Yksinkertaista: Onko psykologiaan pääsykoekiintiöitä mihinkään? Ymmärsin, että ainakin Joensuuhun katsotaan 60 % todistusta. Kysyn täältä, koska yliopisto kerrallaan tutkiminen on hidasta, jos olisi teitä jo hakeneita tai päässeitä.
Psykologia
pääsykoekiintiöt
91065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vai hidasta??? Siinä on taas yksi muksu, joka on tottunut saamaan kaikki heti nyt. Miten aioit yo:ssa pärjätä; siellä joutuu tekemään pitkäjänteistä työtä esim. gradun kanssa! Toisekseen, ajattelitko luottaa täältä saamiin vastauksiin? Voihan ne olla oikeitakin, mutta yhtä hyvin vääriä! Eikö olisi luotettavampaa ja arvokkaampaa etsiä tieto itse? NIin minä olen aina tehnyt...
Yksi syy kiireisiin työelämässäkin on, että ajankäyttö on hallitsematonta. Aina kannattaa kysyä jostain, mistä vastauksen saa nopeammin. Kyllä näin 40 vuoden iässä on jo oppinut, että kun keskustelupalstalta etsii tietoa, sen todenperäisyys tarkistetaan. Tavoite oli saada jo hakeneilta tietoa, jonka voisi sitten tarkistaa. Muista, ettet kysy itse mitään ikinä keltään, tieto voi olla epäluotettavaa. Seuraavaksi voit kertoa, että mitä hyötyä vastauksestasi oli, meni aikaa turhaan senkin tarkistamiseen.
Pelkillä yo-pisteillä ei tietääkseni pääse yhtään mihinkään, yhteispisteillä otetaan noin puolet ja pääsykoepisteillä noin puolet - yleissäännön mukaan.
Pääsykokeessa täytyy olla tosi skarppina, muuten mahdollisuudet aika olemattomat. Lähtöpisteet kun kirjoituksista on psykassa perinteisesti korkeat, taso on hirvittävä (E:n papereilla en itse pärjännyt). Nimimerkillä kokemusta on muutaman vuoden verran pyrkimisestä...
Juuri noin olen tulkinnut niistä mistä olen etsinyt. Mietinkin, kun sukulaislikka haki Jkylään ja huippupaperit jo lähdössä, eetä ja ällää vaan ja varmasti kova lukemaan kokeisiinkin. Pääsi toisella kerralla. Sen Jkylän siis tiesin jo tuosta, mutta en ole nyt tyttöä moneen kuukauteen nähnyt, että olisin kysellyt, on sen verran kaukainen ettei ole numeroa eikä pidetä yhteyttä kuin sukujuhlien aikaan. Olen päätynyt siihen, että jatkan entistä alaani (amk- koulutus on jo), vaikkei se unelma-ammattini olekaan.
Itse Joensuun yliopistoon hakeneena pääsin C:n papereilla sisään, koska panostin pääsykoekirjojen lukemiseen. Tänne oli muistaakseni sellainen systeemi ainakin muutamia vuosia sitten, että 11 ensimmäistä hakijaa otettiin sisälle pääsykoekirjojen sekä ylioppilastodistuksen yhteispistemäärien perusteella ja seuraavat neljä ainoastaan pääsykoepistemäärien perusteella. Tavoitteenani oli, että pääsisin suhteellisen huonon todistuksen vuoksi pelkän pääsykokeen perusteella sisään, mutta sitten sainkin niin korkeat pisteet kirjoista, että pääsin tuohon yhteispistemääräkiintiöön mukaan ;)
Vaikka sinulla onkin jo amk-koulutus, niin mielestäni olisi hyvä kuitenkin pitää unelmista kiinni. Jos psykologi on unelma-ammattisi, pääset sitä varmasti opiskelemaan, jos PÄÄTÄT niin. Motivaatio on se ratkaiseva tekijä. Töitä tietenkin täytyy tehdä asian eteen, mutta toisaalta täytyyhän sitä yliopistossakin lukea niitä kirjoja ja tehdä töitä... :)
Oikein hyvää kesän alkua sinulle!
PS. Joensuussa suurimmalla osalla psykan opiskelijoista on jo joku amk/yotutkinto takana... :)
Mullakin kirjoituksista arvosanat lähinnä c:tä, lukuaineiden keskiarvo jotain päälle 8. Pärjääkö itse psykan opinnoissa tällaisilla arvosanoilla, jos sisään onnistuu pääsemään? Mulla ei mitään varsinaista "lukupäätä" ole, eli opin asiat kyllä helposti, jos todella kiinnostaa, mutta kirjojen ja kuivan teorian pänttääminen on sitten asia erikseen. Psyka kyllä kiinnostaa valtavasti ja on pitkään ollut haaveammattini, joten tuskin tulee motivaatio-ongelmaa lukemisessa.
Itse menin täysin pääsykokeiden varassa. Kirjoituksista tuli a. Nyt opintoja takana useampi vuosi ja keskiarvosana erinomainen.
Psykaan on suuret hakijamäärät, mutta hakijoiden taso ei keskimäärin käsittääkseni ole kummoinen, eli suurin osa hakijoista sellaista keskitason oppilasta tai sen alle. Näin ollen sisään pääsee millä papereilla tahansa, jos on vain viitsinyt lukea pääsykoekirjat kunnolla.
Ja itse opinnot ei ole erityisen vaativat. Itse olen tehnyt psykaa sivuaineena, ja ainakin perusopinnot ovat olleet aika suoraan lukion "toistoa". Samaa mieltä on ollut moni muukin.
Eli tsemppiä vaan lukemiseen!! Motivaatio merkkaa kaikkein eniten ja sisäänpääsy on vaikein vaihe. Sen jälkeen ei varmasti tarvitse huolehtia mistään, vaan opinnot menevät omalla painollaan.
Meillä opiskelijoita on monenlaisia mutta ei kyllä paljoa mitään keskitason alle oppilaita näy. Keskitasoahan meistä on muutenkin suuri osa :)
Hakijat ovat yleensä ottaen hyvin motivoituneita ja sisäänpäässeet "kummoisempia" kuin esim. valtiotieteen ja monen muun alan opiskelijat;) Tasoa pitävät yllä mm. monivaiheiset pääsykokeet joissa mitataan kirjojen oppimisen lisäksi yksilön soveltuvuutta alalle (Mitä esim. lääkikseen pyrkijöiltä EI tutkita!).
On totta että perusopinnot eivät ole mitenkään erityisen vaativia, mutta millä alalla ne nyt sitten olisivat? Normaalia vaativammaksi opiskelu käy ajan kanssa esim. kliiniseen työhön perehdyttäessä. Psykologiassa on käsittääkseni myös poikkeuksellisen paljon kursseja jotka vaativat opiskelijan fyysistä (ja henkistä:) läsnäoloa. Että pelkästään tenttimällä ei saa tutkintoa valmiiksi.
Mutta joo. Jotenkinhan tällä pärjää ihmiset silti. Motivaatio lienee avainsana.