Hemmetti ajoin äsken ojaan 300D:llä.
Oltiin lasten nukutusreissulla ja käytiin katselemassa tässä lähellä uusia taloja.
Tie loppui ja kunnon kääntöpaikkaa ei ollut. Käänsin ympäri yhdessä risteyksessä, enkä huomannut pimeässä mihin tien reuna loppuu.
Auts!! Oja oli 0,5m syvä... Vasen etupyörä meni sitten sinne kauhealla rytinällä...no ei muutakun lisää kaasua ja nousihan se etukulma ylöskin samantien... Takapyörä ei mennyt yhtä syvään luonnollisesti.
...300m ajoin ja pysähdyin katuvalon alle tarkastamaan vahingot....
HUH!! Ei mitään jälkiä missään, ei edes pölykapseli irronnut.. On nuo 123:set vaan kovia kärryjä, kuin maastoautoja voisi sanoa :)
Oltiin lasten nukutusreissulla ja käytiin katselemassa tässä lähellä uusia taloja.
Tie loppui ja kunnon kääntöpaikkaa ei ollut. Käänsin ympäri yhdessä risteyksessä, enkä huomannut pimeässä mihin tien reuna loppuu.
Auts!! Oja oli 0,5m syvä... Vasen etupyörä meni sitten sinne kauhealla rytinällä...no ei muutakun lisää kaasua ja nousihan se etukulma ylöskin samantien... Takapyörä ei mennyt yhtä syvään luonnollisesti.
...300m ajoin ja pysähdyin katuvalon alle tarkastamaan vahingot....
HUH!! Ei mitään jälkiä missään, ei edes pölykapseli irronnut.. On nuo 123:set vaan kovia kärryjä, kuin maastoautoja voisi sanoa :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onneksi ei käynyt kuinkaan, lapset vaan ei varmaan nukahtaneet :))
Ajoin kanssa kerran ojaan silloisella Toyota Land Cruiserillani, siis kunnolla ojaan hiljaisella vauhdilla, ei vaan kääntynyt risteykseen (maasturirenkaat ei ole talvirenkaat).
Ei muuta kuin etu - ja taka-akselin lukot päälle ja hanaa, ylös tultiin niin että oikein hätkähdin.
Ruiserit on kanssa kovia, ei jälkeäkään :)
..kiinni niin pahaan paikkaan kuin maasturilla, sanoo vanha viisaus. Eräänä keväänä kolusin Tojolla harjunkupeita ja metsäautoteitä, lunta oli vielä reippaanlaisesti. Yllättäen rohjake "tipahti" mahaansa myöten johonkin suppaan. Siinä kiesi loikoili lumipatjalla, pyörät vispaten iloisesti ilmassa ja alle ei päässyt kaivamaan sitten kirveelläkään.
Siinä eivät auttaneet mitkään konstit, joten tunnin tappelun jälkeen soitin appiukolle. Äijä tuli W123:lla maasturiuria melkein perille asti ja lähdettin hakemaan traktoria. Aika hyvä maasturi on Mersu, juu.
Helvetinmoisessa krotissa sitä on tullut itsenkin Syncro-volsulla oltua... toki volsulla pääsee sellaisiin paikkoihin joihin luullakseni ei 4-Runnerilla voi kuvitellakaan menevänsä, mutta niin sitä sitten kerrankin oltiin erään metsätien päässä kiinni kuin ----junttilan tuvan seinässä.
Vaan pahemminkin olisi voinut käydä, jos olisin ajanut 40 senttiä vasemmalle uralta. Hyppäsin tietty kiinnijäämisen havaittuani autosta ulos, hankeen ja katso: hangen allapa oli metrinen veto-oja jonka jää tietysti petti 110 kilon alla. Ei kun meikäläinen munaskuita myöten veteen ja totta hemmetissä kylmään sellaiseen.
Ei muuten ole montaa synkeämpää asiaa kuin seistä vyötäröä myöten 2-asteisessa vedessä somerolaisessa ojassa, kun auto on jokseenkin yhtä toivottomasti hangessa...
Onneksi oli lapio ja laudanpätkiä. Kyllä se siitä ilman valmettia (tai mersua) nousi, heh.
No aika synkeä on jo tuollainen tilanne. Pitääkin heittää yksi vähän vastaava sekaan. Oltiin tämän hiukan alempanakin mainitun W124 300TE 4matic -kaverin kanssa metsällä, yuolloin kylläkin hänen Pajerollaan.
