Aamulehden pääkirjoitus 21.5. vastusti Hämeenlinnan koulutusseminaarin ehdotusta, että korkeakouluopiskelijoiden ruotsin opintojen taitovaatimuksia alennettaisiin, koska opiskelijat ovat käytännössä päättäneet, ettei ruotsia kannata opiskella. Pääkirjoittaja piti Suomen maailmanlaajuisen koulusivistysmaineen kannalta tärkeänä, ettei ruotsintaitovaatimuksista tingitä.
Kielikoulutuspoliittisesti tiedetään, että suomalaisten kielitaitovaranto on aivan liian yksipuolinen. Suomessa opiskellaan enimmäkseen englantia ja pakollista ruotsia. Emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan vaaditut ruotsin opinnot rajoittavat oppilaiden kielivalintoja, mikä on sekä itsestään selvää että epätarkoituksenmukaista.
Ruotsin kielen asemasta on väännetty kättä koko Suomen itsenäisyyden vajaa vuosisata. Virossa ymmärrettiin 1990-luvulla heti maan itsenäistyttyä laittaa entinen hallintokieli venäjä sille kuuluvaan vähemmistökielen asemaan, ja se oli viisasta. Maan ainoa virallinen kieli on viro.
Pääkirjoituksen mukaan kaikkien kielten taitaminen on pieneen kieliryhmään kuuluville suomalaisille tärkeää. Kuitenkin on päivänselvää, ettei paraskaan kielinero voi taitaa kaikkia kieliä. Siksi olisikin opiskeltava hyödyllisiä ja tärkeitä kieliä, näistä tärkeimpänä omaa äidinkieltä, oman ajattelun työkalua. Huomionarvoista on, että Euroopan valtioista vain Albaniassa opetetaan kouluissa Suomea vähemmän kirjallisuutta.
Keski-Suomessa asuu enemmän venäjäkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Itse asiassa Tilastokeskuksen mukaan enemmistö suomalaisista asuu tällaisissa maakunnissa. Paikallisten vähemmistöjen kannalta voitaisiin siis ajatella venäjän opiskelun tarpeen olevan vähintään yhtä suuri kuin ruotsin. Ruotsia ei saa asettaa erikoisasemaan muiden kielivähemmistöjen kustannuksella.
Kansainvälisen vuorovaikutuksen kannalta hyödyllisiä kieliä ovat ne, joita puhutaan paljon, esimerkiksi venäjä ja kiina. Englanti on nykymaailmassa itse oikeutettu maailmankieli. Koska äidinkieltämme emme voi emmekä tahdo ainakaan lyhyellä tähtäimellä vaihtaa, on mietittävä uudelleen keinotekoisen ja epäoikeudenmukaisen virallisen kaksikielisyyden mielekkyyttä. Emme voi lukittautua kansalliseen kahden kääpiökielen politiikkaan maailman ainoassa suomenkielisessä maassa.
Pauli Ojanperä
Jyväskylä
Kielikoulutuspoliittisesti tiedetään, että suomalaisten kielitaitovaranto on aivan liian yksipuolinen. Suomessa opiskellaan enimmäkseen englantia ja pakollista ruotsia. Emeritusprofessori Kari Sajavaaran mukaan vaaditut ruotsin opinnot rajoittavat oppilaiden kielivalintoja, mikä on sekä itsestään selvää että epätarkoituksenmukaista.
Ruotsin kielen asemasta on väännetty kättä koko Suomen itsenäisyyden vajaa vuosisata. Virossa ymmärrettiin 1990-luvulla heti maan itsenäistyttyä laittaa entinen hallintokieli venäjä sille kuuluvaan vähemmistökielen asemaan, ja se oli viisasta. Maan ainoa virallinen kieli on viro.
Pääkirjoituksen mukaan kaikkien kielten taitaminen on pieneen kieliryhmään kuuluville suomalaisille tärkeää. Kuitenkin on päivänselvää, ettei paraskaan kielinero voi taitaa kaikkia kieliä. Siksi olisikin opiskeltava hyödyllisiä ja tärkeitä kieliä, näistä tärkeimpänä omaa äidinkieltä, oman ajattelun työkalua. Huomionarvoista on, että Euroopan valtioista vain Albaniassa opetetaan kouluissa Suomea vähemmän kirjallisuutta.
Keski-Suomessa asuu enemmän venäjäkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Itse asiassa Tilastokeskuksen mukaan enemmistö suomalaisista asuu tällaisissa maakunnissa. Paikallisten vähemmistöjen kannalta voitaisiin siis ajatella venäjän opiskelun tarpeen olevan vähintään yhtä suuri kuin ruotsin. Ruotsia ei saa asettaa erikoisasemaan muiden kielivähemmistöjen kustannuksella.
Kansainvälisen vuorovaikutuksen kannalta hyödyllisiä kieliä ovat ne, joita puhutaan paljon, esimerkiksi venäjä ja kiina. Englanti on nykymaailmassa itse oikeutettu maailmankieli. Koska äidinkieltämme emme voi emmekä tahdo ainakaan lyhyellä tähtäimellä vaihtaa, on mietittävä uudelleen keinotekoisen ja epäoikeudenmukaisen virallisen kaksikielisyyden mielekkyyttä. Emme voi lukittautua kansalliseen kahden kääpiökielen politiikkaan maailman ainoassa suomenkielisessä maassa.
Pauli Ojanperä
Jyväskylä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikka me olemma joutuneet ruotsinkielen taidon opettelemaan - jotkut paremmin, toiset huonommin - se ei tarkoita, että tulevien opiskelijoiden tulisi kärsiä opiskeluresurssien puutteesta kun kyseeseen tulevat kielet kuten saksa, ranska, venäjä ja kiina.
Ruotsi vie turhaan opiskelijoilta resursseja. En näe mitään väärää jos ruotsista tulisi valinnainen kieli; he jotka haluavat opiskella ruotsia, opiskelkoon.