Miksi ajattelen kellon ympäri, että joku seurailee toimiani? pelkään että joku on erityisesti kiinnostunut puuhistani, tarkkailee minua ikkunoista tai kuuntelee. Pelkään erityisesti sitä että ääneni kuuluu ulos ja naapurit tietävät tasan tarkkaan millainen tilanne on minulla meneillään. Pystyn hädin tuskin puhumaan normaaleista asioista, kun pelkään että jokin tuntematon kuuntelee.
Joskus tulee sellaisia ajatuksia toisen ihmisen asunnossa että hänellä on jossain piilossa videokameroita. Pelkään aina, että joku on minua vastaan tai suunnittelee jotain tietämättäni. Todellisuudentajuni kuitenkin on muuten säilynyt, mutta minulla on usein sellainen hälytys päällä ja pidän matalaa profiilia.
Ovatko nämä merkkejä alkavasta skitsofreniasta? olen huolissani mielenterveyteni puolesta.
Joskus tulee sellaisia ajatuksia toisen ihmisen asunnossa että hänellä on jossain piilossa videokameroita. Pelkään aina, että joku on minua vastaan tai suunnittelee jotain tietämättäni. Todellisuudentajuni kuitenkin on muuten säilynyt, mutta minulla on usein sellainen hälytys päällä ja pidän matalaa profiilia.
Ovatko nämä merkkejä alkavasta skitsofreniasta? olen huolissani mielenterveyteni puolesta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sitten tilanteesi olisi vaikeampi, jos et osaisi kysyä mt-palstalla apua. Erotat kumminkin hyvin harhasi todellisuudesta, joten ei sulla kovin suurta hätää ole.
Kannattaisi liikkua vähän enemmän ihmisten ilmoilla ja keskustella läheisten ihmisten kans, kun vaikutat vähän mökkihöperöltä. Miksi muuten vieraat ihmiset olisivat niin kiinnostuneita sun höpöttelystä ja miksi joillakin olisi jotain sinua vastaan?
Ota kumminkin kuvitelmasi puheeksi lääkärin kanssa. Saat ehkä jotain antipsykoottia, jolla harhat vähitellen häviävät.
Ei välttämättä häviä... Oikeesti, miten niiden pitäisi auttaa tällaiseen harha-asiaan? Annostuksesta ei ole kyse.
Itse olen onneksi saanut elää muutaman vuoden ihan realiteeteissa, ilman ajatustakaan sekaisin menemisestä, ilman pelkotiloja, ilman ahdistusta. Ilman jokapäiväistä tuskaa siitä, että tilani huonontuisi, joko omasta tai muiden mielestä. Lopputulos on kuitenkin aina sama.
seurailuharhoja, koskaan ollutkaan. Joskus olen miettinyt, että elämäntapaani saattaa joku kiinnittää huomiota, mutta sille ei siinä tilanteessa voinut mitään. Omia elämäntapojaan voi pysyvästi muuttaa menestyksellisesti vain itse.
Se voisi olla yksi syy miksi kuvittelet että susta ollaan niin kauheen kiinnostuneita. Koska jos et halua myöntää merkityksettömyyden kokemustasi itsellesi niin voi olla että keksit tällaisia koukeroita jotta tuntisit itsesi enemmän merkitykselliseksi. Ota ihmeessä yhteyttä johonkin tuttuun ja rupea liikkumaan ulkona ihmisten ilmoilla. Mene vaikka puiston penkille istumaan, ja huomaa kuinka ihmiset kävelee sun ohi ja toteuttaa jokainen omia juttujaan. Kaikki ei vain keskity sinuun.