Aamuyön pakkasessa päästeltiin metsätraktoriuraa loppuun asti, hyvin tuntui menevän. Aurinko paistoi lämpimästi päivän ja ehtoopäivällä oli aikomus lähteä kotiin. Ukot Mitsuun ja tuhannen kiitolaukkaa uralle. Lumps. Mitsun keula painui pohjapanssaria myöten kuravelliin.
Saimme auton keploteltua takaisin lähtöruutuun ja lähdimme tutkimaan uraa jalkapatikassa. Ns. tie oli suo-ojan kohdalta sulannut täydelliseksi kurahaudaksi yli 20 m matkalta.
Ei auttanut kuin alkaa kasata karsinnasta jäänyttä oksastoa tielle ja sekin tuntui huteralta. Lopullinen kohtalo oli jäädä odottamaan yön pakkasta, joka jääti uran nippa nappa kantavaksi siinä aamuneljän tietämiin.
Silloinkin mutahaudan yli piti mennä täydellä vauhdilla ja periaatteella "yksi yritys tai siinä kellutaan". Arvaa menikö kaatoryypyiksi varattu kosaani siinä kärvistellessä. Arvaa oliko evästä 12 tuntia aiottua pidemmäksi reissuksi. Arvaa myös oliko kännykän akku tullut muistettua ladata. Olispas ollut Unimog, heh...
Muuten, se Mitsu tuli juuri ja juuri sen vellin yli. Kotona selitys ei mennyt hetimmiten läpi.
Ei auta lukotkaan siinä vaiheessa kun auto makaa puhjastaan kiinni, renkaan urat täynnä mutaa :)
Mutta tuo Cruiser oli kyllä kova peli menemään, juuri 100 % lukkojen ansiosta. Ekassa oli vielä vinssi jonka avulla pääsi vaikka puuhun.
Kaveri vinssasi naapurinsa valmetinkin ojasta, laittoi Cruiserin hinausköydellä sellaiseen matalaan muuntajakoppiin (onko se sellainen?) kiinni, vääntäytyi vaan koppi vinoon traktoria kiskoessa, mutta voima ei loppunut :))
Kaverilla on tämä tumppi, BJ40 taitaa olla tyyppi, eikä sen kanssa kylläkään tule äiteetä ikävä pahassakaan paikassa. Kaamea dieseli nokalla ja pikkufiiatin kokoinen vinssi keulalla. Aina mennään, jos vain löytyy jotain mihin voi vaijerin kiinnittää ja hauskaa on. Mutta tien päällä asia onkin sitten toinen.
Samalla korjaan, ojaan meni oikea etupyörä, eikä vasen :)
niin..lapset nukkuivat jo eivätkä heränneet :)
Vaimon kanssa vaan alko naurattaan niin hirveesti, että siihen ne viimestään olis heränneet.
Intissä ollessani ajelin tuollaisella lyhyellä 2-ov. Toyopetilla (olisiko LJ?) Kouvolan sementtivalimolta päin ylös tielle yhtyäkseni kutostielle ja siitä Uttiin päin. Vanhaan Kouvolantiehen yhdyttäessä valimon tie tekee ässämutkan. Normaalisti löysäsin vähän kaasua mutkaan tultaessa, mutta ilmeisesti liian myöhään tai oli liian liukasta: peräpä lähti pyrkimään vierelle, ja pari kieppiä siinä mentiinkin. Onneksi ei tullut ketään vastaan. Sen jälkeen kyllä oppi Toyotallakin ajamaan. :-)
On sitä itsekin tullut kaksi kertaa talvella pusikkoon karautettua. Eka kerralla nukahdin rattiin, auto pusikkoon ja etulokasuoja meni linttaan (osui puuhun), kromikaari ja sivulista meni ihan solmuun, mutta vilkut pysyi onneksi ehjinä. Toisella kertaa tuli joku pappa mutkassa aivan keskellä tietä vastaan, no ajoin niin reunaan kun vaan voi, mutta tien reuna perkele petti ja taas penkka pölisi.. Vajaa pari viikkoa paikallaan olleeseen etuspoileriin tuli pieni halkeama. Ihme kun ei edes hajonnut korjaamistani kohdista, eikä muualtakaan pahasti, vaikka "aurasi" kymmenisen metriä jäistä penkkaa.... Papparainen jatkoi matkaa huomaamatta ollenkaa mitä tapahtui.
Sattuuhan sitä.
Minulla on kerran karannut auto käsistä, auto oli Sisu 300 pituus 22m, auto romuksi peräkärry jäi ehjäksi.