. Kaikki tapahtuu siksi, että meidän mielenkiintomme heräisi (oli kyseessä sitten tosi tai valhe) ja sitä kautta kiinnostuisimme heidän tuotteistaan ja ostaisimme niitä. Kilpailu alalla pitää huolen siitä että paljastuksista pyritään saamaan yhä härskimpiä ja kuvista aina vain shokeeraavimpia. Pyrkimys mahdollisimman laajaan myyntiin ja sitä kautta suureen voittoon talloo alleen ammattietiikan ja moraalin. Ja yhä vaan me maksamme tästä kaikesta, että sama jatkuisi.

Juorulehtien etiikkaa on käsitelty mediassa aiemminkin mm. taannoisen Matti Vanhasen tekstiviestirumban aikaan. Keskusteluista on puuttunut kuitenkin se terävin kärki ja kritiikki. Lehtien edustajat turvautuvat edelleen samoihin fraaseihin: "he ovat valinneet julkisen ammatin", "ihmisillä on oikeus tietää", "se on vain viihdettä". Mutta mitä viihdettä on esimerkiksi siinä että Suomen tuoreen Euroviisuvoittajan siviilinaamakuva julkaistaan isoin otsikoin vaikka henkilö itse on moneen otteeseen toivonut ettei näin tapahtuisi vedoten oman elämäntyönsä säilyttämiseen. Miksi täytyy tehdä jotain, mikä tieten tahtoen loukkaa? Onko toisen ihmisen kunnioittaminen markkina-arvoltaan todellakin näin halpa? Miksi lähes poikkeuksetta etusivun otsikot tehdään ihmisistä jotka sinne EIVÄT halua? Luulisi että lehdille löytyy "julkkiksia" jotka suostuisivat täyttämään kasvoillaan ja elämäntarinoillaan sen sivutilan, minkä joutuvat nyt täyttämään he jotka tekevät sen vasten omaa tahtoaan.

Tiedän että ratkaisun löytäminen tähän ilmiöön on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Liian monen asian pitäisi muuttua. Realistiset keinot ovat vähissä: Tuskin yksikään lehti lopettaa toimintansa muutaman lukijan vaatimuksesta. Toimittajat tuskin suostuvat kynäänsä teroittamaan, varsinkin kun oma elämä on turvallisesti suojassa julkisuudelta. Kaiken A ja O on tässä tapauksessa (kuten monessa muussakin) raha. Maailmassa on varmasti paljon muitakin ja tärkeämpiäkin epäkohtia. Haastan silti sinut lukija pohtimaan sitä minkälaista etiikkaa ympärilläsi olevilta tiedotusvälineiltä haluat. Olkoonkin että kyseessä on "vain viihdettä".

Harri-Pekka Pietikäinen
Media-assistentti
Helsinki