Kyseessä on mitä todennäköisimmin ahdistuneisuushäiriö, tarkemmin määriteltynä pakkoneuroosi. Jos kyseiset ajatukset ja tunteet vaivaavat sinua pitkäjaksoisesti ja hallitsevat elämääsi, niin on aika puhua niistä lääkärille. Pakkoneuroosiin on olemassa lääkkeitä, terapiakin saattaa auttaa, jos siihen on mahdollisuus. Se tarkkailun tunne on nimenomaan ahdistuksesta johtuvaa. On hyvä että tiedostat ongelmasi, silloin et ole skitsofreenikko. Skitsofreniasta kärsivä ihminen ei erota sitä mikä on todellista ja mikä ei, sinä erotat. Eli kyseessä on ahdistuneisuus, siirryt ikään kuin itsesi ulkopuolelle. Tuttu tunne ja samanlaisia ajatuksia minullakin on. Puhun niistä lääkärille, käyn siis terapiassa. Lääkkeitä olen kokeillut, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut mitään apua minulle. On kuitenkin sellaisia mielialalääkkeitä, jotka auttavat erityisesti pakkoajatuksiin. Niiden pitäisi lieventyä, tuskin mikään lääke kokonaan pakkoajatuksia kuitenkaan poistaa. Mutta elämä voisi tulla helpommaksi. Tiedän, "vaiva" on inhottava. Ei se jos niitä ajatuksia ja se tarkkailun tunne olisi jotenkin ohimeneviä, mutta kun ei. Tunne on päällä koko ajan, nukkuessa ainoastaan saa siitä rauhan, hetkeksi. Minulla on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö. Oireesi viittavat siihen, mutta en ole asiantuntija. Voin kuitenkin suositella että hakeudut lääkärin vastaanotolle. Pakko-oireista kärsivä ei kykene lopettamaan pakkoajatuksiaan tahdon voimalla, se on sairaus, jota hoidetaan lääkkeillä ja/tai terapialla. Todellisuuden tajusi on tallella, sen verran voin lohduttaa. Kyse on siis lievemmästä sairaudesta kuin skitsofrenia. Oireesi eivät kuulosta harhoilta, vaan niiltä jo mainitsemiltani pakkoajatuksilta.
hei,
sairastan itse myös pakkoneuroosia. voitko vastata muutamiin kysymyksiin liittyen sinun tapaukseesi.
1. minkä ikäinen olet?
2. jos käyt terapiassa, mitä siellä terapiassa tehdään oikein. esimerkkejä esim. jos kolkuttaa ovea järjettömästi tai pesee käsiään ym.
3. onko terapiasta ollut apua?
4. Mitä lääkkeitä pakkoajatuksiin nimeltä sulle on määrätty. ne on tosi pirullisia kun tietää itsekin että mieli sanoo jotain päätöntä ja järki toista.
olisin kovin kiinnostunut saamaan vastauksiasi.
1. Olen alle 30-v.
2. Keskustellaan.
3. Jonkin verran.
4. Tällä hetkellä ei ole käytössä mitään lääkettä pakko-oireisiin, kokeiltu on useita masennuslääkkeitä, ei ole ollut apua.
hei,
onko sulla kokeiltu esim. fluoxetin lääkettä? Niitä löytyy monta eri voimakkuutta mutta samalla nimellä.
Kuinka kauan olet kärsinyt näistä oireista. itse olen n. 10v. mutta psyykannut itseni kohtuulliseen kuntoon hyvällä tuella, ei psykiatrin avulla.
Väitätkö tosiaan että terapia on pelkästään juttelua ja maksaa hemmetisti. eikö siellä tehdä mitään konkreettista oireen poistamiseksi?
Kuinka sinä pärjäät oireidesi kanssa? Millaisia pakko-oireita sinulla on? Oletko missään vaiheessa harkinnut terapiaa tai lääkehoitoa? En muista olenko kokeillut fluoksetiinia, minkä nimisiä valmisteita? Tod.näk. kyllä olen, ei voi kaikkia muistaa, sen verran niitä lääkkeitä on tässä vuosien mittaan tullut kokeiltua. Terapia auttaa tiedostamaan oireiden turhuuden, muttei tietenkään poista sitä "pakkoa". Jostakin se ahdistus tulee, josta pakko-oireet johtuvat. Sitä ahdistuksen syytä siis, osaltaan, terapiassa selvitetään. En kyllä tiedä onko siitä analysoinnista hyötyä, oireet pitäisi saada pois!
