Tiedän ettei tää oo senssipalsta, mutta oli pakko puuskahtaa tuo ulos. Jos vaikka jollain muullakin olis ikävä jotakuta. Tai muuta puuskahdettavaa. Jotkut ikävät on semmoisia ettei ne mee pois vaikka yrittää ja haluaa. Onko kenelläkään toisella ikäväprobleemaa? Mitä teette sille?
Ikävä ihmistä (A.V.)
Pluuh
101977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On niin iso ikävä, että sydämeen koskee... Ja muuta en voi tehdä kuin odottaa, että asiat muuttuisivat parempaan päin!
Luuletko sä että sun asia muuttuu odottamalla? Mun probleema on vähän niinku semmonen kuin kuu odottais joku päivä törmäävänsä aurinkoon. Ei siis taida odottaminen paljon auttaa...
tehdä jotain ...=;D
Mitä kuu vois tehdä tavatakseen auringon?
aurinkoa kädestä kiinni, antaa auringon hetken aikaa levähtää kuun takana pimennyksessä ja saa totisesti auringon koko lämmön omakseen
sattuu, kun on niin kova sylinkaipuu. Välillä suljen silmäni ja sivelen poskeani kuvitellen, että käteni on toisen ihmisen poski..
Mulla on kans ikävä. Ja olo ei parane yhtään kun tiedän etten näe häntä pitkään aikaan :/ varmaan ensi syksyllä vasta. Nyt kesällä tietty voin yrittää törmätä häneen, mutta aika epätodennäköistä kai se on.
Olisi vain niin kiva nähdä, kaipaan hymyäsi :) Ja sitä kun sä puhut niin eri murteella kuin minä.
...sä katsoit jotenkin pitkään ennen kuin lähdit junaan, olisin halunnut sanoa jotain. Olisin halunnut että sinä sanot jotain.
Kyllä! Ikävöin niin kovasti. Se ikävä on kovin ikävää, koska luulen että en koskaan pääse niin lähelle kuin salaa haluaisin. Koska hän ei halua. Odottelen vain ihmettä...
Mistä tiedät, ettei tämä ihminen halua päästää/päästä lähelle? Tai mistä te muut tiedätte tällaisia asioita?
Siis arvaatteko ilmeistä ja eleistä, oletteko keskustelleet, luuletteko vain itseksenne vai mistä te tiedätte nämä jutut. Kysyn, koska tuolla muissa keskusteluissa kovin monet ovat sanoneet vain haaveilevansa ja etsivänsä katsekontaktia, mutta eivät uskalla tehdä mitään. Onko joku uskaltanut...
se useimmiten menee...on niin helppo uskoa vaan kuvitelleensa kaiken, kun on omat tunteet pinnalla, löytää mörköjä sieltäkin missä niitä ei ole.
Varmaankin jotkut uskaltaakin tehdä asialle jotain, koska on myös pariskuntia olen kuullut, ihan totta. Oisko homma miehille helpompaa ku naisille, ne vaan kysyy: mites???, naiset pelaa enempi varman päälle, voin olla pielessäkin arvioni kanssa