Kohun taustalla pettymys

Etusivulla, jonka tutkittu lukijamäärä lähentelee jopa miljoonaa komeilee viisuvoittajamme – jo kansallissankariksikin tituleeratun Lordin maskin takaa vaikuttava Tomi Putaansuu.
Lordi itse on vedonnut mediaan pyytäen jättämään henkilöt maskien takana rauhaan. Älkää riisuko Joulupukiltakaan valkeaa partaa.
Nurmipalon lailla etenevä kiukku on saanut vuorokauden sisällä jopa 60 000 kuluttajan rustaamaan nimensä adressiin, joka on paheksunnan ilmaisu kyseisen juorulehden toiminnalle.
Julkinen palaute lehdelle on asiallista ja vähemmän asiallista. Rimanalituksia palautteissa löytyy myös toki.

Mutta mikä nyt suututtaa?
Syitä on etsittävä syvemmältä.
Kyse on periaatteesta.

Moni asiaa paheksunut on Tomin kuvan uteliaisuuttaan tihkuen varmasti lehdestä selannut. Saattanut jopa ostaa lehden kuvan vuoksi!
Mutta kyse ei olekaan siitä. Kyse on periaatteesta.
Olisimme voineet elää ilman tätä kuvaakin.

Ja siitä on kyse. Me olisimme voineet elää ilman tätä kuvaakin. Tämä oli myös Lordin erityinen toive ja nöyrä pyyntö. Ja todellakin me olisimme voineet elää ilman tätä kuvaa.

Ulkomailla toki kuva on julkaistu jo ja se on selvä. Ei näillä medioilla ole mitään velvollisuuksia Suomea – tai suomalaisia kohtaan. Ei edes suomalaista Tomia kohtaan.

Mutta suomalaisuus – ja ylpeys tästä oli ihokarvat nostattavaa Lordin esiintyessä Ateenassa. Se oli jotakin, jota emme ole aikoihin tunteneet. Yhteenkuuluvuus. Iloitseminen yhteisestä voitosta.

Ja kansa taisikin vain luottaa liikaa tuohon suomalaisuuteen kun kuvitteli suomalaisen lehdistön isänmaallisuuden liian korkealle.
Ja kansa pettyi. Ei kunnioitettu maanmiehen nöyrää pyyntöä. Puukotettiin omiamme selkään. Ei pidettykään yhtä. Niin. Ei pidetty yhtä.
Mikä nyt siis suututtaa? Pettymys. Pettymyshän se.

Yllättyneisyys. Hämmentyminen. Pettymys. Suuttumus. Tässä omat tunteeni, seiskan tipahdettua postiluukusta eteisen lattialle.
Ja oikeastaan kaiken tämän jälkeen voin vain todeta; Surullista.