Olen itse kärsinyt jo 10v. pakko-oireista ja käynyt aika monella lääkärillä. Ongelma on ollut aina luottamuspulassa, koska hyvin moni psykiatri haluaa rahastaa kärsimyksillä eikä ota vakavasti asiakseen, mitä pitäisi tehdä.
Olen löytänyt vihdoin hyvät lääkärit. mulla kun on epilepsia myös. Kysyit oireista, niin ne on ne tavalliset, käsienpesua , kolkuttelua, tarkastelua ym.
terv. mies
kiitos vastauksesta ja kysymyksistä. saa esittää lisääkin.
ennen kuin hakeuduit hoidon piiriin? Millä perusteilla arvelit tarvitsevasi hoitoa? Saatko lääkehoitoa - entä terapiaa? Millaista terapiaa?
niin,
muistaakseni sanoin jo aiemmin viestissäni että olen kärsinyt nyt jo 10v. oireista. Pakko hakea hoitoa jos oireet hallitsevat joka päivä 24h/vrk. kuten varmasti monella muullakin neurootikolla.
En ole vielä ollut kertaakaan ns. terapiassa. lääkäreissä kylläkin riittävästi ja väsynyt selittämään uudestaan aina tarinat eri lääkäreille. Oletko muuten nainen. en kysy sillä mielellä jota voisi luulla vaan ihan sitä että onko neuroosi myös naisilla yleistä.
Jos siihen vain suinkin tarjoutuisi mahdollisuus? Oletko kysynyt lääkäriltä. Tarkoitan julkista sektoria, kyllähän yksityiselle aina pääsee, mutta se maksaa. En tiedä, auttaako terapia, ainakin siellä analysoidaan, mistä neuroosi voisi johtua. Jospa se sitä kautta loppuisi se ahdistuneisuus, ja oireet helpottaisivat sitä mukaa? Kyllä, tietääkseni neuroosit ovat melko yleisiä. Kuuluu suomalaiseen kansanluonteeseen, että ollaan tunnollisia. Toisilla se sitten menee yli se tunnollisuus, on liian vaativa itseään kohtaan. Näin minä ajattelen. Käsittääkseni neuroosit ovat hieman yleisempiä naisilla, luulen että hormoneilla on jotain osuutta asiassa. Olen nainen, kyllä. Ja käyn terapiassa, mutten alunperin pakko-oireiden takia, vaan masennuksen. Useinhan ne kummatkin sairaudet on samalla henkilöllä, liittynevät jotenkin toisiinsa. Onko sinulla ollut masennusta?
niin ja moi. kiitos vastauksestasi.
puhuit asiaa. pitää paikkansa masennus ja neuroosi kytkentä. mulla oli yhdessä vaiheessa masennustila niin vakava että olin hyvin lähellä itsemurhaa neuroosin vuoksi.
t. mies yli 30v.
Onko muuten totta, että yleensä neuroosi aiheuttaa masennuksen, eikä toisinpäin? Vai onko kytkös jokin muu, välittäjäaineisiin sidoksissa oleva tms., siinä mielessä, että ei olisi mitään varsinaista "syy-seuraus" -suhdetta?
terve,
ei. kyllä se varmaan on toisin päin eli masennus aiheuttaa neuroosin. kuten varmaan tiedät.
neuroosi on oire joka puhkeaa kun stressi ym. on liian suuri. kuten mulla.
Multa saa kysyä enemmänkin jos haluat ja olisi kiva jos kysyt. etenkin kun en tiedä miten pahassa kunnossa olet. Oletko kärsinyt pitkään , oireet.... jne., voin auttaa sua jos kerrot mulle avoimesti mutta tietyn rajan pitäen ettei henkilöllisyys tule tiedoksi eikä muutakaan.
