lordi ja

Saatananpalvonta - oire nuorten pahoinvoinnista
Taas jossakinpäin Suomea kaadeltiin hautakiviä, rikottiin ristejä ja käännettiin niitä ylösalaisin sekä tällä toiminnalla häpäistiin vainajia. Tavallinen uutinen suomalaisessa lehdessä. Lehden toimitus ei ilmeisesti katso sitä kovin tärkeäksi, koska uhraa sille vain hieman palstatilaa lehden reunamilta. Alammeko me vähitellen tottua tähän ilmiöön? Saatamme painaa asian villasella tai ajatella, että kyseessä nyt vain on uusi omituinen villitys, jota ei tarvitse ottaa kovin vakavasti ja joka kyllä unohtuu nopeasti, kunhan emme ruoki sitä liialla julkisuudella; ainahan nuoret ovat vanhemman väestön mielestä tyhmyyksiä tehneet. Kuitenkin viimeistään Hyvinkään todella raaka paloittelumurha sai jokaisen meistä havahtumaan kaameaan todellisuuteen.

Itse arkkipiispa Jukka Paarma ilmaisee huolestuneisuutensa saatananpalvontaa ja hautakivien kaatelua kohtaan Terhi Widthin kirjoittamassa artikkelissa, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.8.1999. Paarma pitää erittäin tärkeänä nuorten motiivien selvittämistä eikä esitä mitään poppakonsteja ongelman ratkaisemiseksi. Hautarauhan rikkomisten suurta määrää hän pitää käsittämättömänä jo senkin vuoksi, että hautausmaat ovat suomalaisille aina olleet rakkaita paikkoja. Miten siis on mahdollista, että satoja vuosia vanha perinne vainajien kunnioittamisesta ja arvokkaasta kohtelusta on nyt näin törkeästi kyseenalaistettu? Arkkipiispa ei lähde arvailemaan tarkkoja syitä, mutta arvelee, kuten Width artikkelissaan kirjoittaa, että "vanhojen arvojen pilkkaaminen ja häpäisy voivat olla ilmaus elämän tyhjyydestä". Arkkipiispa vertaa myös ilmiötä leviävään epidemiaan. Se, mitä Paarma tarkoittaa käsitteellään "elämän tyhjyys" ei käy tarkemmin ilmi, mutta mielestäni hän osuu ainakin osittain oikeaan.

On ilmeistä, että useilla nuorilla on elämässään tietynlainen uskonnollinen tyhjiö. Kun tarkastelemme maailmanhistoriaa, emme tunne yhtään kulttuuria ilman omia myyttejään ja jumaliaan. Epäilen, että nykyään vallitseva sivistyksemme on hyvää vauhtia ajautumassa tilaan, jossa Jumalan olemassaolo kielletään, ja ihmisestä itsestään tehdään oma jumalansa. Tällöin ainoaksi tarkoitukseksi elämässä jää itsensä miellyttäminen ja oman kehon palvominen.i Syy tällaiseen kehitykseen on luterilaisen kirkon otteen herpaantuminen nuorisosta. Tämä on helppo jokaisen todeta käymällä muutaman kerran jumalanpalveluksessa. Kävijöiden keski-ikä on arvioni mukaan 50-60 vuotta, eikä syykään ole varmasti kenellekään epäselvä. Viehättääkö nuorisoa penkissä hiljaa istuminen, virsien veisaaminen tai kuivien messujen ja puheitten kuuntelu? Tämä on kokemuksieni mukaan hyvin tavallinen kuva kristinuskosta nuorison keskuudessa. Kuitenkin ihmisellä on tietty taipumus tai halu uskoa johonkin persoonalliseen korkeampaan voimaan. Tästä osoituksena ovat alkukantaisten ihmisten itseään varten luomat kivi- ja puujumalat. Nyt kun luterilaisen kirkon oppi on hyvin epämuodikasta, niin kapinoivan nuoren on hyvin helppoa mennä vastapuolelle eli liittyä saatananpalvojiin. Se on varsin helppo kanava purkaa vihaansa vanhentunutta instituutiota kohtaan. Seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävillä.

Toinen tärkeä syy voi löytyäkin näiden ongelmanuorten kotoa. Tällä hetkellä suomessa tehdään enemmän avioeroja kuin koskaan. Arvioiden mukaan n. 30-40% nyt solmituista avioliitoista päättyy eroon. Lisäksi koteja vaivaavat usein vanhempien suuri alkoholin käyttö. Juuri tällaiset asiat tekevät hallaa lapsen henkiselle kehitykselle; tuska muuttuu helposti vihaksi ja viha edelleen aggressioksi. Jos kasvava nuori ei saa hyväksyntää kotonaan, hän hakee sitä muualta. Ja niin on taas yksi kala koukussa.

Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että saatananpalvojien törkeät teot, kuten juuri hautakivien kaatelu, ovat vain jäävuoren huippu. Eivät kaikki elämäänsä katkeroituneet suinkaan riennä hautausmaalle kiviä kaatelemaan. Ehei! Nämä riehujat ovat kyllä näkyvästi esillä, mutta miten paljon onkaan sellaista tuskaa, jota emme näe! Meidän on herättävä huomaamaan, että itse saatananpalvonta, ja siitä seuranneet riehumiset ovat vain sairauden oire, mutta syyt kumpuavat todella syvältä.