t. tiedän mistä puhun
Hei, en ole tullut ajatelleeksi tuota asiaa. Olen ollut siinä käsityksessä, että neuroosi aiheuttaa masennuksen. Mutta ehkä olet oikeassa. Toisaalta, voi olla vaikeaa määritellä, että kumpiko oli ensin. Mistä sen tietää välttämättä itsekään? Jos oireita kummastakin on ollut jo lapsesta tai nuoresta lähtien. Oletko tehnyt jotain mielikuvaharjoitteita tms., kun kerrot että olet pärjännyt ilman terapiaa sairautesi kanssa? Et siis tarvitse lääkkeitäkään? Mikähän keino auttaisi, järki ei mene omaan päähän oikein perille, vaikka kuinka yrittääkin? Olen huomannut, että välillä oireet kykenee pitämään suht hallinnassa, mutta sitten kun taas on enemmän stressiä, niin oireet pahenevat. Onko sinulla samoin? Ei, en ole mitenkään huonossa kunnossa tämän sairauden kanssa. Minulla on muutakin sairautta. Mutta kyllähän tämä oireilu rajoittaa elämää, kieltämättä. Voikohan tästä ikinä parantua?
hei ,
kyllä mulla lääkkeitä on määrätty . fluoxetin nimellä. kysyit onko niin että stressi pahentaa oireita mulla ja vastaus on että kyllä. ne lisää juuri niitä oireita. Ja olen kärsinyt 10v. näistä jo eikä ne ole juurikaan poistunut. Luulenpa että näistä ei parane koskaan täysin mutta ne saadaan lääkityksellä kuriin ainakin vähän.
Onko sinun pakko-oireesi enemmän ajatus- vai toimintatasolla? Minun sekä että. On siis sellaisia pakonomaisia ajatuksia, mutta myös toimintaa/toimintoja. Itselläni ei ole kovin pahana oireet, yleisesti (tietysti aina voimistuvat kun on enemmän stressiä). Mutta muuten häiriö ei ole pahimmasta päästä vaikea-asteisuudeltaan. Tarkoitan että vaikeampaakin varmaan joillakin sairaudesta kärsivillä voi olla. Häiriö varmaan voi olla eri ihmisillä eri asteisena? Ei ole helppoa kuitenkaan elämä, ahdistus ja siihen liittyvät pakko-oireet vie voimia. Niin kuin varmaan sinullakin.
hei,
sorry viivästyny vastaus. on mulla molempia, siis pakkoajatuksia ja tekoja . nuo ajatukset on tosi piinaavia kun niistä ei pääse eroon. teot pystyy paremmin pitämään järjellä hallussaan.
mulla on myös se ongelma kuten monella neurootikolla että neuroosi muuttaa muotoaan eli kohde vaihtuu kun toisesta neuroosista pääsee eroon , tilalle tulee toinen
Miten pystyt käsittelemään järjellä ongelmaa, tarkoitan hallitsemaan oireita? Minä en pysty. Sama juttu, "kohde" vaihtuu... Tiedätkö voisiko jostain kognitiivisesta terapiasta olla hyötyä tässä ongelmassa? Kiva kun vastailit. Onkohan tästä sairaudesta kärsiville olemassa jotain sivustoja netissä, mistä saisi tietoa tai vertaistukea tms.
niin, tarkoitan sitä että sitä pitää itselleen sanoa, että ongelma on itsessä eikä ole mitään syytä antaa neuroosille valtaa. Kukaan ei voi tietää sun pakkoajatuksista. pitää päättää ja sanoa että okei lopeta toi pelleily itses kanssa kun itsekin tietää että se on omia kuvitelmia.
ja varmaan kognitiivinen terapia voi auttaa. itse en ole vielä kokeillut sitä mutta voi olla että sitä järjestetään mul. en tiedä vielä.
Olen psyykannut itseni hyvän tuen avulla (veljeni) aika hyvään kuntoon mitä olin joskus. Tästä voi parantua aika hyvään kuntoon jos on lähellä joku tukija joka ymmärtää ja jaksaa katsoa näitä neuroosikuvioita riittävästi. Koska homman nimi on se, että neurootikollehan tämä elämä vasta helvettiä on eikä sivusta katsojalle, eikö näin.
ovat nuo psykoottisia oireita, lääkityksestä saattaa olla apua jos ei mene itsestään ohi